En taaskaan pistänyt tikkuakaan ristiin töiden edistymisen suhteen vaan vietin suurimman osan työpäivästäni spämmäilemällä Guiseley AFC:n keskustelupalstalle. Kiitos ystävällisten Lions-kannattajien neuvojen, löydän juna-asemalta Nethermoor Parkille muutamassa minuutissa ja pääsen klubitalon lämpöön hyvissä ajoissa ennen pelin alkua. Hörppiessäni erittäin edullista (75p!!!) limonadia katselen klubitalon seinille ripustettuja valokuvia. Suurimmassa osassa kuvia on seuran krikettijoukkue mutta takaseinällä on hieno kuvakollaasi viime kauden viimeisestä ottelusta. Guiseley voitti Northern Premier Leaguen mutta mestaruus varmistui vasta kauden viimeisessä ottelussa kun Lions peittosi Ashton Unitedin 2-0 ja samaan aikaan Boston jäi tasapeliin Marinen kanssa. Kyseinen mestaruuspokaali näkyykin olevan kunniapaikalla klubitalon palkintokaapissa. Sarjanousija on aloittanut kautensa vallan mainiosti - ennen Droylsden peliä he ovat sarjassa kolmantena tasapisteissä kakkospaikalla olevan Bostonin kanssa, yhden ottelun vähemmän pelanneena.
Nethermoor Park on mielestäni ihastuttava pieni stadion. Kunnon non-league kenttä, jossa toisella laidalla on piskuinen pääkatsomo, toisella osittain katettu seisomakatsomo, ja fanikaupan virkaa toimittaa rakennustyömaakoppi. Elokuussa 2008 vain viikko ennen kauden alkua tuhopolttaja iski Nethermoor Parkille ja ⅓ pääkatsomosta (40 penkkiä plus puinen lattia) tuhoutui ja tämä aiheutti pienelle seuralle £2000 laskun. Seisoskelen päädyssä katsomassa joukkueiden lämmittelyä kun joku huikkaa minulle. Viereeni pysähtyy vanhempi herrasmies, joka haluaa tietää näytetäänkö FA Cupin matsi Leyton Orientia vastaan TV:ssä. Paksulla Leicesterin murteella haasteleva mies kertoo olevansa Ketteringin kannattaja joka on ottelussa stadionbongausretkellä, kyselee minulta Droylsdenin tavoitteista tälle kaudelle ja tiedustelee, kenet haluaisin FA Cupissa seuraavalla kierroksella. Kun vastaan että Arsenal vieraissa olisi mukava, koska en ole ikinä käynyt Emirates –stadionilla, mies aloittaa polveilevan tarinan kertomalla ensin kuinka miellyttävä stadion Emirates on, päätyen monen mutkan kautta siihen, kuinka Kettering kohtaa FA Trophyssa vieraissa joko Chasetownin tai Workingtonin, alkaen sen jälkeen pohtia, missä Chasetown sijaitsee ja muistelemaan heidän muutaman vuoden takaista FA Cup-seikkailua ja loppujen lopuksi lopettaa tarinansa kertomalla edellisestä reissustaan Workingtoniin. Tämä on mielestäni eräs non-leaguen sympaattisista puolista: Kentillä tapaa kaikenlaisia sympaattisia hahmoja, kannattajat vitsailevat sulassa sovussa ja ihmiset tulevat helposti juttelemaan aivan tuntemattomillekin tyypeille, kun taas liigatasolla vastustajan kannattajien puolelta kuuluu lähinnä vittuilua ja ainakaan minun suosikkijoukkueeni kannattajat eivät koskaan kiinnitä minuun mitään huomiota.
Katselen Droylsdenin pelaajia etsien, onko joukossa minulle tuntematonta naamaa. Maanantaina Droylsdenin nettisivuilla kerrottiin, että seura on tehnyt sopimuksen ex-pelaajansa Jamie Tandyn kanssa. Tandy, joka pelasi kourallisen otteluita Droylsdenissa kaudella 2007-08, aloitti uransa Manchester Cityn organisaatiossa, mutta joukkueen pikkujouluissa 2004 seurakaveri Joey Barton tumppasi sikarinsa Jamien silmään ja sen jälkeen miehen elämä suistui todella pahasti sivuraiteille. En halua liikaa mehustella shokeeraavilla otsikoilla, enkä edes tiedä totuutta miehen ongelmien laajuudesta, mutta pikainen googletus paljastaa että sen jälkeen kun City vapautti hänet sopimuksestaan vuonna 2005, miehen elämä pyöri vahvasti alkoholin ympärillä. Alkoholismi ja masennus johtivat työpaikan ja kodin menetykseen, velkaantumiseen, syytteeseen tyttöystävän pahoinpitelystä ja kahteen itsemurhayritykseen. Vuonna 2008 hän kertoi ‘Non League Paper’ -sanomalehdelle, että hän oli täysin menettänyt rakkautensa jalkapalloon, koska peli on täynnä ‘selkäänpuukottavia runkkareita’ ja että hän oli tehnyt sopimuksen Droylsdenin kanssa ainoastaan saadakseen hieman lisää taskurahaa, ei siksi että hän olisi halunnut pelata. Vaikka monia miehen tekoja ei missään nimessä voi hyväksyä, on kuitenkin hienoa kuulla, että hän on palannut sivuraiteilta, raitistunut ja saanut jälleen kiinni elämän takinliepeestä, ja on nyt palaamassa jalkapallokentille Droylsdenin kanssa. Mies ei kuitenkaan ole joukkueen kokoonpanossa tänä iltana; Bloods juoksuttaa kentälle täyden ykköskokoonpanonsa.
Ottelu alkaa kotijoukkueen hallinnassa, mutta paikalle saapuneiden reilun kymmenen Bloods-kannattajan riemuksi vierasjoukkue saa pelinsä kulkemaan ensimmäisen puoliajan keskivaiheilla. Syöttöpeli toimii hienosti ja joukkue saa rakennettua tilanteita, mutta valitettavasti vastustajan maalivahti on myös huippuvireessä. Marraskuun iltalämpötila Yorkshiressa on lähellä nollaa ja kadotan tunnon sormistani jo ennen taukoa. Toisella puoliajalla peli jatkuu vauhdikkaana ja todella viihdyttävänä. Mietin, että jos kotijoukkueen (ja vierasjoukkueen!) kannattajat olisivat äänekkäämpiä, peli olisi lähes täydellinen. Valitettavasti joudun poistumaan stadionilta muutamaa minuuttia ennen täyttä aikaa ehtiäkseni junaan. Yleensä en koskaan lähde ennen loppuvihellystä, mutta jos missaan 21.35 junan, kotimatkani pitenee lähes kahdella tunnilla ja joudun ottamaan Manchesteristä taksin kotiin. Vilkaisen vielä kerran Nethermoor Parkin valoja. Tänne voisi tulla uudestaankin!
Guiseley AFC-Droylsden FC 2-1
(Walshaw 2; Killeen)
Nethermoor Park, Guiseley, 23.11.2010
Yleisöä 338
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti