Seuraan maalin takaa, kun joukkueet tulevat kentälle kuuluttajan toivottaessa katsojat tervetulleeksi sekä englanniksi että kymrin kielellä. Ottelu, kuten luultavasti jokainen peli Britanniassa tänään, alkaa minuutin aplodeilla viime sunnuntaina menehtyneen Walesin managerin Gary Speedin muistoksi. Speedo oli eräs ensimmäisistä sankareistani brittikentillä, ja sunnuntain suru-uutinen veti kyllä aika hiljaiseksi. Suureksi yllätyksekseni Walesiin on saapunut 20 Bloods-fania ja erityisesti teinimölisijät ovat yllättävän äänekkäitä, tosin ’Droylsden! Droylsden!’ huutojen sijaan päädystä kaikuu ‘England! England!’. Siirryn kohti päätyä, johon Bloods hyökkää, mutta päätykatsomon sijaan hyppään istumaan sivukatsomon takana olevalle muurille. Ottelu ei ehdi vanhentua kuin reilun viisi minuuttia, kun kotijoukkue menee johtoon. Tämä ei kuitenkaan hiljennä vieraskannattajia, vaan fanijoukko kajauttaa aivan uuden kannustuslaulun ‘We’re one-nil down – we don’t give up. We’re Super Droylsden and we’re going up!’ Vartin pelin jälkeen vieraat tasoittavat, kun Nat Kerr pukkaa pallon sisään kulmapotkusta. Colwyn Bayn Danny Lloyd aiheuttaa jatkuvasti harmaita hiuksia Bloods-puolustukselle, ja kotijoukkue iskeekin vielä kaksi maalia ennen taukovihellystä. Ensimmäinen puoliaika on jo aivan lopuillaan, kun huomaan Droylsdenin pelaajan lapikkaasta lähteneen purkupallon lentävän suoraan minua kohti. Yritän laittaa jalkani eteen ja potkaista pallon suoraan volleysta takaisin kentälle, mutta suunnitelmani epäonnistuu komeasti; pallo osuu kivuliaasti polveeni ja kimpoaa siitä jonnekin stadionin ulkopuolelle. Olisi pitänyt uskoa sitä stadionin seinässä näkemääni kylttiä, missä kehoitettiin varomaan kentältä lenteleviä palloja!
Toisen puoliajan alussa kenttäkuuluttaja kertoo jotakin, mutta en saa rätisevästä kuulutuksesta muuta selvää, kuin että Seagulls otti ex-Droylsden hyökkääjän Lee McEvillyn sisään. Katselen ihmeissäni Colwyn Bayn kärkimiehiä ja keskikenttäpelaajia ja mietin, kuinka kovasti McEvilly on mahtanut muuttua sitten toukokuun, koska yksikään pelaajista ei näytä kaljulta ja lihavalta Scouserilta.Toinen jakso alkaa Droylsdenin osalta todella heikosti ja ensimmäisen kymmenen minuutin sisään kotijoukkue on iskenyt kaksi maalia lisää. Hieman 5-1 johtomaalin jälkeen löydän McEvillynkin; mies seisoo maalipuiden välissä hanskat kädessään! Joukkueen ykkösveska Chris Sanna on ilmeisesti saanut jonkun kolhun ja heillä ei ole ollut kakkosmaalivahtia rosterissa (kuten ei myöskään Droylsenilla, koska Phillo on vielä tämän ottelun pelikiellossa). Colwyn Baylla on hyökkääjä maalissa ja Droylsden on silti 5-1 tappiolla?!? Totta puhuen Bloods ei saa edes sen kummempia tilanteita rakennettua ja McEvilly näyttääkin viettävän suuren osan ajastaan heittäen herjaa parille maalin takana seisovalle Bloods-fanille. Joukkueen otteet eivät todellakaan lupaa hyvää ensi viikon FA Trophy matsiin Conferencessa pelaavaa Mansfieldiä vastaan!
Minulle tämän päivän peli on viimeinen Droylsdenin matsi ennen kun lähden joululomalle Suomeen ja harmittelen joukkueen surkeaa esitystä. Minua ei haittaisi niinkään, vaikka Bloods olisi tappiolla kunhan joukkue olisi taistellut ja rakentanut tilanteita, mutta laiska ja hampaaton peliesitys saa minut jälleen miettimään vieraspeleissä reissaamisen järkevyyttä. Pakka näyttää olevan aivan sekaisin koska kärkimiehet huitelevat palloa mihin tahansa muualle kuin maalin suuntaan ja keskuspuolustaja Chris Brown näyttää hääräilevän hyökkääjän roolissa. Vartti ennen loppua Bloods saa Colwynin kilpikonnapuolustuksesta huolimatta hieman painetta McEvillyn vartioimalle maalille ja ensin Brown iskee 5-2 kavennuksen ja heti perään Conference Northin lokakuun pelaajaksi valittu Danny Rowe tekee vieraiden kolmannen maalin. Pieni toivonkipinä alkaa itää mielessäni Walesin jäätävän koleassa säässä ja alan lapsenomaisesti uskomaan, että Bloods tasoittaa vielä pelin. Droylsdenin hienoinen painostus ei kuitenkaan kestä kauaa, vaan peli siirtyy jälleen kohti vierasjoukkueen maalia. Kun Seagulls on saanut pallon vasta hieman keskirajan väärälle puolelle, virkaatekevä maalivahti McEvilly istahtaa kasuaalisti nurmelle ja alkaa nojailemaan maalipuuhun. Tilanne naurattaa sekä koti- että vierasjoukkueen kannattajia ja miehen luottamus joukkuetovereihinsa palkitaan, kun Danny Lloyd viimeistelee hattutemppunsa minuuttia ennen täyttä aikaa ja viimeinenkin toivonkipinä mielessäni sammuu. Se oli sitten siinä… Colwyn Bay FC-Droylsden 6-3
(Lloyd 3, Hopley 2, Lea; Kerr, Brown, Rowe)
Llanelian Road, Colwyn Bay 03.12.2011
Yleisöä 272
