Välitilinpäätös

Kausi on nyt aika tarkkaan puolivälissä. Joulukuussa koko Conference Northissa ei ole pelattu kuin viisi ottelua lumen ja jäätyneiden kenttien takia, joten kevätkaudesta on kaikilla joukkueilla tulossa todella hektinen, erityisesti kun joukkueista melkein puolet (9) on vielä mukana FA Trophyssakin.

Droylsdenin alkukausi on sujunut mielestäni hienosti. Liigassa tappioton putki alkoi elokuussa ja jatkui aina marraskuun alkuun ja FA Cupissa joukkue pelasi aivan loistavasti Leyton-uusintaottelun viimeistä kymmentä minuuttia ja lisäaikaa lukuunottamatta. Cup-menestys ja sitä seurannut otteluruuhka heijastui kenties marraskuun liigaotteluihin, koska sekä Telford, Stalybridge että Guiseley voittivat Tamesiden ylpeyden vain muutaman viikon sisään, mutta niitä pelejä lukuunottamatta alkukausi on ollut mielestäni hyvinkin onnistunut. Bloods on myös jatkossa FA Trophyssa, ja kohtaa kotonaan tammikuussa Conference Southin Ebbsfleet Unitedin, joten keväällä on mahdollisuus sekä sarjanousuun että Wembley finaaliin, mutta helppoahan se ei tietenkään tule olemaan, vaan vaatii täydellistä onnistumista ja hieman hyvää tuuriakin.

Muutenkin Conference Northin sarjataulukko näyttää suhteellisen odotetunlaiselta. Alfreton johtaa sarjaa, mutta vain pisteen jäljessä sarjassa toisena olevalla AFC Telfordilla on kaksi ottelua vähemmän pelattuna. Sen sijaan sarjakolmonen Guiseley on yllättänyt ainakin minut hienoilla esityksillään alkukaudesta, ja uskonkin että West Yorkshiren pojat ovat vielä kauden loputtuakin mukana nousukamppailussa. Toinen sarjanousija Boston ja Conferencen etelälohkosta pohjoislohkoon täksi kaudeksi siirtynyt Nuneaton ovat myös pelanneet erittäin vakuuttavasti alkukaudella ja tulevatkin tiukasti taistelemaan nousukarsintapaikoista.

Sarjataulukon väärässä päässäkään ei suurempia yllätyksiä ole lukuunottamatta Hyde FC:n todella heikkoa sijoitusta kolmanneksi viimeisenä. Itse ainakin odotin naapurinpojiltamme sijoitusta sarjan keskikastiin, mutta olin taas kerran väärässä veikkauksieni suhteen. Redditchin ja Staffordin tilanne taulukon hännillä vaikuttaa myös aika toivottomalta, erityisesti Redditch on kärsinyt alkukaudesta todella suuria tappioita, enkä usko että seura enää nousee sarjataulukossa korkeammalle.

Tammikuun ensimmäinen, mikäli säät sen sallivat, olisi sitten seuraava kierros. Droylsdenilla on kotiottelu Vauxhall Motorsia vastaan, ja jo maanantaina kolmas tammikuuta on hankala vieraspeli Blyth Spartansia vastaan. Itse toivon, että ainakin Croft Park olisi maanantaina pelikunnossa, koska olen jo ostanut bussiliput Newcastleen, mutta saa nähdä. Sää on ilmeisesti ollut viime päivinä lämpenemään päin, joten sormet ristiin. Come on you Bloods!

Lunta tulvillaan...

No niin. Niinhän siinä sitten kävi että lauantain liigaottelu Celticiä vastaan on peruttu lumen ja jäätyneen kentän takia. Itse asiassa pakkaset ovat jatkuneet jo yli viikon ja tiistaista lähtien Manchesterissä on ollut myös kauniin valkoinen lumipeite joten jo maanantaina pelatussa FA Cupin ottelussa kenttä näytti olevan paikoitellen todella jäinen erityisesti ottelun loppupuolella, eli uutinen pelin peruuttamisesta oli täysin odotettu. Suurin osa otteluista League 1:sta alaspäin on siirretty hamaan tulevaisuuteen, jopa Valioliigan ottelu Blackpool-Manchester U on peruttu, mutta silti se harmittaa minua valtavasti koska pelit ovat nyt sitten osaltani tältä vuodelta ohi. Droylsdenilla on kuusi peliä ennen vuoden vaihdetta, mutta minä olen lomalla ensi viikosta lähtien ja tiistaina pelattavaan FA Cupin uusintaan Leytonia vastaan en taida mitenkään töiden puolesta päästä. Harmi sinänsä...

Maanantain ottelu olikin kunnon cup-matsi, jossa alasarjan pieni seura ja sen urheat sankarit taistelivat upeasti isoa ja ilkeää liigajoukkuetta vastaan, menivät johtoon ja hallitsivat peliä. Valitettavasti reilu kymmenen minuuttia ennen loppua Orient sai todella onnekkaan maalin tolpan ja maalivahdin kautta, ja ottelu päättyi tasan. En muista milloin viimeksi olisin ollut pelin jälkeen noin pettynyt! Koko matsin uskoin voittoon ja unelmoin seuraavan kierroksen ottelusta Norwichissa mutta lontoolaiset onnistuivat jälleen kerran särkemään sydämeni. Katsojia ei valitettavasti tullut sitä 3000 silmäparia, mitä seura kenties odotti, mutta reilu 1700 katsojaa oli kuitenkin noin viisi kertaa enemmän kun normaalissa liigapelissä. Täytyy vaan toivoa, että kotijoukkueen hieno taistelu saa heistä useammankin palaamaan Slaughterhouselle muihinkin peleihin.

Huokaus...Seuraava ottelu (mikäli sitäkin ei peruta lumen ja jään vuoksi) minulla on sitten Blyth vieraissa tammikuun kolmantena. Missaan siis Corbyn vieraissa ja kaksi Hinckley –peliä (liigassa ja FA Trophyssa) sekä kaksi liigapeliä Vauxhall Motorsia vastaan. Kokonainen kuukausi ilman Droylsdenia...huokaus.

Paluu elämän sivuraiteilta

En taaskaan pistänyt tikkuakaan ristiin töiden edistymisen suhteen vaan vietin suurimman osan työpäivästäni spämmäilemällä Guiseley AFC:n keskustelupalstalle. Kiitos ystävällisten Lions-kannattajien neuvojen, löydän juna-asemalta Nethermoor Parkille muutamassa minuutissa ja pääsen klubitalon lämpöön hyvissä ajoissa ennen pelin alkua. Hörppiessäni erittäin edullista (75p!!!) limonadia katselen klubitalon seinille ripustettuja valokuvia. Suurimmassa osassa kuvia on seuran krikettijoukkue mutta takaseinällä on hieno kuvakollaasi viime kauden viimeisestä ottelusta. Guiseley voitti Northern Premier Leaguen mutta mestaruus varmistui vasta kauden viimeisessä ottelussa kun Lions peittosi Ashton Unitedin 2-0 ja samaan aikaan Boston jäi tasapeliin Marinen kanssa. Kyseinen mestaruuspokaali näkyykin olevan kunniapaikalla klubitalon palkintokaapissa. Sarjanousija on aloittanut kautensa vallan mainiosti - ennen Droylsden peliä he ovat sarjassa kolmantena tasapisteissä kakkospaikalla olevan Bostonin kanssa, yhden ottelun vähemmän pelanneena.

Nethermoor Park on mielestäni ihastuttava pieni stadion. Kunnon non-league kenttä, jossa toisella laidalla on piskuinen pääkatsomo, toisella osittain katettu seisomakatsomo, ja fanikaupan virkaa toimittaa rakennustyömaakoppi. Elokuussa 2008 vain viikko ennen kauden alkua tuhopolttaja iski Nethermoor Parkille ja ⅓ pääkatsomosta (40 penkkiä plus puinen lattia) tuhoutui ja tämä aiheutti pienelle seuralle £2000 laskun. Seisoskelen päädyssä katsomassa joukkueiden lämmittelyä kun joku huikkaa minulle. Viereeni pysähtyy vanhempi herrasmies, joka haluaa tietää näytetäänkö FA Cupin matsi Leyton Orientia vastaan TV:ssä. Paksulla Leicesterin murteella haasteleva mies kertoo olevansa Ketteringin kannattaja joka on ottelussa stadionbongausretkellä, kyselee minulta Droylsdenin tavoitteista tälle kaudelle ja tiedustelee, kenet haluaisin FA Cupissa seuraavalla kierroksella. Kun vastaan että Arsenal vieraissa olisi mukava, koska en ole ikinä käynyt Emirates –stadionilla, mies aloittaa polveilevan tarinan kertomalla ensin kuinka miellyttävä stadion Emirates on, päätyen monen mutkan kautta siihen, kuinka Kettering kohtaa FA Trophyssa vieraissa joko Chasetownin tai Workingtonin, alkaen sen jälkeen pohtia, missä Chasetown sijaitsee ja muistelemaan heidän muutaman vuoden takaista FA Cup-seikkailua ja loppujen lopuksi lopettaa tarinansa kertomalla edellisestä reissustaan Workingtoniin. Tämä on mielestäni eräs non-leaguen sympaattisista puolista: Kentillä tapaa kaikenlaisia sympaattisia hahmoja, kannattajat vitsailevat sulassa sovussa ja ihmiset tulevat helposti juttelemaan aivan tuntemattomillekin tyypeille, kun taas liigatasolla vastustajan kannattajien puolelta kuuluu lähinnä vittuilua ja ainakaan minun suosikkijoukkueeni kannattajat eivät koskaan kiinnitä minuun mitään huomiota.

Katselen Droylsdenin pelaajia etsien, onko joukossa minulle tuntematonta naamaa. Maanantaina Droylsdenin nettisivuilla kerrottiin, että seura on tehnyt sopimuksen ex-pelaajansa Jamie Tandyn kanssa. Tandy, joka pelasi kourallisen otteluita Droylsdenissa kaudella 2007-08, aloitti uransa Manchester Cityn organisaatiossa, mutta joukkueen pikkujouluissa 2004 seurakaveri Joey Barton tumppasi sikarinsa Jamien silmään ja sen jälkeen miehen elämä suistui todella pahasti sivuraiteille. En halua liikaa mehustella shokeeraavilla otsikoilla, enkä edes tiedä totuutta miehen ongelmien laajuudesta, mutta pikainen googletus paljastaa että sen jälkeen kun City vapautti hänet sopimuksestaan vuonna 2005, miehen elämä pyöri vahvasti alkoholin ympärillä. Alkoholismi ja masennus johtivat työpaikan ja kodin menetykseen, velkaantumiseen, syytteeseen tyttöystävän pahoinpitelystä ja kahteen itsemurhayritykseen. Vuonna 2008 hän kertoi ‘Non League Paper’ -sanomalehdelle, että hän oli täysin menettänyt rakkautensa jalkapalloon, koska peli on täynnä ‘selkäänpuukottavia runkkareita’ ja että hän oli tehnyt sopimuksen Droylsdenin kanssa ainoastaan saadakseen hieman lisää taskurahaa, ei siksi että hän olisi halunnut pelata. Vaikka monia miehen tekoja ei missään nimessä voi hyväksyä, on kuitenkin hienoa kuulla, että hän on palannut sivuraiteilta, raitistunut ja saanut jälleen kiinni elämän takinliepeestä, ja on nyt palaamassa jalkapallokentille Droylsdenin kanssa. Mies ei kuitenkaan ole joukkueen kokoonpanossa tänä iltana; Bloods juoksuttaa kentälle täyden ykköskokoonpanonsa.

Ottelu alkaa kotijoukkueen hallinnassa, mutta paikalle saapuneiden reilun kymmenen Bloods-kannattajan riemuksi vierasjoukkue saa pelinsä kulkemaan ensimmäisen puoliajan keskivaiheilla. Syöttöpeli toimii hienosti ja joukkue saa rakennettua tilanteita, mutta valitettavasti vastustajan maalivahti on myös huippuvireessä. Marraskuun iltalämpötila Yorkshiressa on lähellä nollaa ja kadotan tunnon sormistani jo ennen taukoa. Toisella puoliajalla peli jatkuu vauhdikkaana ja todella viihdyttävänä. Mietin, että jos kotijoukkueen (ja vierasjoukkueen!) kannattajat olisivat äänekkäämpiä, peli olisi lähes täydellinen. Valitettavasti joudun poistumaan stadionilta muutamaa minuuttia ennen täyttä aikaa ehtiäkseni junaan. Yleensä en koskaan lähde ennen loppuvihellystä, mutta jos missaan 21.35 junan, kotimatkani pitenee lähes kahdella tunnilla ja joudun ottamaan Manchesteristä taksin kotiin. Vilkaisen vielä kerran Nethermoor Parkin valoja. Tänne voisi tulla uudestaankin!

Guiseley AFC-Droylsden FC 2-1
(Walshaw 2; Killeen)
Nethermoor Park, Guiseley, 23.11.2010
Yleisöä 338

Helppoahan tämä on!

Joskus on pelejä, jossa kaikki onnistuu. Katselen kentän laidalla kun Pilgrims-kannattajat irrottelevat lippujaan apeana 'päätykatsomon' takana olevasta aidasta. Joukkue oli pitänyt nollan kymmenessä viimeisessä ottelussaan ja koko kaudellakin päästänyt liigassa vain 5 maalia, joten fanit olivat matkustaneet lähes 200km matkan Butchers Armsille toiveikkaana siitä, että joukkue säilyttää sarjajohtonsa.

Saapuessani stadionille ympärilläni velloo vain vierasjoukkueen keltamustia paitoja ja iloinen hälinä enteilee viihdyttävää ottelua. Boston tuo yleensä mukanaan hyvän määrän vieraskannattajia ja tämän päiväinen pelikään ei ole poikkeus. Kannattajat jutustelevat toisilleen leppoisasti sulassa sovussa klubitalon baarissa olutta siemaillen ja katsellen jättiscreeniltä Aston Villan peliä. Siristelen silmiäni kirkkaassa auringonpaisteessa kentänlaidalla. Jouduin siirtymään vaihtopenkkien oikealle puolelle, koska keltakaulaliinaiset vierasfanit ovat vallanneet vakipaikkani ja tällä laidalla aurinko paistaa suoraan silmiin, jos peli pyörii Droylsdenin maalin edessä. Onneksi tämä ei kuitenkaan muodostu ongelmaksi, koska kotijoukkue on nollannut maanantaisen Telford-tappion ja hallitsee peliä selkeästi. Toki Bostonillakin on tilanteensa, mutta alusta alkaen on selvää, että kentällä on vain yksi joukkue, kun punapaitojen hyökkäkset vyöryvät kerta toisensa jälkeen kohti James McKeownin vartiomaa maalia.

Puoliajalla tallustelen kentän laidalla ja mietin. FA Cupin ottelu tulee olemaan ns.all ticket, eli kannattajat eivät voi ostaa enää pelipäivänä lippuja, vaan ne ovat ennakkomyynnissä. Muuten hyvä, mutta liput tulevat myyntiin 17.11 jolloin minä olen Olympiastadionilla huutamassa San Marinoa kumoon ja ovat myynnissä seuraavalla viikolla seuran toimistolla kello 9-5 välillä, jolloin minä olen töissä. Nettisivujen mukaan lippuja on 'muina aikoina' saatavilla klubitalon baarista, mutta missään ei tietenkään kerrota, mitä 'muina aikoina' käytännössä tarkoittaa. Kiroan päätöstäni jäädä Suomeen koko viikoksi, koska olisin voinut noukkia lipun jos pääsisin lauantain FA Carlsberg Trophy -matsiin Stourbridgeä vastaan, mutta...

Myös toinen puoliaika alkaa kotijoukkueen hallinnassa. Keltapaitainen rumpuryhmä päätykatsomossa yrittää vieläkin laulaa, kuinka he eivät ole ikinä edes kuulleet Droylsdenista, mutta viimeistään Mike Byronin 2-0 maali hiljentää irvileuat. Helppoahan tämä on! 'Top of the league? You're having a laugh!' hoilottaa Droylsdenin kannattajaryhmä Bostonin suuntaan. Super-sub McNiven tuikkaa Droylsdenin 3-0 johtoon ja Kilheeney kaunistelee loppulukemiksi 4-0 kauden 12. maalillaan. Vieraskannattajat yrittävät pitää tunnelmaa yllä laulamalla '4-0, and you still don't sing', mutta joutuvat poistumaan paikalta ilman voittoa. Nyt he ainakin tietävät, millainen porukka Droylsden on!

Droylsden FC-BostonUnited 4-0
(Connors, Byron, McNiven, Kilheeney)
Butchers Arms, 13.11.2010
Yleisöä 364

Cup-krapula

Viikonloppu meni niin hienosti. Havantista oli tuliaisina vakuuttava 2-0 voitto ja sunnuntaina oli FA Cupin toisen virallisen kierroksen arvonta. Itse missasin Havant pelin, koska minulla ei ollut varaa matkustaa sinne asti, ja meninkin jälleen liigajoukkueeni matsiin. Lieneekö merkki siitä, kuinka paljon Droylsdenin seuraaminen on alkanut minulle merkitsemään, että kolmanneksen siitä ottelusta (joka oli itseasiassa erittäin viihdyttävä peli) vietin pohtien kuinka West Leigh Parkilla menee. Koska ottelussa ei Cupin tuloksia ilmoitettu, en malttanut odottaa kolmen tunnin kotimatkan ajan, vaan kipitin bussiaseman nettikahvilaan. Kun löysin netistä huojentavan tiedon, että Bloods oli voittanut yli 1000 katsojan edessä, kiitos Hardikerin ja Kilheeneyn maalien, tuumasin luultavasti hieman liian kovalla äänellä ‘yes’, koska viereisellä koneella istunut pakistanilaismies ja toisella puolellani istunut finninaamainen teini mulkaisivat minua kysyvästi (tietenkin myös pieni tuuletuksen tapainen ele kädelläni saattoi myös aiheuttaa nämä ihmettelevät katseet).

Sunnuntaina jännitin TV:n ääressä seuraavan kierroksen arvontaa. Mielestäni arvontatulos oli vallan mainio. Seuraavaksi vastaan astuu kakkosdivarissa (nyk. League 1, mutta olen sen verran iäkkäämpi, että minulle sarjatasot ovat vieläkin Valioliiga, ykkösdivari, kakkosdivari ja kolmosdivari) pelaava joukkue, joko Leyton Orient tai Dagenham&Redbridge. Joukkueet jäivät lauantaina 1-1 tasapeliin ja pelaavat uusinnan 16. marraskuuta Leytonin kotiareenalla Brisbane Roadilla. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin, että Droylsden sai kotiottelun. Sekä Orient että Daggers ovat aloittaneet kauden heikosti, ja ovat sarjataulukon häntäpäässä (O’s 19, Daggers 23), joten vaikka kumpikin on luonnollisesti vaikea vastustaja, ei voitto ole aivan mahdoton. Jos saisin valita, haluaisin mielummin Dagenhamin, ainoastaan siitä syystä, etten ole heitä aiemmin nähnyt, mutta kumpikin kelpaa, kunhan stadioni on täynnä. Myös TV-kamerat ovat paikalla maanantaina 29.11 pelattavassa ottelussa ainakin Droylsden FC:n nettisivujen mukaan.

Olinkin erittäin luottavainen, kun jäätävässä tuulessa astelin kohti Slaughterhousen valoja maanantai-iltana. Hieman stadionia ennen kaksi miekkosta pysäyttivät minut ja kysyivät tietä stadionille. Sanoin olevani sinne itsekin matkalla, ja tiedustelin varovasti, että ovatko he Telfordin kannattajia. Toinen miehistä nyökkäsi kaverinsa suuntaan ja ilmoitti tämän olevan ‘anorakki’, joka harrastaa stadionbongausta (mielestäni muuten erittäin hieno harrastus, olen itsekin hieman hurahtanut siihen, mutta oma listani on vielä kaukana tämän miehen noin 200 stadionista) ja hän kertoi itse lyöttäytyneensä kaverinsa seuraan vain, koska on manhesteriläinen eikä maanantai-iltana ole muutakaan tekemistä.

Vieraskannattajia oli saapunut paikalle reilu 50 rumpuineen ja ‘Pride of Telford’ -lippuineen ja joukkueiden juostessa kentälle he suorittivat oikeaoppisen vessapaperitifon. Salaa toivoin, että Bloods järjestää menneen viikonlopun Guy Fawkes-yön kaltaisen ilotulituksen kentällä, mutta Droylsdenin ruuti oli ilmeisesti kastunut maanantain tihkusateessa, ja kotijoukkue vaikutti erityisesti ensimmäisellä puoliajalla kärsivän melkoisesta cup-krapulasta, koska The Bucks hallitsi peliä miten halusi ja 23.minuutin jälkeen peli oli jo 3-0 Telfordille. Adam Proudlockin 2-0 osuma meni maalivahti Paul Phillipsin piikkiin, koska hän tiputti pallon näpeistään ja ex-Darlington/Stockport hyökkääjällä oli helppo homma pistää pallo maaliin. Katsomossa laulava Droylsdenin kannattajaporukka oli vielä cup-huumassa, koska lähes koko pelin ajan pimeässä illassa kaikui ‘We’re going to Wembley, que sera, sera’ ja ‘We’re the famous Droylsden FC and we’re off to Wembley’.

Puoliajalla oli pakko mennä klubitalolle lämmittelemään, koska minulta lähti tunto varpaista suunilleen samoihin aikoihin kun Telford meni 3-0 johtoon. Toisella puoliajalla Bloods sai hieman pelin juonesta kiinni, ja pystyi kaventamaan kahteen otteeseen, mutta tasoitus jäi haaveeksi. Ja ennen kaikkea; tappio pitää Droylsdenin sarjataulukossa yhä nousukarsintapaikkojen ulkopuolella. Toivottavasti cup-krapula on ohi ensi lauantaina, kun sarjakakkonen Boston saapuu Butchers Armsille, tai kyyti voi olla vieläkin kylmempää kun maanantaina...

Droylsden FC-AFC Telford United 2-4
(Banim, Smith; Rodgers, Proudlock 2, Lawrie)
Butchers Arms, 08.11.2010
Yleisöä 391

Härkäviikot

Marraskuu on tuonnut mukanaan pimeät illat ja kauheat kaatosateet. Manchesterissähän tunnetusti joko sataa joka päivä, ja jos ei sada, on juuri alkamassa sataa, mutta muutaman viimeisen päivän aikana ilma on ollut jopa normaalia kauheampi, ja Rochdalessa eilinen League 1 -ottelu Oldhamia vastaan oli keskeytetty hirveän sään takia. Marraskuu on myös tuonnut mukanaan todelliset härkäviikot Droylsdenille ja joukkue pelaa neljän viikon aikana seitsemän ottelua, joista kolme on sarjan kärkijoukkueita vastaan.

Härkäviikot ottivat lokakuun 30. päivänä varaslähdön, kun sarjataulokossa juuri kolme pistettä Droylsdenin yläpuolella ollut Workington vieraili Slaughterhousella. 3-0 kotivoitto tuli vakuuttavalla pelillä ja joukkueella olisi ollut mahdollisuus useampaankin maaliin. Tärkeät kolme pistettä nostivat Droylsdenin tasapisteisiin Cumbrian ylpeyden kanssa ja joukkueen tappioton putki on kestänyt jo yhdeksän peliä.

Tulevan lauantain FA Cup-matsin jälkeen joukkueella ja kannattajilla ei ole juuri aikaa juhlia historiallista voittoa (eikä riemuita kun arpa heittää toiselle kierrokselle kotiottelun Southamptonia vastaan...) vaan seuraavalla viikolla on todella tärkeät kaksi kotiottelua liigassa. Ensin maanantaina kohdataan sarjanelonen AFC Telford ja lauantaina tulee kauden ensimmäinen todellinen megaottelu, kun sarjakakkonen ja koko alkukauden vakuuttavasti jyrännyt sarjanousija Boston United saapuu Butchers Armsille mukanaan todennäköisesti reilut satakunta vierasfania. Pilgrims pelasi vain muutamaa vuotta sitten liigatasolla, mutta putosi 2007 League 2:sta. Taloudellisten sotkujen vuoksi seura pudotettiin Conferencen sijasta suoraan Conference Northiin ja 2008 seura joutui uudelleen velkasaneeraukseen ja pudotettiin Northern Premier League:n.

Kahden seuraavan viikon aikana joukkue pelaa jälleen kahden ottelun viikkotahdilla. Marraskuun 16. pelataan FA Cupin tieltä siirretty vieraspeli Stalybridgessä ja lauantaina joukkue aloittaa tämän kauden FA Trophy taipaleen kotiottelulla Stourbridgea vastaan. Itse joudun (valitettavasti) missaamaan molemman S’bridget koska pääsen pakenemaan luoteis-Englannin sateita viikoksi Suomen sateiden keskelle. Erityisesti tuo FA Trophy matsi olisi houkuttanut, koska kilpailuna tämä ‘alasarjojen FA Cup’ on minulle uusi tuttavuus, mutta sen sarjan korkkaaminen täytyy jättää seuraavalle kierrokselle. Härkäviikot jatkuvat vieraspelillä Guiseley:ssa ja loppuvat FA Cupin toisen kierroksen ottelulla, tai mikäli kaikki painajaiset käyvät toteen ja Havant&Waterlooville voittaa Bloodsit, härkäviikot lopetetaan liigapelillä Solihullin vieraana. Guiseley -ottelu, joka oli tarkoitus pelata tulevana viikonloppuna, mutta joka Celtic pelin tapaan jouduttiin siirtämään cup-menestyksen takia, tulee olemaan myöskin erittäin tiukka. Sarjanousija on tällä hetkellä sarjassa kolmantena ja on pelannut hienosti, viimeksi eilen nappasi pisteen kotonaan Bostonilta, joten Nethermoor Parkilla on luvassa todella tiukka ja mielenkiintoinen taistelu.

Wembley! Wembley! We're the famous Droylsden FC and we're off to Wembley!

Istun liimautuneena TV:n ääreen, FA Cupin ensimmäisen kierroksen arvonta on alkamassa suorana lähetyksenä. ITV näyttää maalikoostetta karsintakierroksilta ja pienet seurat kuten Greenwich Borough FC, Cray Wanderers ja Ebbsfleet United saavat pienen hetken julkisuutta. Arvonnan juontava Jim Rosenthal esittelee ‘onnettaret’, TV-juontaja Helen Chamberlainin ja Norman Cookin eli DJ Fatboy Slimin. Hän mainitsee vielä jotain ‘vanhimmasta ja kaikkein historiallisimmasta’ cup-kilpailusta ja 80 numeroitua palloa pudotetaan arvontakoriin.

Droylsden varmisti paikkansa arvonnassa voittamalla Northern Premier Leaguen ykkösdivarin etelälohkossa pelaavan Barwellin 3-0. Edellisenä viikonloppuna Barwellin 62 liigaottelun tappioton putki katkesi, kun joukkue hävisi 1-0 Sutton Coldfieldille – ensimmäinen liigatappio sitten maaliskuun 2009. Joukkue pistikin hyvin hanttiin kaksi sarjatasoa ylempänä pelaavalle kotijoukkueelle; erityisesti oikealla laidalla kirmaava Jamie Towers oli hankala pideltävä Bloods-puolustukselle ja maalivahti Phillips saikin venyä paraatipelastukseen ensimmäisellä puoliajalla torjuakseen miehen 22 jaardin vaparin. Droylsden meni johtoon 24. minuutilla kun Steven Connors pisti Liam Brownhillin hienon keskityksen sisään. McNiven tuplasi puskulla johdon toisella puoliajalla huolimatta Barwellin protestoinnista, että pallo ei ollut ylittänyt maaliviivaa. Kotijoukkueella olisi ollut tilanteita useampaankin maaliin, mutta McNivenin toinen maali hylättiin paitsiona ja Brownhill epäonnistui avopaikasta. Myös vierasjoukkueella oli paikkansa, mutta Ciaran Kilheeney iski lopullisen naulan Barwellin arkkuun pistämällä Liam Castlen torjuman vaparin lähietäisyydeltä verkon perukoille.

Odotan jännittyneenä, lähes sormet ristissä, kun nimi toisensa jälkeen nousee arvontakorista. Toivottavasti Droylsden saa kotiottelun! Southampton, Charlton, Sheffield Wednesday...ihan kuka tahansa mutta pliis, anna sen olla kotiottelu. Voisin pitkin hampain hyväksyä vieraspelin Huddersfieldissä tai Stockportissa, mutta... ‘Joukkue numero 60 – Southport’, sanoo juontaja, ‘saa vastaansa joukkueen numero 37, Sheffield Wednesdayn’. Höh. Siinä meni ‘The Owls’. ‘Joukkue numero 36, Rotherham United saa vastaansa joukkueen numero 58: York Cityn’. Noh, eipä haittaa. ‘Joukkuen numero 77: Havant&Waterlooville saa vastaansa joukkueen numero 67 – Droylsden FC:n’. Tuijotan mykistyneenä TV:tä, jossa Jim Rosenthal auttavaisesti lisää, että Droylsden tulee Manchesteristä, ja tunnen oloni hieman petetyksi. Vierasjoukkueet hatusta nostanut Fatboy Slim virnuilee ruudussa ärsyttävästi. En ole koskaan pitänyt miehen musiikista ja nyt sain uuden syyn inhota häntä. Miksi piti nostaa Droylsdenin nimi juuri nyt? Havant&Waterlooville. Sehän on jossain Southamptonin lähettyvillä, ei minulla ole varaa matkustaa sinne asti pelireissulle! Mieleeni nousee kuva ‘The Hawks’:in pelaajista kahden vuoden takaa juhlimassa Anfieldillä. Joukkue oli päässyt FA Cupin neljännelle kierrokselle, ja johtivat vieraissa Liverpoolia vastaan kahteen otteeseen, mutta hävisivät lopulta 5-2. Tästä huolimatta Havantin pelaajat juhlivat pelin jälkeen kentällä hienoa saavutustaan, laulaen The Kop-katsomon kanssa yhdessä You’ll Never Walk Alone:a.

Suljen TV:n pettyneenä. Pelillisesti arvontatulos on tietysti vähintään kohtalainen. Oikeastaan ihan hyvä. Havant pelaa Conference Southissa ja on tällä hetkellä sarjataulukon keskivaiheilla kymmenentenä, voitettuaan yhdestätoista ottelusta neljä ja häviten kolmesti, eikä pitäisi olla mahdoton vastustaja huolimatta siitä että he tiputtivat 4.karsintakierroksella Conference joukkue Histonin, mutta...

Droylsden FC-Barwell 3-0
(Connors, McNiven, Kilheeney)
FA Cup 4th Qualifying Round
Butchers Arms 23.10.2010
Yleisöä 411

Hullut pääsevät helposti rahoistaan

Taas tuntuu siltä, että minun pitäisi joskus aikuistua ja keksiä ihan kunnon harrastuksia ainaisen jalkapallopeleissä juoksemisen sijaan. Löydän itseni Hydestä katsomassa Manchester Premier Cupin ensimmäisen kierroksen ottelua luoja ties missä divarissa pelaavaa Oldham Boroa vastaan. Maanantaina ei koskaan tule mitään kivaa telkkarista ja asuntoni on perinteiseen brittityyliin jäätävän kylmä, joten pitäähän sitä jotain tekemistä keksiä, mutta höntsäcupin ottelu Hydessä alkaa tuntua huonolta ajatukselta viimeistään siinä vaiheessa, kun lippuluukusta kurkisteleva pallokorva rokottaa pääsylipusta saman hinnan kun liigapelistä, mutta en enää kehtaa kääntyä takaisinkaan.

Koko ottelun ajan sataa jäätävää tihkua vaakasuoraan ja peli on eräs huonoimmista minkä olen koskaan nähnyt. Jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ehdin ajatella kolmeen kertaan että äitinikin olisi osannut syöttää paremmin tuossa tilanteessa. Conference Northin sarjataulukon väärään päähän jumittuneet kuusisormiset maalaisserkkumme (ja heidän riveissään pelaavat ex-Droylsden hylkiöt) hallitsevat kyllä kenttätapahtumia, mutta eivät saa laukauksia aikaan, ja missaavat rankkarinkin. Puoliajalla katselen ympärilleni ja tulen tulokseen että a) edes pelaajien puolisot eivät ole vaivautuneet peliin tai että b) pelaajien puolisot ovat keski-ikäisiä kaljuuntuvia miehiä. Luulen, että jälkimmäinen skenaario on epätodennäköinen, mutta mikäli näin on, en tietenkään halua tuomita Hyden pelaajien valintoja. Kuten joku suuri ajattelija, olisiko ollut John Lennon, joskus sanoi - All you need is love.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun käyn vieraissa; lokakuun alussa kävin katsomassa, kun Stalybridge hävisi Alfretonille liigassa. Puolustuksekseni voin sanoa, että tuohon otteluun oli ilmainen sisäänpääsy joten en kantanut pahimman paikallisvastustajan kirstuun yhtään puntia toisin kuin tänään, ja siinä pelissä oli sentään vähän vauhtia ja taitotaso oli aivan toista verrattuna tähän höntsäilyyn. Mutta niinhän sitä sanotaan, että hullut pääsevät helposti rahoistaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että futis on parasta paikanpäällä, mutta luihin ja ytimiin tunkeva viima ja ottelun heikko taso saavat minut epäilemään periaattettani ja huomaan kaipaavan höyryävän kuumaan vaahtokylpyyn. Pelaajat liukastelevat märällä nurmella ja pallosta roiskuu vettä joka kerta kun joku pukkaa sitä. Alan melkein toivomaan että Ewen Fieldsien nurmikko olisi huonommassa kunnossa, että se olisi aivan mutainen, jotta peli näyttäisi samalta kuin siinä elokuvan The Damned United kohtauksessa jossa Derby pelaa liigapelissä tuikitärkeän European Cup matsin alla.

Toivottavasti minulla on sen verran järkeä päässä etten lähde huomenna katsomaan Premier Cupin matsia Chadderton-New Mills AFC, mietin hampaat kalisten kun tuomari viheltää ottelun päättyneeksi. Onneksi lauantaina pääsen taas Butchers Armsille...

Hyde FC-Oldham Boro 4-0
(McNiven, Whalley, Johnson, Rimmer)
Manchester Premier Cup
Ewen Fields, Hyde 18.10.2010
Yleisöä 72

Colliers FA Cupissa

Aah, Newcastle. Kirkkain jalokivi Britannian kruunussa. Katselen sillalta allani vellovaa jokea ja siirrän katseeni Newcastlen ikonisen maamerkin, Tyne Bridgen suuntaan. Kauaa en voi Koillis-Englannin helmeä ihastella, koska joudun hyppäämään bussiin ja matkustamaan noin 15 mailia pohjoiseen, Ashingtoniin. Ashington tunnettiin aikoinaan maailman suurimpana hiilikaivoskylänä, mutta viimeinenkin kaivos sulki ovensa 1988, ja hiilikaivosmenneisyydestä muistuttaa enään stadionille kävellessä taivaanrannassa kohoava pit wheel, joka merkkaa nykyisin Woodhornin kaivosmuseota. Siis voiko tämä olla oikea paikka? Katselen hämmentyneenä ympärilleni. Kyltissä kyllä lukee Ashington Community Football Club mutta parkkipaikan takana olevan matalan rakennuksen metalliset ikkunaluukut ovat suljettu eikä vaikuta siltä, että täällä alkaisi FA Cupin ottelu noin puolen tunnin päästä. Lopulta uskon, että tämä sen täytyy olla, kun huomaan parkkipaikalla bussin jonka ikkunassa olevassa kyltissä lukee 'Droylsden Football Club', ja päätän seurata vanhempaa miestä kohti aidassa olevaa aukkoa, jossa lukee 'Aikuiset £5'.

Ashington AFC, 'The Colliers', perustettiin 1883, ja seura on pelannut koko historiansa alasarjoissa. Nykyinen stadioni Woodhorn Lane avattiin 2008 ja kenttä onkin erittäin viehättävä pieni alasarja stadioni. Paikalliset vilkuilevat punaista Droylsden kaulaliinaani ystävällisen uteliaana ja pienen fanipuodin (=rakennustyömaakoppi) myyjä antaa minulle kopion kokoonpanoluettelosta. Kun siirryn seisomakatsomoon, vanhempi herrasmies liittyy seuraani ja kysyy olenko tullut paikalle ihan Manchesteristä asti, ja tiedustelee, mitä pidän alueesta. Hän kertoo, että Ashingtonin kylä on tuottanut useammankin nimen Englannin jalkapallohistoriaan. 'Niin, Jackie Milburn oli suurin sankarini kun olin vielä poikanen. Siinä vasta hieno pelaaja! Ja sitten oli Jack ja Bobby Charlton. Sinähän olet vielä nuori, mutta olet varmaan kuullut Bobbysta koska asut Manchesterissä?' Nyökkään ja kerron myös tietäväni että Milburn pelasi Newcastlessa ja että Jack Charlton pelasi Leedsissä ja valmensi Irlannin maajoukkuetta, mutta kun papparainen seuraavaksi kertoo ylpeänä kriketinpelaaja Steve Harmistonin olevan myös Ashingtonista, nyökyttelen ja yritän epätoivoisesti näyttää siltä, että tieto tekee minuun suurenkin vaikutuksen, vaikka totta puhuen minulla ei ole harmaintakaan hajua kenestä hän puhuu.

Joukkueet astelevat kentälle harvinaisen epämääräisissä jonoissa Kaiser Chiefsin 'I predict a riot':n tahtiin. Kenttäkuuluttaja kertoo jotakin ja huomaan kaipaavani tekstitystä, koska ymmärrän vain noin puolet johtuen miehen paksusta Geordie-aksentista. Northern Football Leaguessa, Englannin 9. korkeimmalla sarjatasolla pelaava kotijoukkue taistelee hienosti, mutta tasoero on melko selkeä, ja Kilheeney pääsee helposti puskemaan vieraat johtoon ja muutaman minuutin kuluttua Beck tuplaa vierailijoiden johdon. Colliers kuitenkin jatkaa taisteluaan ja 36. minuutilla Bloods lahjoittaa heille maalin. Hardiker ja maalivahti Phillips eivät kumpikaan hoida hommiaan vaan Stephen Young pääsee läpi ja nostaa tyhjään maaliin kavennusmaalin. Ottelun tuomari Tony Peart puhaltaa ensimmäisen puoliajan päättyneeksi kun pelikello näyttää vasta 40 minuuttia ja vain linjamiesten ja managereiden viittelöiminen saa hänet huomaamaan virheensä ja herra Peart puhaltaa lammasmaisen näköisenä pelin uudelleen käyntiin katsomon laulaessa 'You don't know what you're doing'.

Tauolla kierrän ympäri kentän ja saan jälleen osakseni uteliaita katseita reilulta 500 katsojalta. Harmittelen, että kenttäkuuluttaja ei kerro tuloksia muista kierroksen peleistä. Tullessani Newcastleen bussissani oli kolme FC Unitedin kannattajaa matkalla omaan peliinsä Norton & Stockton Ancientsia vastaan. Olen kahden vaiheilla haluaisinko FCUM:in pääsevän seuraavalle kierrokselle. Toisaalta en pidä mahdollisuudesta, että Droylsden saisi maanantaisessa arvonnassa heidät vastaansa Butchers Armsille ja että reilu 2000 vierasfania tunkisi paikalle, mutta toisaalta mahdollinen kotiottelu FCUM:ia vastaan toisi valtavasti tuikitarpeellisia pääsylipputuloja seuran kirstuun. Toisella puoliajalla Ashington jatkaa taisteluaan ja saakin monta uhkaavaa tilannetta, mutta vierailijoiden johto pitää. Ashington saa rankkarin, mutta hienosti pelannut Stephen Young pistää pallon maalin ohi ja ottelun muutaman viimeisen minuutin aikana Droylsden viimeistelee loppunumeroiksi 1-4. Poistuessani stadionilta joku Colliers-kannattaja huikkaa minulle autonsa ikkunasta, toivottaen onnea seuraavalle kierrokselle. Paikallisten ystävällisyys ja sympaattinen pieni seura on jättänyt minulle erittäin positiivisen kuvan paikasta ja toivonkin mielessäni Colliersille menestystä liigassa kun vilkaisen vielä viimeisen kerran vanhan hiilikaivoksen pit wheeliä ja alan suunnistamaan kohti Newcastlea ja puuduttavan pitkää kotimatkaa.

Ashington AFC-Droylsden FC 1-4
(Young; Kilheeney, Beck, Banim, Brownhill)
FA Cup 3rd Qualifying Round
Woodhorn Lane, Ashington 09.10.2010
Yleisöä 543

Cup-unelma elää

Droylsden ei ole onnistunut tekemään käsiohjelmia FA Cupin uusintaan Hyde FC:tä vastaan kahden päivän varoitusajalla. Fanikauppa sen sijaan on auki ensimmäistä kertaa tällä kaudella, eli edistystä on kuitenkin tapahtunut. Iltapäivällä arvottiin kolmannen karsintakierroksen ottelut ja arpa toi vastustajaksi Ashington AFC, joten pitkä reissu North Humberlandin vanhoille hiilikaivosseuduille odottaa uusintaottelun voittajaa. Itseäni reissu kiinnostaisi suunnattomasti, koska olen aina pitänyt Newcastlen seudusta ja paikallisista ihmisistä. Bussilippukin maksaisi tällä hetkellä vain £11, mietin tohkeissani, kun katselen lämmitteleviä pelaajia. Mutta jossakin aivojeni perukoilla nalkuttaa ikävä ääni, joka sanoo että olen aivan hullu. Pitäisiköhän minun alkaa etsimään ihan oikeita, aikuiselle sopivia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita? Olenhan varmaankin liian vanha reissaamaan tuntikaupalla bussilla lähes Skotlannin rajalle asti katsomaan mahdollisesti erittäin huonotasoista cup-höntsäilyä. Olenko oikeasti niin säälittävä tyyppi, että matkustan 260km/suunta mutasarjajengin perässä?

Tämän illan peli alkaa vauhdikkaasti, kun Kilheeney pukkaa pelivälineen verkon perukoille jo viiden minuutin pelin jälkeen. Joukkue on parantanut otteitaan selvästi lauantaista ja hallitsee peliä, kun taas Hyde jatkaa aiemmista peleistä tuttua pikkusikailua; rumia taklauksia ja jatkuvaa nilkoille potkimista. Hmmm...Ashington lokakuun yhdeksäntenä...Onko tämä se kausi kun Bloods saa cupissa kotiottelun Chelseaa vastaan? Kausi jolloin Droylsden pudottaa naapurinsa; suuren ja mahtavan Manchester Cityn? Droylsdenin suurimmat saavutukset FA Cupissa ovat kaudelta 2008-09, kun seura voitti ensimmäisellä virallisella kierroksella Darlingtonin 1-0 uusintaottelun jälkeen. Seuraavalla kierroksella vastaan tuli toinen ammattilaisjoukkue Chesterfield. Ensimmäisessä osaottelussa joukkue oli 1-0 johdossa, mutta peli jouduttiin keskeyttämään puoliajalla sumun takia. Kun ottelu myöhemmin pelattiin loppuun, Bloods nappasi hienosti 2-2 tasapelin ja uusintaottelu pelattiin Butchers Armsilla. Vierasjoukkue oli 2-0 johdossa, kun stadionin valot sammuivat, ja uusintaottelukin jouduttiin uusimaan. Tämän Droylsden voitti 2-1 ja tulossa oli huippuottelu Ipswich Townia vastaan. Seura ja kannattajat odottivat vesi kielellä. Kenties tulossa olisi satumainen ‘giant killing’ voitto kuuluisasta vastustajasta? Mutta värikäs cup-seikkailu sai uuden käänteen, kun kävi ilmi, että joukkue oli peluuttanut pelikelvotonta Shaun Newtonia Chesterfield matsissa, ja seura heitettiin cupista ulos.

Tänään tuollaisia ongelmia ei kuitenkaan (toivottavasti) ole ja ensimmäisen jakson loppuminuuteilla kotijoukkue tuplaa johtonsa. Tuomari on katsonut koko ottelun vastustajan rappaustaktiikkaa läpi sormien, ja pelaajien suusta useimmin kuulunut sana alkaa f-kirjaimella mutta kyseinen sana ei todellakaan ole FA Cup...Hyde lähtee toiselle puoliajalle aivan uudella ilmeellä ja taistelevat kavennusmaalin. Molempien joukkueiden kannattajat löytävät yhteisen sävelen toisella jaksolla ja laulavat yhteen ääneen Manchesterin pimeässä illassa kuinka kovasti he inhoavat Stalybridgeä. Kenttää kiertävään aitaan nojailuni keskeytyy, kun Hyden pelaaja–manageri Neil Tolson tunkee vierelleni venyttelemään, vain 20cm päähän minusta. Managerin heilutellessa koipiaan kentän reunalla, joukkue jatkaa hienoja vastahyökkäyksiä, mutta tasoitusmaalia ei tule. Manageri pistää itsensä kentälle, mutta sekään ei auta - Droylsden pitää ottelun hienosti hallussaan ja tuomarin antamalla yliajalla Gardner iskee lopullisen naulan Hyden arkkuuun. Luulen, että huomenna töissä ensitöikseni varaan ne £11 bussiliput. Kyllä, olen niin säälittävä että lähden Ashingtoniin. Howay, man. Geordie County odottaa.

Droylsden FC-Hyde FC 3-1
(Kilheeney, Beck, Gardner; Johnson)
FA Cup 2nd Qualifying Round Replay
Butchers Arms 27.09.2010
Yleisöä 354

Alexhan mie oon....

FA Cup. Se on aina jotain erityistä. Kieltämättä olin melko pettynyt, kun toinen karsintakierros arvottiin ja vastustajaksi tuli Hyde. Odotin cup-romantiikkaa. Odotin West Auckland Townia tai North Ferriby Unitedia. Ehkäpä Stocksbridge Park Steelsiä tai satumaiselta kuulostavaa Norton & Stockton Ancientsia, mutta ei. Hyde FC. Vastahan me ne voitetiin, mietin kun kiirehdin kohti Ewen Fieldsiä. Kello on jo lähes kolme kun saavun Hyden bussiasemalle, kiitos Manchesterin aina niin luotettavien ja ajallaan kulkevien bussien. Ylitäessäni stadionin parkkipaikkaa kuulen kun tuomari viheltää pelin alkaneeksi.

Stadioni on muuttunut sitten viime kevään Manchester Premier Cupin finaalin. Katselen kateellisena tyylikkään tummansiniseksi maalattuja katsomoita ja hillittyjä mainosaitoja joita koristavat Man Cityn sponsoreiden logot.Yritän uskotella itselleni että Hyde FC on menettänyt osan sielustaan uudistusten takia, mutta en onnistu. Samaa tosin tuntuvat ajattelevan ympärilläni seisoskelevat lähemmäs satakunta vierasfania, jotka laulavat 'Where's your red paint gone?' hiljaisen kotikatsomon suuntaan. Ensimmäinen puoliaika sujuu verkkaisesti, tosin Droylsden on hieman niskanpäällä. Laukaukset menevät kuitenkin ohi; osa lentää minne sattuu, yksi lentää suoraan minua kohti. Onnistun kuitenkin viime hetkellä nostamaan käteni eteen ennen kuin pallo pamahtaa suoraan naamaani.

Tauolla meinaan saada taas pallosta päähäni. Siirryn toiselle puoliajalle toiseen päätykatsomoon muun fanijoukon perässä, vaikka epäilen että tämä saattaa osoittautua huonoksi ajatukseksi ottaen huomioon että olen ollut vierasjoukkueen harhalaukausten maalitauluna ensimmäisen tunnin ajan. Kentän laidalla parveilee joukko pikkupoikia. Yksi heistä, noin 10v. nassikka alkaa ilkikurinen virne naamallaan lallattamaan kuinka hän inhoaa Droylsdenia. Tämä aiheuttaa fanikatsomossa naurunremakan ja pojalle osoitetun 'Who are you? Who are you?' chantin. Tenava ei tästä kuitenkaan häkelly, vaan vastaa näsäviisaasti että 'Alexhan mie oon...'

Droylsdenin peli parantuu hieman toisella puoliajalla, mutta vedot menevät silti metrikaupalla maalin ohi. Hyde puolestaan jakaa ensimmäiseltä puoliajalta tuttua nilkoille potkimista. Vilkuilen kelloani. Peliaika tikittää uhkaavasti kohti 90 minuuttia. Kotijoukkue saa taas vastahyökkäyksen. Hermostuttaa. Jos liigassa tulee tappio, se tietysti harmittaa, mutta sellaista sattuu. Tämä kuitenkin on FA Cup; jos häviämme, unelma cup-menestyksestä ja ottelusta liigajoukkuetta vastaan on taas ohi kokonaiseksi vuodeksi. Tiedän että jo ensimmäiselle viralliselle kierrokselle pääseminen olisi Droylsdenilta todella suuri saavutus, mutta mitä pidempään cup-seikkailu jatkuu, sitä enemmän seuran kirstuun kilahtaa rahaa. Tämän kierroksen voittajat saavat £4500, 3.karsintakierroksella potti on £7500 ja seuraavalla kierroksella voittajat kuittaavat £12 500. Siitä eteenpäin mukaan tulevat liigajoukkueet, ja vain taivas on rajana. Kotiottelu Arsenalia vastaan tai vierasottelu Stamford Bridgellä saavat kuitenkin vielä odottaa. Maanantaina joudutaan pelaamaan uudelleen.
 
Hyde FC-Droylsden FC 0-0
FA Cup 2nd Qualifying Round
Ewen Fields, Hyde 25.09.2010
Yleisöä 375

Kuka seuraavaksi?

En yksinkertaisesti jaksanut lähteä Gainsborough-vierasmatsiin. Viikon mittainen EM-karsinta reissu Moldovasta Hollantiin oli viennyt kaiken energian ja nukuin kello 11 asti. Asiaa ei myöskään auttanut asuntoni takana olevan moskeijan pihassa aamuviideltä roihunnut tulipalo joka piti minua reilun tunnin hereillä ja poisti viimeisenkin halun herätä kukonlaulun aikaan ja lähtä junalla jonnekin Lincolnshiren perämetsään. Mutta pärjäsihän Droylsden ilman minuakin. Edellisessä matsissa jossa olin paikalla tuli 3-0 takkiin Blyth Spartansilta, mutta kun olin tuhansien kilometrien päässä Chisinaussa Droylsden voitti Staffordin 2-0 ja lauantaisessa matsissa jonka jätin laiskuuttani väliin, Gainsborough kaatui 3-0.

Non-leaguen ikävin tarina tällä viikolla kantautui kuitenkin Derbyshirestä. Palattuani keskiviikkona väsyneenä Hollannista, löysin tekstitv:ltä surullisen uutisen, jossa kerrottiin Conference Northin Ilkeston Townin ajautuneen konkurssiin. High Court ei ollut suostunut perinteikkään 1894 perustetun seuran viimeisimpään ehdotukseen £50 000 velkojen lyhentämisestä (he tarjosivat mm.lupausta lyhentää velkoja £1000/kk) eikä vakuuteluista, että muutaman viikon sisään seuran tähtipelaajan myymisestä on tulossa £20 000, vaan seura määrättiin panemaan pillit pussiin. Ilkeston FC aikoo valittaa päätöksestä, ja vielä perjantaina oli epävarmaa, pelataanko lauantainen Redditch –ottelu, mutta, kuten arvata saattaa, peli oli lopulta peruttu.

Siis jälleen yksi non-league seura on poistunut Englannin jalkapallokartalta. Chester, Farsley, Ilkeston...kuka seuraavaksi? Pystytäänkö Football Conferencen, Football Leaguen ja Englannin Palloliiton kabineteissa tekemään asialle mitään? Onko olemassa ratkaisua, jotta ruohonjuuritason seurojen tilanne ei muuttuisi huonosta vielä tukalammaksi samalla kun rahaa syydetään MM-hakemuksiin ja suurseurojen kirstuun? Ja ennen kaikkea, onko ylemmillä tasoilla edes halua auttaa tämän mailman ilkestoneja?

Droylsdenilla olisi pitänyt olla kotiottelu ‘Robins’:ia vastaan ensi lauantaina. Valitettavasti nyt taitaa tulla sitten vapaa viikonloppu Bloodseille.... Seuraavana viikonloppuna pelataankin FA Cupin 2.karsintakierrosta, ja jos Droylsdenilla ei ole silloin (tai 3. karsintakierroksella) kotiottelua, joudun odottamaan aina lokakuun puoliväliin, kunnes pääsen seuraavan kerran Slaughterhouselle. Olisikohan sittenkin pitänyt lähteä Lincolnshireen?

Öljysheikkien lehtolapset

Joskus vanhoina hyvinä aikoina Hyde FC pelasi punaisissa paidoissa, valkoisissa shortseissa ja joukkue tunnettiin nimellä Hyde United. Sitten öljysheikit tulivat Manchester Cityyn ja jostain käsittämättömästä syystä päättivät osittain ‘adoptoida’ myös pienen osa-aikaisen potkisseuran Tamesidelta. Hyde pudotti Unitedin nimestään ja vaihtoi punaiset paidat takaisin ‘alkuperäisiin ja perinteisiin’ vaaleansinisiin paitoihin seuran 125v. juhlavuoden kunniaksi. Öljysheikit rahoittivat stadionin peruskorjauksen (Ewen Fieldsin väritys muuttui punaisesta siniseksi ja stadionin etuseinää koristaa käsittääkseni nykyisin myös manchesteriläisjoukkueen logo), Cityn reservijoukkue pelaa stadionilla ja Hyden pelipaidan rintamuksessa on ‘City in the Community’ –mainos. Nojaan kenttää ympäröivään heiluvaan betoniaitaan ja katseeni kiertää Butchers Armsin rapistuvasta seisomakatsomosta maalin taakse, missä ei ole mitään muuta kuin muhkurainen asfaltti ja korkea ränsistynyt metalliaita. Kateellinen? Kyllä. Olisihan City voinut tuoda reservinsä ja taloudellisen tukensa tännekin. Miksi Hyde? Droylsdenhan on paljon lähempänäkin, vain kahden mailin päässä City of Manchester Stadiumilta, ja Ewen Fields oli alun alkaenkin paremmassa kunnossa kuin Butchers Arms.

Ottelun alkuun on vain muutamia minuutteja ja yleisöä on todella vähän. Seurojen välinen paikallisjännite ei ole niin intensiivinen kuin Bloodsien ja Celticin välillä, mutta olisin luullut, että peli kiinnostaisi hieman useampaa kuin kourallista paikallisia. Kauden ensimmäisen matsin hienon voiton jälkeen Droylsden on taistellut vieraissa kaksi tasapeliä kun taas öljysheikkien lehtolapset ovat sarjan hännillä, ilman pistettäkään, ja ainoastaan Redditchin säälittävä maaliero (he hävisivät viikonloppuna peräti 9-0 kotonaan sarjanousija Bostonia vastaan) erottaa Hyden viimeiseltä sijalta. Kun pelaajat astelevat kentälle, toivon hiljaa, että näemme uusinnan kuuluisasta FA Cup ottelusta lokakuulta 1887, jolloin Preston North End voitti Hyden 26-0 (tulos on vielä tänäkin päivänä ennätystenkirjoissa cupin suurimpana tappiona). Luulen tämän skenaarion olevan enemmän kuin mahdoton mutta uskon silti selkeään voittoon.

Ottelu alkaa vahvassa vierasjoukkueen hallinnassa ja Droylsdenin maalivahti joutuu venymään paraatipelastukseen jo kymmenennellä minuutilla. Nenääni leijuu ällöttävä viinietikan löyhkä vieressäni seisovan tyypin ranskalaisista mikä häiritsee keskittymistäni hieman (siis kenen kuningasidea oli laittaa viinietikkaa ranskiksille? Yäk! Suolaa ja ketsuppia niille kuuluu!). Vastustajat vyöryttävät tilanteita kotijoukkueen maalille kerta toisensa jälkeen ja alkaa näyttää siltä, että tyytyisin 1-0 voittoon. Kaksikymmentä minuuttia on jo pelattu. Ihan oikeasti siis jätkät, yrittäkää nyt saada edes yksi laukaus kohti vastustajien maalia! Kyllä, siellä seisoo Craig Mawson, mutta hän oli meidän maalivahti viime kaudella, ei enää tällä. Kyllä te saatte sitä kohti laukoa, ei siitä omaa maalia tule! Vieressäni seissyt ranskisten mussuttaja on vaihtunut Tuula Tupakoitsijaan, ja alan harkitsemaan siirtymistä toiselle puolelle katsomoa. Hyde tekee taas melkein maalin mutta tilanne siirtyy välittömästi toiseen päätyyn. Bloodsien kulma kuitenkin leijailee minne sattuu ja vastustaja pääsee jälleen vastahyökkäykseen. He eivät onnistu maalin teossa ja tilanne siirtyy jälleen kohti Mawsonin vartioimaa maalia. Täysin yllättäen, pelinkulkua vastaan David McNiven (joka tuli Hydestä tälle kaudelle ja jonka kaksoisveli pelaa vielä siellä, muttei ole tämän illan kokoonpanossa) iskee kotijoukkueen johtoon. Muutama kannattaja virittelee ‘Droylsden! Droylsden!’ kannustushuutoa, mutta se kuolee jo ennen kuin edes ehtii kunnolla alkaakaan.

Puoliajalla saavun klubitalolle juuri, kun isolla TV-screenillä Defoe ja Crouch astelevat kohti White Hart Lanen pukukoppeja. Tilanne näkyy olevan 2-0 Tottenhamille, mikä sinänsä on minulle ihan yksi ja sama, mutta koska edellä mainitut sankarit olivat tehneet maalit, se ei ole hyvä juttu töissä tekemäni Fantasy Football virtuaalijoukkueen kannalta. Bale ja Dawson olisivat olleet paremmat vaihtoehdot, erityisesti Dawson, koska hän ei ole kenenkään muun joukkueessa, ja  olisin voinut kasvattaa johtoani liigan kärjessä nykyisestä reilusta 40 pisteestä aivan uusiin stratosfäärerihin. Kuva siirtyy Gareth Baleen ja ajattelen joukkueeni ylivoimaisuutta. Mitenkäs se Brian Clough aikoinaan sanoikaan? ‘I wouldn’t say I was the best manager in the business. But I was in the top one.’ Vähän sama minun kanssa... Ihmettelen hieman kuinka paljon klubitalossa on ihmisiä, jotka näyttävät siltä, että he ovat istuneet siellä kauan, koska ensimmäinen puoliaika kuitenkin loppui muutama minuutti sitten, mutta mitäpä asia minulle kuuluu, jos he mielummin istuvat lämpimässä pubissa oluella katsomassa peliä tv:stä vaikka oven ulkopuolella pelataan futista livenä. Ehkä tämä on vain niitä asioita mitä en yksinkertaisesti ymmärrä?

Toiselle puoliajalla Droylsden aloittaa vahvasti, kentällä vaikuttaa olevan täysin eri joukkue kun ensimmäisellä jaksolla. Koska taivaalle on kerääntynyt todella ikävän näköisiä sadepilviä, siirryn katettuun päätykatsomoon, mutta harmikseni huomaan että vieressäni on taas joku Sikari-Sakari, ja vaihdan paikkaa jo kolmannen kerran tänä iltana. Jakson alussa kotijoukkue saa lähes peräkkäin kaksi kulmaa ja muutenkin hyökkäykset vyöryvät vahvasti. Pian painostus tuottaa tulosta ja Kilheeney pääsee tuikkaamaan joukkueen 2-0 johtoon. Ottelusta on kulunut kaksi kolmannesta kun vastustajat pääsevät kaventamaan rankkarista, mutta minuutti sen jälkeen Halford pistää kotijoukkueen taas kahden maalin etumatkalle. Vasta tässä vaiheessa kannattajat alkavat epämääräisen mölinän ja onnistuvat luomaan hieman tunnelmaa. Ottelun loppupuolella peli aaltoilee yhä kohtalaisen viihdyttävästi ja vauhtiin päässeet kotijoukkueen kannattajat jatkavat vastustajalle kettuilemista, huutaen rytmikkäästi ‘Come on, City’ kun Hyde antaa kulmapotkua. Katselen ympärilleni yrittäen etsiä, ovatko Manchesterissä vierailulla olevat FIFA:n puuhamiehet matsia katsomassa, mutta kaikki katsojat näyttävät epäilyttävästi paikallisilta. Ehkäpä Englannin MM-kisahakemusta tarkastamassa olevat herrat ovat liian kiireisiä tullakseen mutasarjamatsiin? Vaikka toisaalta, en ole edes varma onko FIFA:n ukkeleiden puuttuminen Butchers Armsin katsomosta hyvä vai huono asia Englannin MM-kisahakemuksen kannalta...

Droylsden FC-Hyde FC 3-1
(McNiven, Kilheeney, Halford; Smart rp.)
Butchers Arms 25.08.2010
Yleisöä 433

Nilkoille potkimisen oppitunti

Aaah, uusi kausi, uusi mahdollisuus. Aurinkokin paistaa Manchesterissä kirkkaasti torstaisen monsuunin jälkeen (jolloin viikon sademäärä tuli taivaalta vain tunnin sisään iltapäivällä, alkaen luonnollisesti hetki sen jälkeen kun pääsin töistä) ja ilmassa väreilee jännitys. Tällä hetkellä kaikki on vielä mahdollista. Pitkä kausi, talvella lumen ja pakkasen vuoksi perutut matsit ja epäoikeudenmukaiset tuomarivirheet eivät ole pilanneet kannattajien unelmia ja odotuksia.

Monien asiantuntijoiden papereissa Droylsden on merkattu toiseksi nousijasuosikiksi Alfretonin ohella ja hyvin sujuneet harjoitusottelut lupaavat mielenkiintoista kautta. Lueskelen käsiohjelmasta valmentaja Dave Pacen mietteitä, ja valmentaja ei turhaan toiveitaan peittele: “Tavoitteeni ovat aina samat: voittaa liiga, voittaa jokainen cup-kilpailu johon osallistumme ja pelata FA Cupissa Valioliigan joukkuetta vastaan...ja voittaa ne. Sinun täytyy haluta menestystä. Voittaminen ei ole kaikki kaikessa, mutta halu voittaa on. Uskon vahvasti, että ilman voittamisen tahtoa et pääse mihinkään.” Katselen samettisen vihreää kentää, joka ei koskaan ole näyttänyt noin tasaiselta (eikä tule enään syyskuun jälkeen tällä kaudella näyttämään yhtä kauniilta) ja odotan että joukkueet ilmestyvät pelaajatunnelista. Kauden avausvastustajana on jostain Nottinghamin kulmilta oleva porukka Eastwood Town, ‘The Badgers’ (=Mäyrät). Tämä on toinen kerta kun näen heidät, ja toivonkin, että viime kauden 1-0 tappio ei toistu.

Ottelun alussa näyttää, että vastustajalla on vain yksi taktiikka: potkia nilkoille jokaista, jolla on punainen paita. Erityisesti hyökkääjä Matt Rhead näyttää syyllistyvän tähän rottamaisuuteen ja noin 10 ensimmäisen minuutin aikana hän on jo rapannut kaksi pelaajaa kentän pintaan ja potkinut pari muutakin mustelmille, ja selvinnyt joka kerta ilman korttia. Peli ei ole vanhennut kuin kahdeksan minuuttia kun vastustajat pääsevät iskemään johtomaalin noin 16 päätykatsomossa riekkuvan vierasfanin iloksi. Sukille potkiminen jatkuu, mutta reilun kahdenkymmenen minuutin pelin jälkeen Bloodsien keskikenttäpelaaja Rob Lloyd iskee upean maalin hieman kuudentoista rajan ulkopuolelta. Kymmenisen minuuttia tämän jälkeen Kilheeney vie kotijoukkueen 2-1 johtoon ja seisomakatsomosta kajahtaa ensimmäisen kerran ‘Shall we score a goal for you?’.

Toinen puoliaika alkaa vauhdikkaati ja vaikka ‘Mäyrät’ jatkavat ensimmäiseltä jaksolta tuttua rappaustaktiikkaansa, niin tuomarin kortti ei nouse. Pelaajat suhtautuvat kiitettävän ammattimaisesti kovaan peliin, eivätkä kieri kentänpinnassa itkien heti kun vastustaja hieman kutittaa. Tunnelma katsomossa on hiljainen ja lähelläni oleva mies kuuluu listaavan kaverilleen (joka on jo pukeutunut Mario Balotellin nimellä koristeltuun Cityn paitaan, vaikka miehen sopimus julkistettiin vasta eilen) syitä miksi Englanti epäonnistui MM-kisoissa, ja molemmat taitavat missata kun Bloods iskee lähes toisinnon ensimmäisestä maalista ja menee 3-1 johtoon. Peli näyttää todella sujuvalta ja alan jo haaveilla sarjanoususta. Haaveiluni katkeaa, kun joku pamauttaa pallon mainosaitaan vain metrin päähän meikäläisestä. Nojailen seisomakatsomon kaiteeseen ja nautin viihdyttävästä ottelusta. Kun matsia on jäljellä vain 20 minuuttia, Eastwoodin verkko heiluu taas. Fanikatsomo innostuu tästä ja kajauttaa ilmoille useamman laulun, pilkaten samalla sekä Eastwoodia että paikallisvastustajaansa Stalybridgeä, joka johtaa kotonaan 2-0 putoajaksi veikattua Redditchiä vastaan. ‘Down with the Bridge, you’re going down with the Bridge’ ja ‘Can we play you every week?’ kaikuvat komeasti ympäri aurinkoista Butcher’s Armsia. Hieman ennen loppuvihellystä alan kävelemään hljalleen kohti stadionin etuosaa. Vihdoin. 90 minuuttia jatkuneen sukille potkimisen päätteeksi tuomari yhtäkkiä aloittaa työnsä, puhaltaa pilliin ja osoittaa rangaistuspilkkua. Ja tietenkin väärässä päässä! Katson aitiopaikalta Badgers-fanien vierestä kun TJ Knightingale pistää pallon verkon perukoille.

Droylsden-Eastwood Town 4-2
(Lloyd, Kilheeney, Holden, Brown; Meikle, Knightingale rp.)
Butchers Arms 14.08.2010
Yleisöä 372

Who ate all the pies?

Erityisesti vanhoina hyvinä aikoina brittiläisissä futiskatsomoissa kaikui usein pilkkaava laulu ‘Who ate all the pies?’. Tänä iltana Droylsdenissa löysin vastauksen tuohon kaikkia jalkapallokannattajia askarruttaneeseen kysymykseen. Harjoitusottelussa vastassa olevan Prestatyn Townin maalin peittona seisova Jon Hill-Dunt on sen kokoinen kaveri, että hän on varmaan kaikkien lihapiirakoiden lisäksi pistellyt poskeensa muutaman hampurilaisen ja pari pirtelöäkin. Älkää käsittäkö väärin, minulla ei ole mitään pulskia pelaajia vastaan! Itseasiassa nämä sympaattiset pullerot antavat uskoa meille muillekin pontsoille, että mekin voisimme menestyä urheilussa, mikäli vain katsomossa tai tv:n edessä istumiselta ja perunalastujen mussuttamiselta viitsisimme vaivautua. En voi kuin haltioituneena tuijottaa tätä komealla kaljamahalla varustettua maalivahtia, joka koostaan huolimatta näyttää olevan yllättävän ketterä.

Tämän iltainen harjoitusottelu kantaa komealta kalskahtavaa nimeä Tony Downes Memorial Trophy. Ottelu on nimetty paikallisen pojan muistoksi, joka kaatui Afghanistanin sodassa kesäkuussa 2007, vain 20 vuotiaana. Stadionin vieressä olevan pubin ulkoseinässä on pitkän aikaa komeillut iso lakana, jossa nuori, lapsenkasvoinen sotilas poseeraa uudenkarheassa univormussaan, kasvoillaan vakava ilme. Nuori mies lähti Afghanistaniin puolustamaan ‘kuningatarta ja kotimaataan’ mutta, kuten 327 muuta brittisotilasta elokuun 2010 alkuun mennessä, kuoli aivan liian nuorena, tuhansien kilometrien päässä kotoaan. Vastustajaksi tälle illalle on saatu Walesin pääsarjassa pelaava Prestatyn Town. The Seasiders on perustettu 1910, mutta seura on viettänyt suurimman osan ajastaan alemmissa liigoissa, nousten maan pääsarjaan vasta 2008. Walesissä jalkapallo on rugbyn jälkeen kakkoslaji, ja yleisömäärät ovat usein hyvinkin alhaisia, esimerkiksi Prestatynillä viime kaudella oli keskimäärin 267 katsojaa kotiotteluissaan. Toisaalta, Droylsden ei voi juurikaan suuremmilla katsojamäärillä ylpeillä, joten...

Ottelu sujuu suurimmalta osalta Droylsdenin hallinnassa, mutta kuten harjoitusotteluissa usein, tämäkään ei ole mitenkään huikeaa jalkapalloilullista ilotulitusta. Noin puolen tunnin jälkeen Bloodsin kärkimies Ciaran Kilheeney onnistuu pistämään pallon uuden suosikkimaalivahtini selän taakse, ja muutaman minuutin päästä tästä hän tuplaa kotijoukkueen johdon. Tämä on vasta toinen ottelu, jossa näen uuden hyökkääjämme, mutta nuorimies on jo noussut suosikkipelaajieni listalle, ja vaikuttaa todella onnistuneelta hankinnalta Tony Grayn korvaajaksi. Ennen taukoa kotijoukkue menee 3-0 johtoon Robbie Boothin maalilla. Tämä junnuna Evertonissa aloittanut ja myöhemmin Chester Cityä edustanut pelaaja tuli myös Southportista Droylsdenin riveihin, ja on pelannut tänään aivan kelvollisesti. Elokuinen ilta Manchesterissa on yllättävän vilakka, ja hytisen kentän laidalla viluissani. Olisi pitänyt ottaa pitkähihainen paita takin alle, manaan vaihdellessani painoa jalalta toiselle yrittäen vaivihkaa lämmitellä itseäni. Enhän karskina pohjoismaalaisena voi näyttää palelevalta, kun monet paikalliset ovat pukeutuneet pelkkään t-paitaan. Paikalle raahautuneet puolentusinaa huutosakin jäsentä ovat tänä iltana suhteellisen kovaäänisiä, ja vastustajien maalivahti saa (ei mitenkään yllättäen) osakseen suurimman osan näiden teinien lauluista. Perinteisen ‘who ate all the pies?’:in ja lihavaksi, kröhöm, ‘kakkiaiseksi’ nimittelyn lisäksi he kuuluvat epäilevän, ettei maalivahti ole elämänsä aikana koskaan nähnyt salaattia. Itse en tätä usko, koska tietääkseni hampurilaisen välistä löytyy yleensä surullinen, rasvan pilaama salaatinlehti, mutta en väitä teineille vastaankaan. Toinen puoliaika sujuu ilman sen kummempia tapahtumia (lukuunottamatta viimeisten minuuttien nujakkaa, jonka seurauksena Prestatynin pelaaja saa punaisen kortin) ja peli päättyy vakuuttavaan 3-0 voittoon. Ottelun jälkeen poistun kentältä luottavaisena. Tällä kaudella sarjanousu on mahdollisuus!

Droylsden FC-Prestatyn Town 3-0
(Kilheeney 2, Booth)
Butchers Arms, 02.08.2010

Harjoitushöntsäilyä Halifaxissa

83 päivän odotus on ohi. Kausi alkaa vasta elokuun puolivälissä, mutta harjoitusottelu FC Halifax Townia vastaan vaikuttaa sen verran houkuttelevalta tavalta viettää puolipilvinen lauantai iltapäivä että istun The Shay:n pääkatsomossa ja mietin, ketä ihmeen tyyppejä nuo Droylsdenin verkkareissa lämmittelevät janarit oikein ovat. Harjoitusottelut ovat siitä hauskoja, että kentällä kirmaa usein 11 täysin tuntematonta tyyppiä ja käsiohjelmassa mainitussa pelaajalistassa on vain kaksi samaa nimeä kuin kenttäkuuluttajan luettelemassa kokoonpanossa. Ammattilaisliigoissahan tämä ongelma ei juurikaan korostu, koska koko kesän lehdet ja nettisivut ovat täynnä siirtohuhuja ja uutisia joten kaikki uudetkin naamat ovat tuttuja jo ennen kauden alkua, mutta non-leaguen puolella, kuten tavallista, asiat ovat toisin; seurojen nettisivuja päivitetään vain silloin tällöin ja sanomalehdistä on turha edes etsiä alasarjojen siirtouutisia. Mutta pikkuhiljaa kesän kuluessa Droylsdenistakin tihkui muutamia siirtouutisia ja erittäin huolestuttavia sellaisia. Joukkueen ykköstykki, 27 maalia paukuttanut Tony Gray siirtyi Conferenceen nousseeseen Southportiin kahden vuoden sopimuksella ja oma suosikkini Alex Meechan siirtyi AFC Telfordiin. Bloods siis menetti 34 maalia kahden siirron vuoksi, ja tällä hetkellä ainoa merkittävämpi nimi (lue: pelaaja josta olen kuullut) saapuvien listalla on Ciaran Kilheeney, joka teki viime kaudella 17 maalia Southportille. Suuri menetys oli myös maalivahti Craig Mawsonin siirtyminen paikalliskilpailija Hyde FC:n riveihin.

Katselen kentällä lämmitteleviä pelaajia, ja yritän arvailla kuka heistä on tämä sekä Irlamia että Bradford Park Avenueta vastaan pelatuissa harjoitusotteluissa maalin tehnyt Kilheeney. Ei harmainta hajuakaa! Päädyn ihastelemaan stadionia, The Shay:tä, joka on erittäin kaunis ja harvinaisen suuri stadioni non-league kentäksi, tosin seura jakaa sen paikallisen rugby joukkueen kanssa, joten tämä osaltaan selittää reilun 10 000 katsojan kapasiteetin ja hienot palvelut. Mutta olen yllättynyt siitä, kuinka paljon ympärilläni näkyy seuran fanipaitoja. Droylsdenissa näkyy keskimäärin 10 ihmistä fanipaidassa, mutta alemmalla sarjatasolla pelaavassa Halifaxissa melkein joka kolmannella katsojalla on päällään sinivalkoinen pelipaita, joten kannattajat näyttävät pysyneen seuralleen uskollisena viime vuosien ongelmista huolimatta sen sijaan että olisivat hypänneet lähiseudun joukkueiden Leedsin, Huddersfieldin tai Bradfordin kelkkaan. Nykyinen seura perustettiin vuonna 2008 Conferencessa pelanneen AFC Halifax Townin ajauduttua konkurssiin koska he eivät pystyneet maksamaan £800 000 verorästejään (kokonaisuudessaan seuran velkataakka oli ilmeisesti noin kaksi miljoonaa puntaa). Uusi seura, joka yhä tunnetaan perinteisellä lempinimellään ‘Shaymen’, joutui aloittamaan alemmilta sarjatasoilta, mutta on noussut tälle kaudelle Northern Premier Leagueen, joka on yhden tason Conference Northin alapuolella ja kannattajat vaikuttavat luottavaisilta, että seuran paluu Conferenceen on vain ajan kysymys.

Halifaxiin on minun lisäksi saapunut paikalle kymmenkunta Droylsdenin kannattajaa, jotka ovat yhtä hiljaisia kuin kotijoukkueen kannattajat ja näyttävät keskittyvän ottelua enemmän kuulumisten vaihtamiseen. Bloodsilla on vielä ennen kauden alkua neljä harjoitusottelua; joukkue matkustaa Mossleyn, Walesin pääsarjassa pelaavan Airbus UK:n ja Witton Albionin vieraaksi ja kohtaa kotonaan niin ikään Walesin pääsarjaa tahkoavan Prestatyn Townin. Molempia walesiläisporukoita vastaan pelit tulevat luultavasti olemaan erittäin tiukkoja ja hyviä tasonmittareita tulevalle kaudelle, mutta tämän päivän ottelu sen sijaan on tyypillistä harjoitushöntsäilyä, eikä siitä ole juuri mitään kerrottavaa. Peli aaltoilee päädystä päätyyn ja joku pelaaja ampuu tolppaan. Droylsdenin puolustaja Liam Brownhill loukkaa jalkansa ja joutuu vaihtoon jo ensimmäisellä puoliajalla, ja joku toinen pelaaja makaa hetkeä myöhemmin kentänpinnassa, luultavasti vain juoksemisesta väsyneenä, koska osa pelaajista näyttää kesän jälkeen hieman laiskanpulskeilta. Toisella puoliajalla joku pelaaja tulee sisään ja hänellä ei ole edes numeroa pelipaitansa selässä, Halifax puolestaan vaihtaa sisään pelaajan, joka otettiin vaihtoon noin kaksikymmentä minuuttia aikaisemmin. Siis tavallista pre-season höntsäilyä, jolla ei ole mitään merkitystä kun tuomari puhaltaa pilliinsä kello kolmelta iltapäivällä elokuun 14. kauden avausottelussa Eastwood Townia vastaan. Mutta kyllä tätä on odotettu!

FC Halifax Town-Droylsden FC 0-0
The Shay, Halifax, 24.07.2010
Yleisöä 646

Kausiohjelma 2010-11

La 14.08.10
Droylsden v Eastwood Town
Ti 17.08.10
Harrogate Town v Droylsden
La 21.08.10
Nuneaton v Droylsden
Ke 25.08.10
Droylsden v Hyde
La 28.08.10
Hinckley Utd v Droylsden
Ma 30.08.10
Droylsden v Blyth Spartans
La 04.09.10
Droylsden v Stafford Rangers
La 11.09.10
Gainsborough v Droylsden
La 02.10.10
Gloucester v Droylsden
La 16.10.10
Droylsden v Redditch
La 30.10.10
Droylsden v Workington
La 06.11.10
Havant&Waterlooville-Droylsden (FA Cup)
Ma 08.11.10
Droylsden v AFC Telford
La 13.11.10
Droylsden v Boston Utd
Ti 16.11.10
Stalybridge-Droylsden
La 20.11.10
Droylsden-Stourbridge (FA Trophy)
Ti 23.11.10
Guiseley-Droylsden
La 01.01.11
Droylsden v Vauxhall Motors
Ma 03.01.11
Blyth Spartans v Droylsden
La 08.01.11
Droylsden v Worcester
La 15.01.11
Droylsden-Ebbsfleet (FA Trophy)
Ti 18.01.11
Solihull-Droylsden
La 22.01.11
Eastwood Town v Droylsden
Ma 25.01.11
Droylsden-Stalybridge
La 29.01.11
Droylsden v Guiseley
Ti 01.02.11
Vauxhall-Droylsden
La 05.02.11
Worcester v Droylsden
Ti 07.02.11
Telford-Droylsden
La 12.02.11
Droylsden v Nuneaton
Ke 16.02.11
Corby-Droylsden
La 19.02.11
Redditch v Droylsden
La 26.02.11
Droylsden v Gainsborough
Ma 28.02.11
Droylsden-Hinckley
La 05.03.11
Boston Utd v Droylsden
Ma 07.03.11
Droylsden v Solihull Moors
La 12.03.11
Workington v Droylsden
La 19.03.11
Droylsden v Alfreton Town
La 26.03.11
Ilkeston Town v Droylsden
La 02.04.11
Alfreton Town v Droylsden
La 09.04.11
Droylsden v Corby
La 16.04.11
Stafford Rangers v Droylsden
La 23.04.11
Droylsden v Harrogate Town
Ma 25.04.11
Hyde v Droylsden
La 30.04.11
Droylsden v Gloucester

Joukkuemuutoksia

Non-leaguessa ei ole näköjään hiljaista kauden loputtuakaan! Kausi päättyi toukokuun yhdeksäntenä Fleetwoodin nousujuhliin kun he voittivat kotiyleisönsä edessä Alfretonin 2-1 ja nousivat ansaitusti Conferenceen. Tällä viikolla on kuitenkin sarjataulukon väärässä päässä ollut hulinaa. Alkuperäisen sarjataulukon mukaan Vauxhallin ja Harrogaten piti pudota sarjasta, mutta muiden joukkueiden taloudelliset vaikeudet ovat aiheuttaneet sen, että molemmat joukkueet (sekä Conference Southista pudonnut Worcester City) säilyttivät sarjapaikkansa.

Totta puhuakseni en ole aivan satavarma kaikista taustalla olevista syistä, mutta käsittääkseni tilanne on seuraava: Chesterin konkurssi, ja Conferencesta pudonneen Grays Athleticin talousvaikeudet johtivat siihen, että näistä seuroista kumpaakaan ei nähdä Englannin kuudenneksi korkeimmalla sarjatasolla, vaan kauden 2009-2010 sarjataulukoissa 20. sijoittuneet seurat (Vauxhall ja Worcester) säilyttivät sarjapaikkansa. Conference Northissa sarjataulukon puoliväliin sijoittunut Northwich Victoria puolestaan menetti sarjapaikkansa, koska ei pystynyt maksamaan seuran niskassa roikkuvia velkoja määräaikaan mennessä, joten heiltä vapaaksi jäänyt sarjapaikka annettiin Harrogate Townille, joka oli sijoittunut Conference Northissa sijalle 21. Conference Southin Weston-super-Marella olisi ollut mahdollisuus säilyä, mutta Harrogaten pistesaldo (30p/40 peliä) oli parempi kuin The Seagulls:ien (23p/42 peliä) joten The Sulphurites sai jatkaa Conference Northissa. Lopullisesti asia varmistetaan Football Conferencen vuosikokouksessa kesäkuun 12. päivä, mutta tällä hetkellä ensi kauden joukkuelista pohjoislohkossa näyttää seuraavalta:

AFC Telford United
Alfreton Town
Blyth Spartans
Boston United (sarjanousija)
Corby Town
Droylsden FC
Eastwood Town
Gainsborough Trinity
Gloucester City
Guiseley (sarjanousija)
Harrogate Town
Hinckley United
Hyde United
Ilkeston Town
Nuneaton Town (sarjanousija)
Redditch United
Solihull Moors
Stafford Rangers
Stalybridge Celtic
Vauxhall Motors
Worcester City (siirretty etelälohkosta pohjoislohkoon)
Workington

Hattaroita ja hulinaa

Highbury. Pelkkä nimi tuo mieleen vanhan, arvokkaan ja historiaa henkivän stadionin, jonka valkoisessa Art Deco etuseinässä on punainen tykki ja jonka rakenteisiin on pinttynyt tuhansien riemunhetkien ja pettymysten tuoksu. Mutta tuota stadionia ei enää ole, sen tilalla on rakennustyömaa johon kohoaa hienoja luksusasuntoja. Ja tämä Highbury jonka edessä minä seison pilvisenä sunnuntai iltapäivänä, ei todellakaan hengi historiaa eikä erityisemmin tuoksu edes menestykseltä. Ainoa tuoksu ilmassa on Irlanninmereltä puhaltava suolainen merituuli ja jostain kantautuva fish and chipsien houkuttelevan epäterveellinen tuoksu. Ensimmäinen ottelu Fleetwoodin Highburylla pelattiin syyskuussa 1939, mutta vain muutamaa päivää tämän jälkeen alkoi sota (tosin luulen että se ei johtunut Fleetwoodin pelistä tai sen tuloksesta) ja seuraavaa ottelua saatiin odottaa seitsemän vuotta.

