Who ate all the pies?

Erityisesti vanhoina hyvinä aikoina brittiläisissä futiskatsomoissa kaikui usein pilkkaava laulu ‘Who ate all the pies?’. Tänä iltana Droylsdenissa löysin vastauksen tuohon kaikkia jalkapallokannattajia askarruttaneeseen kysymykseen. Harjoitusottelussa vastassa olevan Prestatyn Townin maalin peittona seisova Jon Hill-Dunt on sen kokoinen kaveri, että hän on varmaan kaikkien lihapiirakoiden lisäksi pistellyt poskeensa muutaman hampurilaisen ja pari pirtelöäkin. Älkää käsittäkö väärin, minulla ei ole mitään pulskia pelaajia vastaan! Itseasiassa nämä sympaattiset pullerot antavat uskoa meille muillekin pontsoille, että mekin voisimme menestyä urheilussa, mikäli vain katsomossa tai tv:n edessä istumiselta ja perunalastujen mussuttamiselta viitsisimme vaivautua. En voi kuin haltioituneena tuijottaa tätä komealla kaljamahalla varustettua maalivahtia, joka koostaan huolimatta näyttää olevan yllättävän ketterä.

Tämän iltainen harjoitusottelu kantaa komealta kalskahtavaa nimeä Tony Downes Memorial Trophy. Ottelu on nimetty paikallisen pojan muistoksi, joka kaatui Afghanistanin sodassa kesäkuussa 2007, vain 20 vuotiaana. Stadionin vieressä olevan pubin ulkoseinässä on pitkän aikaa komeillut iso lakana, jossa nuori, lapsenkasvoinen sotilas poseeraa uudenkarheassa univormussaan, kasvoillaan vakava ilme. Nuori mies lähti Afghanistaniin puolustamaan ‘kuningatarta ja kotimaataan’ mutta, kuten 327 muuta brittisotilasta elokuun 2010 alkuun mennessä, kuoli aivan liian nuorena, tuhansien kilometrien päässä kotoaan. Vastustajaksi tälle illalle on saatu Walesin pääsarjassa pelaava Prestatyn Town. The Seasiders on perustettu 1910, mutta seura on viettänyt suurimman osan ajastaan alemmissa liigoissa, nousten maan pääsarjaan vasta 2008. Walesissä jalkapallo on rugbyn jälkeen kakkoslaji, ja yleisömäärät ovat usein hyvinkin alhaisia, esimerkiksi Prestatynillä viime kaudella oli keskimäärin 267 katsojaa kotiotteluissaan. Toisaalta, Droylsden ei voi juurikaan suuremmilla katsojamäärillä ylpeillä, joten...

Ottelu sujuu suurimmalta osalta Droylsdenin hallinnassa, mutta kuten harjoitusotteluissa usein, tämäkään ei ole mitenkään huikeaa jalkapalloilullista ilotulitusta. Noin puolen tunnin jälkeen Bloodsin kärkimies Ciaran Kilheeney onnistuu pistämään pallon uuden suosikkimaalivahtini selän taakse, ja muutaman minuutin päästä tästä hän tuplaa kotijoukkueen johdon. Tämä on vasta toinen ottelu, jossa näen uuden hyökkääjämme, mutta nuorimies on jo noussut suosikkipelaajieni listalle, ja vaikuttaa todella onnistuneelta hankinnalta Tony Grayn korvaajaksi. Ennen taukoa kotijoukkue menee 3-0 johtoon Robbie Boothin maalilla. Tämä junnuna Evertonissa aloittanut ja myöhemmin Chester Cityä edustanut pelaaja tuli myös Southportista Droylsdenin riveihin, ja on pelannut tänään aivan kelvollisesti. Elokuinen ilta Manchesterissa on yllättävän vilakka, ja hytisen kentän laidalla viluissani. Olisi pitänyt ottaa pitkähihainen paita takin alle, manaan vaihdellessani painoa jalalta toiselle yrittäen vaivihkaa lämmitellä itseäni. Enhän karskina pohjoismaalaisena voi näyttää palelevalta, kun monet paikalliset ovat pukeutuneet pelkkään t-paitaan. Paikalle raahautuneet puolentusinaa huutosakin jäsentä ovat tänä iltana suhteellisen kovaäänisiä, ja vastustajien maalivahti saa (ei mitenkään yllättäen) osakseen suurimman osan näiden teinien lauluista. Perinteisen ‘who ate all the pies?’:in ja lihavaksi, kröhöm, ‘kakkiaiseksi’ nimittelyn lisäksi he kuuluvat epäilevän, ettei maalivahti ole elämänsä aikana koskaan nähnyt salaattia. Itse en tätä usko, koska tietääkseni hampurilaisen välistä löytyy yleensä surullinen, rasvan pilaama salaatinlehti, mutta en väitä teineille vastaankaan. Toinen puoliaika sujuu ilman sen kummempia tapahtumia (lukuunottamatta viimeisten minuuttien nujakkaa, jonka seurauksena Prestatynin pelaaja saa punaisen kortin) ja peli päättyy vakuuttavaan 3-0 voittoon. Ottelun jälkeen poistun kentältä luottavaisena. Tällä kaudella sarjanousu on mahdollisuus!

Droylsden FC-Prestatyn Town 3-0
(Kilheeney 2, Booth)
Butchers Arms, 02.08.2010