Kuinka menettää viisi pistettä

Ilmeisesti hienot tulokset Altrinchamia ja Stalybridgeä vastaan olivat vain sattumaa. FA Trophyn 5-1 tappio Kidderminsterille ja kaksi viimeistä liigapeliä palauttivat fanit arkeen kuin naamalle paiskattu märkä rätti ja varovainen innostus on vaihtunut takaisin peruspessimismiin. Ei tästäkään kaudesta taida jäädä käteen kuin ehkä Premier Cupin voitto. Mutta aloitetaanpa alusta...

Lauantaina joukkue ja muutama kymmenen kannattajaa matkustivat lyhyen matkan West Yorkshireen sarjakolmosen Guiseleyn vieraaksi. Hirveä myrskytuuli ja ajoittain vaakasuoraan piiskovat jäiset sadekuurot eivät tehneet pelistä helppoa kummallekaan joukkueelle, mutta Bloods aloitti vahvasti ja 25 minuutin kohdalla meni Johnsonin maalilla johtoon. Vahva esitys toi vielä kaksi muuta maalia ja tauolle joukkue meni turvallisen tuntuisessa 3-0 johdossa. Guiseley aloitti toisen jakson hieman ensimmäistä paremmin, mutta Bloods puolustus kesti ja kolme pistettä näytti olevan plakkarissa. Vierasjoukkueen pasmat kuitenkin sekosivat täysin, kun Darlingtonin savuavilta raunioilta Lions-paitaan alkuviikosta palannut James Walshaw tuli kentälle noin 65-70 minuutin kohdilla. Karmeissa talousvaikeuksissa rypevä Darlo oli maanantaina irtisanonut kaikki pelaajansa ja koko muun henkilökunnan, ja alkukauden lainalla FC Halifaxissa pelannut ja nyt vaille työnantajaa jäänyt Walshaw teki sopimuksen ex-seuransa Guiseleyn kanssa. 77. minuutin pelin kohdalla alkoi painajaismainen yhdeksän minuutin jakso, jonka aikana kotijoukkue nousi sillasta ja iski viisi maalia, joista yksi tosin hylättiin ja Bloods ei enää kyennyt vastaamaan. Vahva esitys ja kolme sarjapistettä katosi vartin puolustussekoiluun.

Hieman lämpimämmässä, mutta melko sumuisessa säässä tiistaina Butchers Armsille saapui vieraaksi sarjajumbo Eastwood. Tämän piti olla helppo peli. Kotiottelu ja vastassa joukkue, joka ei ole koko kaudella voittanut kuin kolmesti. Bloods hallitsi peliä alusta lähtien, mutta ei saanut palloa maaliin kuin vasta puolen tunnin pelin jälkeen. Toinen maali tuli tunnin pelin kohdalla, mutta Badgers kavensi jo seuraavalla minuutilla ja reilussa kymmenessä minuutissa oli sitten 3-2 johdossa. Ihan kuin olisin tämän nähnyt jossain aikaisemmin..? Droylsden painosti yhä, mutta palloa ei vieläkään saatu maaliin. Eastwood antoi valtavasti tilaa Droylsdenille rakentaa peliä, mutta joukkue jatkoi toimimattomaksi havaittua taktiikkaa ja siirtelivät vain palloa paikasta toiseen. Vastustajien pelaaja ajettii ulos toisen keltaisen jälkeen juuri lisäajan alussa ja vasta sen jälkeen Bloods saa kavennuksen. Kotijoukkueella oli kolmisenkymmentä maalintekopaikkaa ja he saivat kolme maalia – vastustajilla oli kolme maalintekopaikkaa, josta he saivat kolme maalia.

Kaksi ottelua, joissa kummassakin Droylsden on ollut pelillisesti parempi joukkue suurimman osan ottelusta ja joista olisi pitänyt saada ne täydet kuusi pistettä. Kolme ottelua ja kaksitoista päästettyä maalia. Sen lisäksi Nethermoor Parkilla pelaajien kävellessä kohti pukukoppia kaksi Bloods-pelaajaa aloittivat käsirysyn, joka loppui vaihtopelaajien ja Guiseleyn järkkäreitten tullessa väliin ja töniessä riitapukarit pelaajatunnelin puolelle. Jotain täytyisi tehdä...

