Wembley! Wembley! We're the famous Droylsden FC and we're off to Wembley!

Istun liimautuneena TV:n ääreen, FA Cupin ensimmäisen kierroksen arvonta on alkamassa suorana lähetyksenä. ITV näyttää maalikoostetta karsintakierroksilta ja pienet seurat kuten Greenwich Borough FC, Cray Wanderers ja Ebbsfleet United saavat pienen hetken julkisuutta. Arvonnan juontava Jim Rosenthal esittelee ‘onnettaret’, TV-juontaja Helen Chamberlainin ja Norman Cookin eli DJ Fatboy Slimin. Hän mainitsee vielä jotain ‘vanhimmasta ja kaikkein historiallisimmasta’ cup-kilpailusta ja 80 numeroitua palloa pudotetaan arvontakoriin.

Droylsden varmisti paikkansa arvonnassa voittamalla Northern Premier Leaguen ykkösdivarin etelälohkossa pelaavan Barwellin 3-0. Edellisenä viikonloppuna Barwellin 62 liigaottelun tappioton putki katkesi, kun joukkue hävisi 1-0 Sutton Coldfieldille – ensimmäinen liigatappio sitten maaliskuun 2009. Joukkue pistikin hyvin hanttiin kaksi sarjatasoa ylempänä pelaavalle kotijoukkueelle; erityisesti oikealla laidalla kirmaava Jamie Towers oli hankala pideltävä Bloods-puolustukselle ja maalivahti Phillips saikin venyä paraatipelastukseen ensimmäisellä puoliajalla torjuakseen miehen 22 jaardin vaparin. Droylsden meni johtoon 24. minuutilla kun Steven Connors pisti Liam Brownhillin hienon keskityksen sisään. McNiven tuplasi puskulla johdon toisella puoliajalla huolimatta Barwellin protestoinnista, että pallo ei ollut ylittänyt maaliviivaa. Kotijoukkueella olisi ollut tilanteita useampaankin maaliin, mutta McNivenin toinen maali hylättiin paitsiona ja Brownhill epäonnistui avopaikasta. Myös vierasjoukkueella oli paikkansa, mutta Ciaran Kilheeney iski lopullisen naulan Barwellin arkkuun pistämällä Liam Castlen torjuman vaparin lähietäisyydeltä verkon perukoille.

Odotan jännittyneenä, lähes sormet ristissä, kun nimi toisensa jälkeen nousee arvontakorista. Toivottavasti Droylsden saa kotiottelun! Southampton, Charlton, Sheffield Wednesday...ihan kuka tahansa mutta pliis, anna sen olla kotiottelu. Voisin pitkin hampain hyväksyä vieraspelin Huddersfieldissä tai Stockportissa, mutta... ‘Joukkue numero 60 – Southport’, sanoo juontaja, ‘saa vastaansa joukkueen numero 37, Sheffield Wednesdayn’. Höh. Siinä meni ‘The Owls’. ‘Joukkue numero 36, Rotherham United saa vastaansa joukkueen numero 58: York Cityn’. Noh, eipä haittaa. ‘Joukkuen numero 77: Havant&Waterlooville saa vastaansa joukkueen numero 67 – Droylsden FC:n’. Tuijotan mykistyneenä TV:tä, jossa Jim Rosenthal auttavaisesti lisää, että Droylsden tulee Manchesteristä, ja tunnen oloni hieman petetyksi. Vierasjoukkueet hatusta nostanut Fatboy Slim virnuilee ruudussa ärsyttävästi. En ole koskaan pitänyt miehen musiikista ja nyt sain uuden syyn inhota häntä. Miksi piti nostaa Droylsdenin nimi juuri nyt? Havant&Waterlooville. Sehän on jossain Southamptonin lähettyvillä, ei minulla ole varaa matkustaa sinne asti pelireissulle! Mieleeni nousee kuva ‘The Hawks’:in pelaajista kahden vuoden takaa juhlimassa Anfieldillä. Joukkue oli päässyt FA Cupin neljännelle kierrokselle, ja johtivat vieraissa Liverpoolia vastaan kahteen otteeseen, mutta hävisivät lopulta 5-2. Tästä huolimatta Havantin pelaajat juhlivat pelin jälkeen kentällä hienoa saavutustaan, laulaen The Kop-katsomon kanssa yhdessä You’ll Never Walk Alone:a.

Suljen TV:n pettyneenä. Pelillisesti arvontatulos on tietysti vähintään kohtalainen. Oikeastaan ihan hyvä. Havant pelaa Conference Southissa ja on tällä hetkellä sarjataulukon keskivaiheilla kymmenentenä, voitettuaan yhdestätoista ottelusta neljä ja häviten kolmesti, eikä pitäisi olla mahdoton vastustaja huolimatta siitä että he tiputtivat 4.karsintakierroksella Conference joukkue Histonin, mutta...

Droylsden FC-Barwell 3-0
(Connors, McNiven, Kilheeney)
FA Cup 4th Qualifying Round
Butchers Arms 23.10.2010
Yleisöä 411

Hullut pääsevät helposti rahoistaan

Taas tuntuu siltä, että minun pitäisi joskus aikuistua ja keksiä ihan kunnon harrastuksia ainaisen jalkapallopeleissä juoksemisen sijaan. Löydän itseni Hydestä katsomassa Manchester Premier Cupin ensimmäisen kierroksen ottelua luoja ties missä divarissa pelaavaa Oldham Boroa vastaan. Maanantaina ei koskaan tule mitään kivaa telkkarista ja asuntoni on perinteiseen brittityyliin jäätävän kylmä, joten pitäähän sitä jotain tekemistä keksiä, mutta höntsäcupin ottelu Hydessä alkaa tuntua huonolta ajatukselta viimeistään siinä vaiheessa, kun lippuluukusta kurkisteleva pallokorva rokottaa pääsylipusta saman hinnan kun liigapelistä, mutta en enää kehtaa kääntyä takaisinkaan.

Koko ottelun ajan sataa jäätävää tihkua vaakasuoraan ja peli on eräs huonoimmista minkä olen koskaan nähnyt. Jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ehdin ajatella kolmeen kertaan että äitinikin olisi osannut syöttää paremmin tuossa tilanteessa. Conference Northin sarjataulukon väärään päähän jumittuneet kuusisormiset maalaisserkkumme (ja heidän riveissään pelaavat ex-Droylsden hylkiöt) hallitsevat kyllä kenttätapahtumia, mutta eivät saa laukauksia aikaan, ja missaavat rankkarinkin. Puoliajalla katselen ympärilleni ja tulen tulokseen että a) edes pelaajien puolisot eivät ole vaivautuneet peliin tai että b) pelaajien puolisot ovat keski-ikäisiä kaljuuntuvia miehiä. Luulen, että jälkimmäinen skenaario on epätodennäköinen, mutta mikäli näin on, en tietenkään halua tuomita Hyden pelaajien valintoja. Kuten joku suuri ajattelija, olisiko ollut John Lennon, joskus sanoi - All you need is love.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun käyn vieraissa; lokakuun alussa kävin katsomassa, kun Stalybridge hävisi Alfretonille liigassa. Puolustuksekseni voin sanoa, että tuohon otteluun oli ilmainen sisäänpääsy joten en kantanut pahimman paikallisvastustajan kirstuun yhtään puntia toisin kuin tänään, ja siinä pelissä oli sentään vähän vauhtia ja taitotaso oli aivan toista verrattuna tähän höntsäilyyn. Mutta niinhän sitä sanotaan, että hullut pääsevät helposti rahoistaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että futis on parasta paikanpäällä, mutta luihin ja ytimiin tunkeva viima ja ottelun heikko taso saavat minut epäilemään periaattettani ja huomaan kaipaavan höyryävän kuumaan vaahtokylpyyn. Pelaajat liukastelevat märällä nurmella ja pallosta roiskuu vettä joka kerta kun joku pukkaa sitä. Alan melkein toivomaan että Ewen Fieldsien nurmikko olisi huonommassa kunnossa, että se olisi aivan mutainen, jotta peli näyttäisi samalta kuin siinä elokuvan The Damned United kohtauksessa jossa Derby pelaa liigapelissä tuikitärkeän European Cup matsin alla.

Toivottavasti minulla on sen verran järkeä päässä etten lähde huomenna katsomaan Premier Cupin matsia Chadderton-New Mills AFC, mietin hampaat kalisten kun tuomari viheltää ottelun päättyneeksi. Onneksi lauantaina pääsen taas Butchers Armsille...

Hyde FC-Oldham Boro 4-0
(McNiven, Whalley, Johnson, Rimmer)
Manchester Premier Cup
Ewen Fields, Hyde 18.10.2010
Yleisöä 72

Colliers FA Cupissa

Aah, Newcastle. Kirkkain jalokivi Britannian kruunussa. Katselen sillalta allani vellovaa jokea ja siirrän katseeni Newcastlen ikonisen maamerkin, Tyne Bridgen suuntaan. Kauaa en voi Koillis-Englannin helmeä ihastella, koska joudun hyppäämään bussiin ja matkustamaan noin 15 mailia pohjoiseen, Ashingtoniin. Ashington tunnettiin aikoinaan maailman suurimpana hiilikaivoskylänä, mutta viimeinenkin kaivos sulki ovensa 1988, ja hiilikaivosmenneisyydestä muistuttaa enään stadionille kävellessä taivaanrannassa kohoava pit wheel, joka merkkaa nykyisin Woodhornin kaivosmuseota. Siis voiko tämä olla oikea paikka? Katselen hämmentyneenä ympärilleni. Kyltissä kyllä lukee Ashington Community Football Club mutta parkkipaikan takana olevan matalan rakennuksen metalliset ikkunaluukut ovat suljettu eikä vaikuta siltä, että täällä alkaisi FA Cupin ottelu noin puolen tunnin päästä. Lopulta uskon, että tämä sen täytyy olla, kun huomaan parkkipaikalla bussin jonka ikkunassa olevassa kyltissä lukee 'Droylsden Football Club', ja päätän seurata vanhempaa miestä kohti aidassa olevaa aukkoa, jossa lukee 'Aikuiset £5'.

Ashington AFC, 'The Colliers', perustettiin 1883, ja seura on pelannut koko historiansa alasarjoissa. Nykyinen stadioni Woodhorn Lane avattiin 2008 ja kenttä onkin erittäin viehättävä pieni alasarja stadioni. Paikalliset vilkuilevat punaista Droylsden kaulaliinaani ystävällisen uteliaana ja pienen fanipuodin (=rakennustyömaakoppi) myyjä antaa minulle kopion kokoonpanoluettelosta. Kun siirryn seisomakatsomoon, vanhempi herrasmies liittyy seuraani ja kysyy olenko tullut paikalle ihan Manchesteristä asti, ja tiedustelee, mitä pidän alueesta. Hän kertoo, että Ashingtonin kylä on tuottanut useammankin nimen Englannin jalkapallohistoriaan. 'Niin, Jackie Milburn oli suurin sankarini kun olin vielä poikanen. Siinä vasta hieno pelaaja! Ja sitten oli Jack ja Bobby Charlton. Sinähän olet vielä nuori, mutta olet varmaan kuullut Bobbysta koska asut Manchesterissä?' Nyökkään ja kerron myös tietäväni että Milburn pelasi Newcastlessa ja että Jack Charlton pelasi Leedsissä ja valmensi Irlannin maajoukkuetta, mutta kun papparainen seuraavaksi kertoo ylpeänä kriketinpelaaja Steve Harmistonin olevan myös Ashingtonista, nyökyttelen ja yritän epätoivoisesti näyttää siltä, että tieto tekee minuun suurenkin vaikutuksen, vaikka totta puhuen minulla ei ole harmaintakaan hajua kenestä hän puhuu.

Joukkueet astelevat kentälle harvinaisen epämääräisissä jonoissa Kaiser Chiefsin 'I predict a riot':n tahtiin. Kenttäkuuluttaja kertoo jotakin ja huomaan kaipaavani tekstitystä, koska ymmärrän vain noin puolet johtuen miehen paksusta Geordie-aksentista. Northern Football Leaguessa, Englannin 9. korkeimmalla sarjatasolla pelaava kotijoukkue taistelee hienosti, mutta tasoero on melko selkeä, ja Kilheeney pääsee helposti puskemaan vieraat johtoon ja muutaman minuutin kuluttua Beck tuplaa vierailijoiden johdon. Colliers kuitenkin jatkaa taisteluaan ja 36. minuutilla Bloods lahjoittaa heille maalin. Hardiker ja maalivahti Phillips eivät kumpikaan hoida hommiaan vaan Stephen Young pääsee läpi ja nostaa tyhjään maaliin kavennusmaalin. Ottelun tuomari Tony Peart puhaltaa ensimmäisen puoliajan päättyneeksi kun pelikello näyttää vasta 40 minuuttia ja vain linjamiesten ja managereiden viittelöiminen saa hänet huomaamaan virheensä ja herra Peart puhaltaa lammasmaisen näköisenä pelin uudelleen käyntiin katsomon laulaessa 'You don't know what you're doing'.

Tauolla kierrän ympäri kentän ja saan jälleen osakseni uteliaita katseita reilulta 500 katsojalta. Harmittelen, että kenttäkuuluttaja ei kerro tuloksia muista kierroksen peleistä. Tullessani Newcastleen bussissani oli kolme FC Unitedin kannattajaa matkalla omaan peliinsä Norton & Stockton Ancientsia vastaan. Olen kahden vaiheilla haluaisinko FCUM:in pääsevän seuraavalle kierrokselle. Toisaalta en pidä mahdollisuudesta, että Droylsden saisi maanantaisessa arvonnassa heidät vastaansa Butchers Armsille ja että reilu 2000 vierasfania tunkisi paikalle, mutta toisaalta mahdollinen kotiottelu FCUM:ia vastaan toisi valtavasti tuikitarpeellisia pääsylipputuloja seuran kirstuun. Toisella puoliajalla Ashington jatkaa taisteluaan ja saakin monta uhkaavaa tilannetta, mutta vierailijoiden johto pitää. Ashington saa rankkarin, mutta hienosti pelannut Stephen Young pistää pallon maalin ohi ja ottelun muutaman viimeisen minuutin aikana Droylsden viimeistelee loppunumeroiksi 1-4. Poistuessani stadionilta joku Colliers-kannattaja huikkaa minulle autonsa ikkunasta, toivottaen onnea seuraavalle kierrokselle. Paikallisten ystävällisyys ja sympaattinen pieni seura on jättänyt minulle erittäin positiivisen kuvan paikasta ja toivonkin mielessäni Colliersille menestystä liigassa kun vilkaisen vielä viimeisen kerran vanhan hiilikaivoksen pit wheeliä ja alan suunnistamaan kohti Newcastlea ja puuduttavan pitkää kotimatkaa.

Ashington AFC-Droylsden FC 1-4
(Young; Kilheeney, Beck, Banim, Brownhill)
FA Cup 3rd Qualifying Round
Woodhorn Lane, Ashington 09.10.2010
Yleisöä 543