Päästyäni stadionin sisäpuolelle huomaan sen olevan todella kaunis ja viihtyisä (lukuunottamatta vieraskatsomon kulmaan raahattua rakennuskoppivessaa) mutta ehkä minun ei pitäisi olla ihmeissäni, onhan stadioni läpikäymässä noin kahden miljoonan punnan modernisointia. Fleetwood sijaitsee muutaman mailin päässä Blackpoolista, joka oli aina 60-luvulle asti Britannian työväenluokan (erityisesti Pohjois- ja Luoteis-Englannin tehdastyöläisten) suosima lomakohde, mutta nykyisin halpojen etelänlomien vuoksi kaupunki on menettänyt suurimman osan turisteistaan ja sitä kansoittavat enää humalassa toikkaroivat myötähäpeää aiheuttavat polttariporukat ja huvipuistossa kirmailevat lapsiperheet. Itse en ole ollut kiinnostunut vuoristoradoista tai muista kieputtimista ja huvipuistohärpäkkeistä sen jälkeen kun kerran vuosia sitten erehdyin Blackpool Pleasure Beachin ‘Big One’-vuoristorataan, mutta ostan itselleni hattaran lounaaksi kun kerran huvipuistokaupungissa ollaan ja huomenna on yleinen vapaapäiväkin.

Ottelu alkaa Droylsdenin osalta hermostuneesti ja vaikuttaa kun kentällä olisi aivan eri joukkue kuin keskiviikkona. Syötöt menevät minne sattuu ja vastustaja pääsee pyörittämään peliä täysin omaan tahtiinsa. Puolen tunnin pelin jälkeen Droylsdenin shefki-kuqimainen pakki Steve Halford meinaa puskea pallon omaan maaliin ja alkaa vaikuttaa siltä että tulossa on todella vaikea iltapäivä. Vain kymmenkunta minuuttia tästä, avustava erotuomari missaa päivänselvän käsivirheen ja antaa tilanteesta kulman. Vierassektiossa kuohuu, sillä tilanne oli niin selvä, että jos joku olisi katsellut kiikareilla Dundalkissa itään yli Irlanninmeren, hänkin olisi nähnyt rikkeen mutta tuomari ei. Ja kuten arvata saattaa, kulmapotkusta tulee maali. Muutamaa minuuttia myöhemmin maalivahti saa taas kaivaa palloa verkostaan, kun Droylsdenin-shefki rikkoo boksin tuntumassa ja Gareth Seddon pistää vapaapotkun maaliin, vieden kotijoukkueen 2-0 johtoon ja tasoittaen yhteismaalit. Puoliajalla vierassektiossa alkaa hulina. Itse olen vessassa, joten en näe mistä tilanne saa alkunsa, mutta ehdin nähdä kun puolentusinaa sikaniskakarjua raahataan järjestysmiesten ja poliisien toimesta stadionin ulkopuolelle.

Droylsdenin peli ei juurikaan parannu toisella puoliajalla ja huomaan tuijottavani hermostuneena pelikelloa. Jos tilanne pysyy 2-0:ssa, seuraa jatkoaika. Käärin kaulaliinaa tiukemmin ympärilleni, koska mereltä puhaltaa todella pistävä viima ja palelen pahemmin kuin helmikuussa. Kotijoukkueen kannattajat pitävät katsomossa kovaa meteliä ja satakunta Droylsden fania jäävät kannattamisessa selvästi kakkoseksi. Toisella puoliajalla Cod Armyn fanit laulavat monta minuuttia kannustuslaulua Sex Pistolsien Anarchy in the UK:n sävelellä, mutta harmikseni en saa selvää laulun sanoista. Vieressäni seisova sikaniskalädi näpyttelee kännykkäänsä ja tiedottaa lähes yhtä pelottavan näköiselle kaverilleen saaneensa tekstarin Davelta että Stevie on pistetty putkaan mutta häntä ei. Hetkeä myöhemmin samalla miehellä on asiaa avustavalle erotuomarille ekaan maaliin johtaneesta tilanteesta: “Meidät ryöstettiin! Voi *****! Toi ***** ******* rajamies ei ***** nähny sitä ***** selvää tilannetta, ******** läski, sokea ******! Jos me ***** nyt hävitään tää ***** matsi, niin mä ***** menen ja tungen ***** tuon ***** lipun tuon ***** ***** tuomarin **********.” Mukava mies... Kuin ihmeenkaupalla Droylsden saa pidettyä Fleetwoodin kurissa toisella jaksolla, ja ottelu menee jatkoajalle.

Hermostuttaa. Ei kai meidän kausi nyt lopu tähän? Lisäajan ensimmäinen 15 minuuttinen sujuu ilman suurempia kommelluksia, mutta pelikellon näyttäessä 110min katastrofi iskee. Simon Grand vie kotijoukkueen johtoon ja vieraskatsomon valtaa epäuskoinen hiljaisuus. Onneksi joukkue ei kuitenkaan luovuta, vaan Lee Roche pistää vapaapotkun jälkitilanteesta pallon maaliin ja mahdollisuus sarjanousuun säilyy. Peli joudutaan ratkaisemaan rankkareilla. Hytisen hermostuneena, Droylsdenin pelaajat kokoontuvat riviin, kädet toistensa hartioilla. Pelaaja toisensa jälkeen laukoo rankkarin, molemmat maalivahdit torjuvat kerran. Viimeisenä pilkkua kohti astelee Liam Brownhill, joka on jälleen kerran ollut eräs joukkueen parhaista. En melkein uskalla katsoa, ja sekuntia myöhemmin toivon etten olisi nähnyt tilannetta. Liam-parka epäonnistuu. Miehen astellessa pettyneen näköisenä kohti joukkuetovereitaan joku Fleetwoodin pelaaja tekee maalin. Kotijoukkueen kannattajat ryntäävät kentälle juhlimaan joukkueensa kanssa. Droylsdenin fanit taputtavat pelaajilleen ja huutavat Liamin nimeä osoittaakseen tukensa nuorelle puolustajalle. Hiippailen pettyneenä pois katsomosta, ensimmäinen non-league kauteni on ohi: Ei nousukarsinta finaalia Alfretonia vastaan ensi sunnuntaina. Yritän vakuutella itselleni, että tulos oli ihan oikeutettu, olihan Fleetwood 21 pistettä Droylsdenin edellä sarjataulukossa, mutta ei auta. Noh, ehkä sitten ensi kaudella?

Fleetwood Town FC-Droylsden FC 3-1 (4-3 rp)
(Milligan, Seddon, Grand; Roche)
Highbury Stadium, Fleetwood 02.05.2010
Yleisöä 2862

E-eye-e-eye-e-eye-oh! Up the football leagues we go!

Erotuomari osoittaa kohti pilkkua. Vastustajat protestoivat, kotijoukkueen kannattajat riemuitsevat. Suljen silmäni ja lausun hiljaisen rukouksen kun Tony Gray kumartuu asettamaan pallon rangaistuspilkulle. Maalin takana parveilevat kannattajat pidättävät henkeään. Nousukarsintojen ensimmäinen ottelu on lopuillaan. Hyökkääjä ottaa muutaman askeleen ja potkaisee pallon liikkeelle...

Kentän vieressä olevan pubin ulkopuolella parveilee kymmeniä ja kymmeniä vastustajien kannattajia. Kauden viimeisessä kotimatsissaan Fleetwoodilla oli kuulemani mukaan ollut huikeat 3000 katsojaa, ja useampi sata 'Turska Armeijan' kannattajaa on myös matkustanut Butchers Armsille kannattamaan omiaan. Stadionin sisäpuolellakin näkyy vain vierasfaneja ja jopa neljä poliisia, jotka on komennettu heitä paimentamaan. Jos Farsleyta ei olisi poistettu sarjasta, seura olisi noussut suoraan, joten kannattajat tuntuvat olevan asiasta hieman katkeria ja aikovat nyt kostaa kokemansa vääryyden Droylsdenille. Fleetwood Town FC, eli ‘Cod Army’, on nykyisessä muodossaan perustettu 1997, mutta historiallisesti seuran juuret ulottuvat 1900-luvun alkupuolelle. Oikeastaan ainoa merkittävämpi maininta seurasta jalkapalloilun historiassa on fakta, että 30-luvulla maalivahti Frank Swift pelasi siellä jonkin aikaa. Lähdettyään seurasta mies teki merkittävän uran muun muassa Manchester Cityssä ja Englannin maajoukkueessa ja aloitteli myöhemmin lehtimiehen uraa, mutta kuoli traagisesti Münchenin lento-onnettomuudessa helmikuussa 1958, vain 44 vuotiaana.

Ottelu alkaa vieraitten hallinnassa, erityisesti keskikenttäpelaaja Nathan Pond aiheuttaa pelin alussa vaikeuksia Droylsdenin puolustukselle. Ei kuitenkaan mene kauaa kun kotijoukkue saa pelinsä kulkemaan ja peli aaltoilee viihdyttävästi päästä päähän. Tämän iltainen ottelu on todella hyvää mainosta non-league jalkapalloilulle ja kentälle pakkautuneet reilu tuhat katsojaa saavat rahoilleen vastinetta. Itse pidän erityisesti laitapuolustaja Liam Brownhillin otteista; hän hallitsee laitansa puolustuksessa hienosti ja nousee hyvin myös mukaan hyökkäyksiin.

Puoliajan jälkeen huomaan harmikseni että vastustajien kannattajat ovat vallanneet meidän päädyn. Non-leaguessa on aivan yleistä, että faniryhmä vaihtaa päätyä sen mukaan mihin suuntaan oma joukkue on hyökkäämässä, joten päätän siirtyä päätykatsomoon jossa vierasfanit olivat ensimmäisen puoliajan, mutta sielläkin näkyy vain vastustajien kannattajia! Apua, paniikki! Missä kaikki muut ovat??? Pelin alettua paikallistan fanijoukon äänekkään laulun perusteella, ja siirryn takaisin heidän lähettyvilleen. Toisella puoliajalla Droylsden hallitsee kenttätapahtumia suvereenisti. Hyökkäykset vyöryvät kohti Fleetwoodin maalia ja joukkue pelaa paremmin kuin koskaan. Kannattajat ovat todella kovaäänisiä tänä iltana ja oman joukkueensa kannustamisen ohessa he lähettävät terveisiä kautensa jo lopettaneelle paikallisvastustajalleen hoilottamalla ‘Are you watching, Stalybridge?’ ja pilkkaavat jyrän alla olevaa vastustajaa ‘Are you Celtic in disguise?’ –laululla. Pelikello näyttää seitsämääkymmentä minuuttia kun Droylsdenin painostus vihdoin tuottaa tulosta ja Alex Meechan (kuka muukaan?) pistää joukkueen 1-0 johtoon.

The Bloods jatkaa vahvaa peliä ja missaa muutaman mahdollisuuden ja pian Fleetwood pääseekin vastahyökkäykseen ja vain maalivahdin huikea venyminen estää maalin. Vastustajat saavat tilanteesta kulmapotkun ja en meinaa uskaltaa edes katsoa. Pliis, älkää tehkö nyt maalia! Toinen kulma seuraa heti perään ja luojan kiitos he ryssivät senkin. Droylsden pääsee uuteen hyökkäykseen ja pelaaja (en edes jännitykseltäni huomaa kuka) kaadetaan rangaistusalueella 81. minuutilla. Erotuomari osoittaa kohti pilkkua. Vastustajat protestoivat, kotijoukkueen kannattajat riemuitsevat. Suljen silmäni ja lausun hiljaisen rukouksen kun Tony Gray kumartuu asettamaan pallon rangaistuspilkulle. Maalin takana parveilevat kannattajat pidättävät henkeään. Nousukarsintojen ensimmäinen ottelu on lopuillaan. Hyökkääjä ottaa muutaman askeleen ja potkaisee pallon liikkeelle. Kun pallo pamahtaa verkon perukoille, yleisö räjähtää euforiaan. Eiköhän se ole tässä? Grayn 27. maali tällä kaudella on viennyt Tamesiden ylpeyden 2-0 johtoon. Fleetwoodilla ei ole enään mitään mahdollisuuksia - tämä on meidän ilta. Itseasiassa mehän voitetaan sunnuntainakin ja vaikka finaalissa tulisi vastaan FC Barcelona (mikä tietenkin on täysi mahdottomuus, mutta kuitenkin..), niillä ei ole mitään mahdollisuutta. Droylsden menee Conferenceen!

Droylsden FC-Fleetwood Town FC 2-0
(Meechan, Gray rp.)
Butchers Arms 28.04.2010
Yleisöä 1104

Kohti nousukarsintoja

Aloitan tunnustuksella: En itse ollut paikalla runkosarjan viimeisessä ottelussa Redditchiä vastaan, koska olin kymmenien kilometrien päässä englantilaisen liigajoukkueeni matsissa. Mutta poissaolostani huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) sarja päättyi Droylsdenin kannalta suotuisasti. Ennen viimeistä kierrosta The Bloods oli sarjassa seitsemäntenä, kaksi pistettä viimeisellä karsijan paikalla olevan Corbyn jäljessä ja pisteen kuudentena olevan Hinckleyn jäljessä. Corby oli lopettanut kautensa jo keskiviikkona voittamalla Blyth Spartansin, joten Droylsdenin oli voitettava, ja toivottava että Alfreton ei häviä kotonaan Hinckleylle. Ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan: Alfie voitti 3-2 ja Droylsden murskasi Redditchin 6-1, Tony Grayn viimeistellessä neljä osumaa. Normaalisti Redditch olisi pudonnut sarjasta, mutta tällä kaudella vain kaksi viimeistä joukkuetta tippui Conference Northista, koska Farsley Celtic poistettiin sarjasta talousongelmien vuoksi.

Southport nousi suoraan Conferenceen ja voitti viimeisessä ottelussaan Eastwoodin 3-0. Fleetwoodilla olisi ollut mahdollisuus mennä vielä ohi, mutta edes 2-0 voitto Stalybridgestä ei riittänyt. Ilman Farsleyn sarjasta sulkemista Fleetwood olisi noussut suoraan, mutta Football Conference oli vain päivää ennen viimeistä kierrosta hylännyt seuran valituksen Farsleylta voitettujen pisteiden menettämisestä, ja ‘Turska Armeija’ joutuukin kohtaamaan Droylsdenin karsinnoissa. Ensimmäinen osaottelu on jo keskiviikkoiltana Slaughterhousella ja heti sunnuntaina pelataan toinen osa Highburylla.