Guiseley AFC-Droylsden 4-3

(Senior, Walshaw 3; Johnson, Kilheeny, Gardner)

Nethermoor Park, Guiseley 21.01.2012

Yleisöä 468

Droylsden-Eastwood Town 3-3

(Johnson 2, Gardner; Burke, Haggerty 2)

Butchers Arms, 24.01.2012

Yleisöä 175

Guiseley AFC:n ottelukooste

Jälleen MPC:n aika

Bongasin Tameside Stadiumin ensimmäistä kertaa vasta lauantaina junan ikkunasta matkalla Stalybridgeen. Nyt seisoskelen sen edessä ja en voi kuin ihailla, miten hieno stadion vuonna 1963 Curzon Road FC:n ja Ashton Amateurs FC:n yhdistymisen seurauksena perustetulla Curzon Ashtonilla on. OK, Tamesiden kunta omistaa neljä miljoonaa puntaa maksaneen, 2000-luvun puolivälissä avatun stadionin, kun taas Droylsdenin Butchers Arms on seuran oma, mutta kuitenkin. Stadionin edustalla on patsas kunnioittamassa kolmea Ashton-under-Lynessa syntynyttä World Cup voittajaa: Englannin Geoff Hurst ja Jimmy Armfield sekä Italian Simone Perotta ovat kaikki syntyneet lähistöllä ja ovat nyt ikuistettuna Tameside Stadiumin edustalla.

Koska on tammikuun alku, on jälleen Manchester Premier Cupin aika ja jälleen kerran olen paikalla, vaikka tiedän jo etukäteen, että pelistä ei ole todellakaan tulossa mitään klassikkoa. Manageri Pace on laittanut avaukseen kolme uutta pelaajaa, mikä onkin ihan hyvä ottaen huomioon, että kyseessä on vain Mikki Hiiri-Cup ja lauantaina on tulossa todella kova vierasottelu FA Trophyssa Kidderminster Harriersia vastaan. Vain kymmenkunta Bloods-kannattajaa on vaivautunut matkustamaan neljän kilometrin matkan Ashtoniin, eikä laskujeni mukaan paikalla ole kuin satakunta katsojaa. Ensimmäisellä puoliajalla Droylsden pelaa todella heikosti, eikä uskoisi, että kahdeksan kertainen MPC:in mestari Curzon Ashton pelaa kaksi liigaa Droylsdenin alapuolella. Joka toinen Droylsdenin syöttöyritys menee suoraan Blues-pelaajan tielle ja pelaaminen on oudon hätäilevää. Ensimmäisen puoliajan laiska pelailu saa minut jälleen kerran kiinnittämään huomiota kaikkiin tyhjänpäiväisiin asioihin ja keskittymiseni alkaa herpaantumaan. Katselen Curzonin maalivahtia, joka huutaa koko ajan neuvoja joukkuetovereilleen, mutta kestää reilun vartin ennen kuin maalivahdin suusta kuuluu mitään mistä saan selvää. Carlos Loganin huolimaton purku puolustuspäässä putoaa suoraan Curzonin pelaajan eteen ja hän pääsee puolittain läpi, mutta laukaus suuntautuu hieman maalin yli. Maalivahdin hyökkääjälle kohdistama ’well done, unlucky’ saa minut vihdoin uskomaan, että hän todellakin huutaa englanniksi eikä vaikka hepreaksi.

Stadionin ohi kolistelevien junien ääni tuo minulle mieleen MyPan Saviniemen stadionin ja alan kaivata takaisin Suomeen. Kentän vierellä kulkee taas joku umpivintti pelkässä t-paidassa, farkuissa ja kangastossuissa vaikka lämpötila on vain muutamia asteita nollan yläpuolella ja minä kierrän kaulaliinaa tiukemmin ympärilleni. Pelin taso ei ole juurikaan noussut, mutta vielä sitäkin huolestuttavampaa on, että takaisin Droylsdeniin palannut Domaine Rouse jatkaa siitä, mihin hän viime kauden lopussa jäi ja riitelee yhä jatkuvasti pelikavereidensa kanssa. Toisaalta on positiivista, että joukkueessa on Kilheeneyn ja Johnsonin lisäksi kolmaskin hyökkääjä, koska Danny Rowen laina-aika meni umpeen ja mies jatkoi lainasopimuksella Stockportiin Droylsdenin sijaan, mutta toisaalta toivoisin että hyökkääjällä olisi hieman parempi asenne... Toisella puoliajalla vierasjoukkueen peli paranee hieman ja tunnin pelin jälkeen Bloods saa johtomaalin hieman helposti annetusta rankkarista. Heti perään Curzonin maali liputetaan paitsioksi (olikohan?) ja hallinta siirtyy lopullisesti vierasjoukkueelle. Aivan viimeisillä minuuteilla vaihdosta tullut Steve Hall vetää todella komean maalin volleysta.Vaikka MPC ei juuri huippupelejä tarjoa, niin tulipahan ainakin bongattua uusi stadion ja olihan tuo Hallin maali melkein tuon £7 lipun hinnan arvoinen. Melkein.

Curzon Ashton FC-Droylsden 0-2

(Kilheeney, Hall)

Manchester Premier Cup

Tameside Stadium, Ashton-under-Lyne 09.01.2012

Yleisöä 131

Let’s all laugh at Celtic

Marraskuun kotiottelun hulinoiden seurauksena vieraskannattajat on eristetty omaan katsomoonsa Bower Foldilla. Katselen paikalle saapuvia Bloods-faneja ja olen ilahtunut suuresta heidän määrästään. Panen merkille, että joukossa on monia aivan tuntemattomia tyyppejä, enemmäkseen finninaamaisia teinipoikia, ja pelkään, että he ovat tulleet paikalle vain etsimään tappelua ja hulinaa. Lasken, että Bower Foldille on saapunut ainakin 70 vieraskannattajaa, ja meteli vieraskatsomossa on valtava. En ole koskaan Droylsdenin pelissä kokenut vastaavaa, ja alan uskoa, että tästä pelistä on tulossa jotain erityistä.

  

Ottelu alkaakin todella vauhdikkaasti. Parin minuutin pelin jälkeen Celtic saa rankkarin, mutta Phil Marshin veto osuu tolppaan. Ja vain seitsemän minuutin pelin jälkeen Droylsdenin lähes ensimmäisestä hyökkäyksestä Dale Johnson vapauttaa Kilheeneyn maalintekoon ja vieraskatsomo räjähtää. Killer juoksee päätykatsomon eteen halaamaan kannattajia ja muutkin pelaajat viittoilevat kannattajia jatkamaan hyvää kannustusta. Kahden minuutin kuluttua vierasjoukkue tuplaa maalisaldonsa Dalen jatkaessaan Kilheeneyn ylärimaan pamahtaneen vedon tyhjään maaliin ja kotijoukkueen kannattajien suunnasta ei kuulu enää pihahdustakaan. Bloods pelaa paremmin kuin kertaakaan tällä kaudella, ja liigassa kakkosena olevaa Celticiä viedään kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Noususta haaveilevat kotijoukkueen kannattajat saavat kuulla Bloods-fanien pilkkaavia ’Let’s all laugh at Celtic’ ja ’You’re staying down with the Droylsden’ chantteja ja tunnelma on katossa. Miksi kannattajat eivät laula ja kannusta tällä tavalla kotipeleissä? Celtic ei näytä saavan aikaan ensimmäistäkään hyökkäystä. Joukkue menetti muutamaa päivää aiemmin Connor Jenningsin, yhden lupaavimmista pelaajistaan, kun hän siirtyi League 1:n Scunthorpe Unitediin, mutta en jaksa uskoa, että yhden pelaajan siirto olisi vaikuttanut noin lamaannuttavasti joukkueen peliin. Vieraskatsomo muistuttaa kotijoukkueen kannattajia ’Part-timers 2, full-timers 0’ huudoilla, että kumman tässä pitäisikään olla niskan päällä.

Hieman puolen tunnin pelin jälkeen laitapakki Chris Brown näyttää loukkaantuvan, mutta Kilheeney puskee kulmasta kolmannen maalin, ennen kuin Brown pääsee linkuttamaan vaihtoon. Vierasjoukkueen hyökkäykset vyöryvät yhä kohti Celticin tanskalaisvahdin Jan Budtzin maalia ja avustava erotuomari liputtaa Killerin kolmannen maalin paitsioksi. Aivan puoliajan viimeisellä minuutilla tuomari lahjoittaa Celticille jo ottelun toisen rankkarin, ja tällä kertaa joukkueen johtava maalintekijä Phil Marsh ei erehdy vaan kaventaa. Tauolla huomaan ilokseni, että Celticin DJ on valinnut harvinaisen hyvät taukomusiikit ja soittaa Imaginen ja Jealous Guyn. Vaikka en olekaan varsinaisesti mikään John Lennonin fani, on tämä kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto normaalin listapopin sijaan ja leikittelen ajatuksella, että Bloods-kannattajien Hey Juden sävelellä vedetty ’Naa na naa, Droylsden!’ olisi inspiroinut musiikkivalintaa, mutta taitaa olla hieman kaukaa haettu ajatus. Ja kuten yleensä aina, iloitsen liian aikaisin, koska seuraavana kovaäänisistä kajahtaa eräs kaikkien aikojen suurimmista inhokkilauluistani, DJ Ötzin Hey Baby, eikä tilanne parane kuin marginaalisesti, kun seuraavana soittolistalla on Geri Halliwellin It’s Raining Men. Pelaajat lönkyttelevät kentälle, ja hoputan mielessäni heitä kiirehtimään ja pelastamaan minut tältä musiikilta.

Stalybridge aloittaa toisen puoliajan vahvemmin ja saa aikaan muutaman vaarallisen hyökkäyksen, mutta joukkueen peli ei näytä missään vaiheessa siltä, että he nousisivat tästä tasoihin. Droylsdenin vauhti on hieman hidastunut, mutta puolustus pysäyttää helposti kotijoukkueen aneemiset yritykset. Vasemmalla puolellani Droylsdenin teinimölisijät ovat laulaneet koko toisen puoliajan Hey Babyn sävelellä ’Hey, hey Celtic. I wanna know, why you’re f*****g sh*t?’ ja mietin, että katuukohan Bower Foldin DJ nyt valitsemaansa taukomusiikkia. Tuomari yrittää parhaansa jotta kotijoukkue saisi kavennettua ja antaa kolme heppoista vaparia peräjälkeen, mutta Phillo torjuu kaikki yritykset.

Ottelun jälkeen pelaajat tulevat vieraskatsomon eteen kiittämään kannustuksesta. Koko joukkue taisteli aivan uskomattoman upeasti, jokainen heistä ansaitsee aplodit. Vielä kävellessäni ulos stadionilta katsomon suunnasta kaikuu pilkkaava ’Title chance? You’re having a laugh’. Pelattaisiinpa me Stalybridgeä vastaan joka viikko!

Stalybridge Celtic-Droylsden 1-3

(Kilheeny 2, Johnson; Marsh rp.)

Bower Fold, Stalybridge 07.01.2012

Yleisöä 802

Stalybridgen kannattajayhdistyksen kooste ottelusta 

Uusi vuosi, uusi Droylsden?

Saavuin Butchers Armsille jo reilu tunti ennen ottelua, koska uuden vuoden päivänä busseja kulkee vain silloin tällöin (samassa bussissa paikalle tuli myös joku vastustajien pelaaja...) ja huomaan, että stadionille ei todellakaan kannata tulla kuin varttia ennen aloituspotkua. Täällä ei ole mitään tekemistä! Yritän kuluttaa aikaa klubitalolla, joka näyttää olevan täynnä vieraskannattajia, mutta nuokun tylsistyneenä ja eilisestä lentomatkasta väsyneenä limsalasini ääressä. Vähemmän yllättäen Manchesterissä taas sataa, ja on ilmeisesti satanut jo pari päivää, joten ottelun pelaaminen varmistui vasta tänä aamuna. Butchers Armsin kerran niin samettinen nurmi näyttääkin aivan järkyttävältä, ja kun astelen lippujaan ripustavien Alty-fanien ohi sivukatsomoon, huomaan nurmessa Greenside Lanen päädyssä komean syvän ja noin metrin pituisen uran, joka on ilmeisesti tullut jonkun pelaajan liukuessa siivoamaan palloa pois puolustusalueelta. Viimeisin ottelu kentällä pelattiin joulukuun kymmenes, kun Bloods tiputti Conference porukan Mansfield Townin FA Trophysta. Sen jälkeen olisi pitänyt olla kotiottelu Corbya vastaan, mutta tämä matsi jouduttiin perumaan märän kentän vuoksi. En ole kovinkaan luottavainen tämän päiväisen pelin suhteen, koska Bloods pelasi viimeksi tapaninpäivänä Altrinchamia vastaan ja tuloksena oli nöyryyttävä 5-1 tappio. Vaikka pelkäänkin joutuvani katsomaan uusinnan tuosta perseraiskauksesta, olen innoissani, koska olen odottanut kotipeliä viime kaudella Conferencesta pudonnutta Altya vastaan koko syksyn ja olisin vaikka kävellyt tänne, jos bussit eivät olisi kulkeneet.

Arvelen päätykatsomossa olevan reilu 300 vieraskannattajaa ja näyttääkin siltä, että heitä on paikalla enemmän kun kotijoukkueen kannattajia. Alty-fanit aloittavat kovaääniset laulunsa jo aivan ottelun alussa. Kentällä Bloods aloittaa sähäkästi ja jo kuuden minuutin kohdalla vieraskannattajat hiljenevät, kun Droylsdenin pelaajaa rikotaan boksissa ja Kilheeny pamauttaa pilkulta kotijoukkueen johtoon. Sama mies meinaa tuplata isäntien johdon jo seuraavasta tilanteesta, mutta vetää reilusti ohi. En nähnyt tapaninpäivänä pelattua ottelua, mutta voin silti aivan sata prosenttisella varmuudella sanoa, että kentällä on tänään aivan eri joukkue kuin silloin: Bloods rakentaa peliä kauniisti ja hallitsee ottelua hienokseltaan. Toivottavasti kyseessä on uuden vuoden kunniaksi uusi Droylsden ja alkukauden epätasaiset otteet ovat taakse jännyttä elämää. Kuten viime pelien tulokset osoittavat, koskaan ei voi olla varma, mikä Bloods kentälle saapuu: Yhtenä päivänä joukkue kokee murskatappion Colwyn Bayssä, seuraavana voittavat upealla pelillä vaikean vastustajan ja seuraavaksi taas hävitään säälittävän räpellyksen jälkeen murskanumeroin. Mutta tänään joukkue on taas vauhdissa ja rakentaa useita hienoja tilanteita. Toki vastustajakin saa omat tilanteensa ja ottelu on viihdyttävää katsottavaa. Vieraskannattajat laulavat, mutta myös Bloods-fanit innostuvat pitkästä aikaa hurraamaan omilleen. Puolen tunnin kohdalla Alty näyttää pääsevän pelissä hieman niskanpäälle ja tekee lähes maalin, mutta vieraiden rynnistys loppuu lyhyeen, kun Dale Johnsonin veto lipuu jostain kulmasta verkon perille.   

Tauon lopulla seisoskelen sivukatsomossa ja seuraan, siirtyvätkö vierasfanit toiseen päätyyn, koska sade on tauonnut. Kannattajat näyttävätkin vaihtavan päätyä, ja ohimennessään ihailevat sarkastisesti rempallaan olevan sivukatsomon kauneutta ja sen aaltopeltisen takaseinän yli rönsyilevää murattia. Tuhahdan mielessäni miesten kommenteille. Onhan Moss Lane hieman Butchers Armsia hienompi stadion, mutta ei sekään mikään St James’ Park ole. Siirryn toisen puoliajan aluksi päätykatsomoon Droylsdenin huutosakin liepeille. Kannattajat ovat tänään olleet kohtalaisen äänekkäitä – ilmeisesti paikallismatsi ja kovaääninen vierassektori ovat innostaneen muuten niin hiljaisen fanijoukonkin kannustamaan. Toisen puoliajan alku ei kuitenkaan sen kummempia elämyksiä aiheuta ja alankin epäillä, että pehmeä kenttä on imennyt molempien joukkueitten pelaajista mehut pois. Vaikka syöttöpeli sujuukin suhteellisen kauniisti märästä pelialustasta huolimatta, niin pelaajista suurin osa on kaulaansa myöten mutaisia – niin mutaisia, että erityisesti Altyn pelaajia katsomalla olisi vaikea arvata, minkä värinen heidän peliasunsa on alkujaan ollut. Parikymmentä minuuttia ennen loppuvihellystä Bloods pääsee varmistamaan voittonsa, kun Altrincham kapteeni Adam Flynn liukastuu puolustuspäässä ja Nat Kerr pistää pallon suoraan Kilheeneyn lapikkaaseen, josta Killerillä on helppo työ viimeistellä illan toinen osumansa. Muutamaa minuuttia myöhemmin Conference Northin ykköspyssy Damien Reeves saa avattua vierailijoiden maalitilin, mutta mahdollisuudet voittoon olivat jo menneet. Siirryn tyytyväisenä klubitalolle. Vuosi 2012 on alkanut voitokkaasti, tästä on hyvä jatkaa ensi lauantaina Stalybridgen kaatoon!  

Droylsden-Altrincham FC 3-1

(Kilheeney 2, Johnson; Reeves)

Butchers Arms, 01.01.2012

Yleisöä 601