Champions, Champioooo-ons! Olé, olé, olé!!!

Eihän tämä nyt mikään FA Cup ole, mutta entäs sitten? Kauden kenties ainoa mahdollisuus maistaa menestystä, joten täytyyhän sitä lähteä Hydeen kannustamaan Tamesiden ylpeys cup voittoon. Manchester Premier Cup on Manchesterin alueen non-league joukkueille tarkoitettu paikalliscup (liigaseurat ottavat osaa Manchester Senior Cupiin, mutta ‘suuret’ joukkueet lähettävät tähän kilpailuun vain reservijoukkueensa, joten Adebayoreja ja Rooneyja ei siellä todellakaan näy. Muistelisin muuten nähneeni muutaman kuukauden Cityn kirjoilla olleen Tuomas Haapalan pelaavan Senior Cupissa Stockportia vastaan, mutta ihan varma asiasta en ole). Premier Cup alkoi vuonna 1956, jolloin sitä pelattiin nimellä Manchester Intermediate Challenge Cup, ja vuodesta 1976 sitä on pelattu nykyisellä nimellään. Droylsden on tähän mennessä voittanut Premier Cupin 11 kertaa, ensimmäisen kerran 1969 ja viimeksi vuonna 2009.

Tämän vuoden finaali pelattiin Conference Northissa pelaavan Hyde Unitedin Ewen Fields stadionilla, joka on hyvin samanoloinen kuin Butcher’s Arms (stadionilla on pieni 500 katsojan pääkatsomo ja kolme pientä seisomakatsomoa) mutta katsomot ovat hieman paremmassa kunnossa. Droylsdenin tie finaaliin ei ollut kovinkaan vaikea: seura selvisi suoraan toiselle kierrokselle villillä kortilla, ja voittivat Curzon Ashtonin vieraissa 2-0 ja semifinaalissa kaatui Glossop North End 1-0. Vastustajana oli kaksi sarjatasoa alempana Unibond League Division 1 Northissa pelaava v.1990 perustettu Trafford FC, joka oli päässyt finaaliin kolmella vakuuttavalla kotivoitolla: Ensimmäisellä kierroksella he voittivat Oldham Boron 4-1, ja sen jälkeen Hyde Unitedin 3-0 ja Radcliffe Borough:n 2-1. Itse finaalista ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Droylsden oli niskan päällä lähes koko ottelun ja Alex Meechan paukautti maalin kummallakin puoliajalla, mutta kokonaisuudessaan peli oli aikamoista höntsäilyä, täynnä hutisyöttöjä ja yleistä uunoilua. Kummallakin joukkueella oli paikalla noin viidenkymmenen kannattajan faniporukat, mutta vasta toisella puoliajalla fanijoukot alkoivat edes vähän laulamaan. Kävellessäni palkintojen jaon jälkeen kohti bussiasemaa, kuulen kun jossain Hyden kaduilla muutama nuorimies laulaa kovalla äänellä ‘Champions, champions, ole ole ole’ ja siirryn hymyillen bussiin. Kyllähän tämäkin ihan mielenkiintoinen kokemus oli.

Droylsden FC-Trafford FC 2-0
(Meechan 2)
Manchester Premier Cup, Ewen Fields, Hyde 20.04.2010

Näkemiin, Farsley Celtic

Tällä kaudella on mediassa on ollut paljon keskustelua jalkapallon taloudellisesta tilanteesta. Julkisuudessa on puitu paljon erityisesti Valioliigan Portsmouthin tukalaa tilannetta, Manchester Unitedin huhuttua 700 miljoonan punnan velkataakkaa, mutta alemmissa sarjoissa parikin seuraa on tällä kaudella tullut tiensä päähän. Chester City menetti Conference paikkansa ja ajautui konkurssiin koska seura ei pystynyt maksamaan £26125 velkaa verottajalle, ja maaliskuun alussa Conference Northin Farsley Celtic koki saman kohtalon. Koska en ole mikään talouden (enkä myöskään Farsley Celticin) asiantuntija, en aio kirjoittaa mitään syväanalyysiä konkurssin syistä ja vaikutuksesta, vaan tarkoitukseni on vain kirjoittaa hieman pienestä joukkueesta josta ei varmaan Suomessa ole sen kummemmin kuultu.

Itse en koskaan ehtinyt nähdä Farsleyn peliä, mutta silti uuttakin non-leaguen kannattajaa seuran kohtalo surettaa. Leedsistä kotoisin oleva seura perustettiin 1908, ja pelasi koko historiansa alasarjoissa ilman suurempaa menestystä, mutta he voivat olla ainakin ylpeitä faktasta, että kolme Farsleyssa pienenä aloittanutta junnua on päässyt kirkkaampiin parrasvaloihin. Leeds Unitedissa 60- ja 70-luvuilla loistanut Paul Madeley, sekä Bradfordissa, Evertonissa ja Glasgow Rangersissa 80- ja 90-luvuilla pelannut Stuart McCall ovat molemmat uransa alussa kantaneet Celticin paitaa, samoin kuin nykyisin Valioliigassa Man Cityn paidassa hääräävä Micah Richards. 2000 luvun alkupuolella Celtic nousi paikallissarjoista non-league pyramidin ylemmille sarjatasoille, ja kävi jopa Conferencessa kaudella 2007-08, mutta putosi yhden kauden jälkeen. FA Cupissa seuran suurin saavutus tuli kaudella 2006-07, kun seura pääsi cupin ensimmäiselle kierrokselle ja kotikentällään Throstle Nestillä onnistui pitämään MK Donsin 0-0 tasapelissä, mutta hävisi uusinta ottelun 2-0.

Kuten monet muutkin seurat, Farsley kärsi nousseista palkkakustannuksista, vähentyneistä katsojamääristä ja jatkuvasti kohoavista vieraspelien matkakustannuksista. Seuran johto toivoi pystyvänsä myymään stadionin vierestä maata rakennusfirmoille rahoittaakseen joukkueen tulevaisuuden, mutta Leedsin kaupunki hylkäsi alueelle anotun rakennusluvan ja seuran suunnitelma kuivui kokoon. Seura joutui selvitystilaan kesällä 2009 noin £750000 velkojen vuoksi ja aloitti kauden 10 pistettä miinuksella. Tämä ei kuitenkaan tahtia haitannut, vaan jouluun mennessä Celtic oli turvallisesti sarjataulukon keskikastissa. Talousongelmat roikkuivat kuitenkin mustana pilvenä seuran yllä ja maaliskuun alussa seura ilmoitti, etteivät he pysty pelaamaan AFC Telfordia vastaan, ja seuraavalla viikolla he joutuivat perumaan kaksi muuta ottelua. Maaliskuun kymmenentenä Farsley Celtic lopulta hajoitettiin ja sen kauden aikana pelaamat ottelut poistettiin Conference Northin tilastoista.

Farsleylta saatujen pisteiden poistaminen sarjataulukosta auttoi Droylsdenia, koska muut nousukarsintapaikoista kilpailevat joukkueet menettivät pisteitä, mutta esim. Fleetwood Town on jättänyt Football Conferencelle valituksen tästä. He olivat sarjajohdossa mutta menettivät kuusi pistettä kun sarjassa toisena ollut Southport menetti vain kolme, ja nappasi kärkipaikan Fleetwoodin nenän edestä. Droylsden sai myös kaksi pelaajaa Celticistä, mutta he (Lee Ellington ja Gareth Grant) pelasivat vain kahdessa ottelussa, koska niiden jälkeen he halusivat muuttaa sopimusehtoja ja seura ei siihen suostunut.

Viimeisiä viedään

Kausi alkaa olla todellakin lopuillaan. Kevään toiseksi viimeinen kotipeli Slaughterhousessa on alkamaisillaan ja viikonlopun 3-0 tappio sarjajohtaja Southportille on jättänyt Droylsdenin roikkumaan kynsin hampain viimeisestä karsintapaikasta. Yllätyn, kun maksaessani sisäänpääsyä kaveri ojentaa minulle pääsylipun (en ole ikinä sellaista Droylsdenissa saanut) mutta suureksi riemukseni huomaan, että pääsylippu on viime lauantain Southport peliin; päivämäärä ja vierasjoukkueen nimi on vain pyyhitty yli mustalla tussilla. Vain mutasarjassa... Haahuilen kentän laidalla ja katselen aikani kuluksi kannattajia. Minulla on vieläkin joka pelissä tavattoman ulkopuolinen olo. Enhän minä muutenkaan tunnu kuuluvan joukkoon millään stadionilla, mutta täällä jos missä ulkopuolisuus korostuu, koska kaikki muut näyttävät tuntevan toisensa. Ja pelaajat näyttävät tuntevan suurimman osan katsojista, koska he lämmittelyn aikana juttelevat rennosti kentän laidalla seisoskeleville ukkeleille. Vaikka kevät onkin jo saapunut Manchesteriin, se ei ole vielä ehtinyt lämmittää Butchers Armsin rapistuvan seisomakatsomon rakenteita, ja betonin raoista esiin puskevat voikukat ovat vasta nupullaan. Siitä huolimatta joku urho kävelee vastaan shortseissa, t-paidassa ja varvastossuissa, vaikka iltalämpötila alkaa lähentyä viittä astetta. Vuosia Englannissa asuneena olen tullut johtopäätökseen, että kansakuntana briteiltä puuttuu päästä juuri se ruuvi, joka saa skandinaavit pistämään farkkujen alle pitkät kalsarit kun lämpömittari näyttää miinusta ja laittamaan takin päälle tuulisena huhtikuun iltana jaliskentän laidalla.

Ottelu alkaa Alfretonin hallinnassa ja paikalle saapuneet vierasfanit, joita on noin tusina, alkavat kenties toivomaan uusintaa aiemmin keväällä pelatusta ottelusta jossa ‘Alfie’ rökitti The Bloodsia 5-0, mutta kotijoukkueen puolustus kuitenkin kestää tällä kertaa. Reilun kahdenkymmenen minuutin pelin jälkeen vastustajien numero 7 Jake Moult saa todella tuskallisen näköisen tällin jalkoväliin ja jää makaamaan kentän pintaan kaksinkerroin. Pienen hoitotuokion jälkeen hän on kuitenkin taas jaloillaan ja astellessaan kentän laidalle, hän kurkistelee shortsiensa sisään tarkistaen että kaikki on tallessa. Lähelläni seisoskelevat teinit höröttelevät tilanteelle kuin Beavis ja Butthead aikoinaan. Olen hieman yllättynyt kuinka paljon brittiläisen alaluokan teinejä kentän laidalla näkyy. Nämä tyypit nimittäin näyttävät siltä, ettei paikallinen alasarjanjoukkue voisi vähemmän kiinnostaa. Pojat ovat perinteisesti pukeutuneet mustiin tuulipukuihin ja lippalakkiin ja polttelevat savukkeita joissa ainakin hajun perusteella taitaa olla jotain tupakkaa tuhmempaa ja tytöillä on legginsit, liian lyhyet hameet, liian tumma feikkirusketus ja mauttomaasti tupeeratut hiukset ja jumalattoman isot ja tyylittömät korvakorut. Luulevatkohan he että löytävät pelistä jonkun tulevaisuuden tähden ja saavat siten glamourin täytteisen, kiiltäväkantisista juorulehdistä tutun elämän huippujalkapalloilijan vaimona? Noh, kuka minä olen tyttöjen unelmia tuomitsemaan, vaikka luulenkin, että heillä olisi paremmat mahdollisuudet löytää tuleva huippupelaaja esim. Cityn akatemiapelistä kuin Conference Northista.

Johtuneeko numero seiskan tuskallisesta kohtaamisesta nappulakengän kanssa vai mistä, mutta Alfretonin alkuvauhti hidastuu ja The Bloods saa hieman paremmin otetta pelistä, mutta maaleja ei tule. Itse epäilen hetkittäin, että vastustajien keskuspuolustaja Kyle McFadzean (aikoinaan yhden matsin Sheffield Unitedissa pelannut todella pelottavan näköinen ilmestys; iso, kalju sikaniskalädi, joka luultavasti pystyisi hajottamaan nilkkasi pelkästään murahtamalla sinun suuntaasi) on syy miksi maaleja ei tule; Droylsdenin hyökkääjät eivät yksinkertaisesti uskalla lähestyä maalia tämän hurjimuksen seistessä tiellä sieraimet savuten. Tai ehkä minä olen ainoa kuka tätä puolustajaa pelkää? Ehkä juuri sen vuoksi minä en pelaa edes Droylsdenissa, saatikka sitten missään paremmassa joukkueessa?

Puoliajalla siirryn toiselle laidalle kenttää ja seisoskelen loppupelin nojaten huteraan betoniaitaan lähellä vaihtopenkkejä. Näin pienellä stadionilla katsojat pääsevät halutessaan todella lähelle peliä - minunkin paikkani on vain noin kahden metrin päässä sivurajasta. Huomioni kiinnittyy laidallani juoksevaan avustavaan erotuomariin, joka tuntuu olevan aikamoinen pomottelija. Erityisesti vaihtopelaajat ovat jatkuvasti hänen hampaissaan; välillä hän komentaa heitä sivummalle ja yhdessä vaiheessa hän jopa kommentoi kotijoukkueen vaihtopelaajalle Alex Meechanille että älä vaan seiso siinä katselemassa peliä, venyttele nyt edes. Vierelläni aitaan nojailevat vanhemmat miekkoset vitsailevat tuomarille että tule meille koutsiksi kun noin innokas olet, mutta tuomari ei näytä huomaavan tilanteessa mitään hauskaa vaan tuhahtaa, ja jatkaa hommiaan. Droylsden on toisella puoliajalla selvästi parempi joukkue mutta he onnistuvat tuhrimaan useammankin maalitilanteen ja ottelu päättyy maalittomaan tasapeliin.

Droylsden FC-Alfreton Town 0-0

Butchers Arms 12.05.2010
Yleisöä 329