Eihän se ihan putkeen mennyt.... Lauantaina FA Cupin neljännen karsintakierroksen matsissa Blythia vastaan Droylsdenilla oli kyllä paikkansa, mutta jokainen veto meni ohi maalin. Tai yli maalin. Tai päin maalivahtia. Turhauttava maalipaikkojen tuhlailu ja molempien joukkueiden puolustusvoittoinen peli johti 0-0 tasatulokseen ja joukkueet joutuvat pelaamaan tiistaina uusinnan Croft Parkilla.
Itse en valitettavasti pääse paikalle työkiireiden vuoksi, mutta toivon luonnollisesti voittoa. Vaikka seuraavalla kierroksella ei olekaan tulossa mitään toivomaani kunnon huippumatsia League 1/League 2 -joukkuetta vastaan, niin pitäisi ajatella positiivisesti: Conferencen Gateshead on kuitenkin helpompi vastus kun joku ammattilaisporukka ja paikka toisella varsinaisella kierroksella olisi helpompi saavuttaa heitä, kuin esim. Milton Keynes Donsia vastaan. Toki ammattilaisjoukkueen pudottaminen olisi hienompaa, mutta...
Seuraavalla kierroksella on siis odottamassa kotiottelu Gatesheadia vastaan. Heed on Blythin pahin paikallisvastus, eli Spartans sai sunnuntaisesta cup-arvonnasta varmaan ylimääräistä puhtia uusintaan. Bloods on käynnyt jo kerran tällä kaudella voittamassa Croft Parkilla, joten toivottavasti huomenna maalinteossa on hieman enemmän onnea kuin lauantaina!
Droylsden-Blyth Spartans 0-0
FA Cup
Butchers Arms 29.10.2011
Yleisöä 393
maanantai 31. lokakuuta 2011
maanantai 24. lokakuuta 2011
Vähemmistönä kotikentällä
Saavun stadionille kymmenen minuuttia ennen ottelun alkua ja käsiohjelmat ovat jo loppuneet. Joka puolella näkyy kymmeniä ja kymmeniä FC Halifaxin sinisiä pelipaitoja ja kaulaliinoja. Tyhjään päätyyn on ripustettu 12 jättimäistä lippua, jotka julistavat ‘Forza the Shaymen’ ja ‘FC Halifax Town – Pride of West Yorkshire’. Greenside Lanen puoleinen päätykatsomo on tupaten täynnä vieraskannattajia ja suurin osa molemmista pitkistä sivuista samoin. Vieraskatsomossa pamahtaa paukkupommi, kun joukkueet astelevat kentälle kirkkaassa auringonpaisteessa. Paukkupommeja seuraa ‘You should, you should be, you should be Shaymen’ ja ‘You’re supposed to be at home’ -laulut. Katselen ihaillen fanijoukon menoa ja ajattelen, että moni liigajoukkuekin voisi olla ylpeä noin innokkaasta kannustusporukasta. Olen toki kuullut, että Halifaxin kannattajat aiheuttivat ottelun keskeyttämisen vain seitsemän minuutin pelin jälkeen taannoisessa FA Cupin pelissä Lancaster Cityn vieraana ja pelaajatkin olivat joutuneet palaamaan takaisin pukuhuoneisiin noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi, kun poliisi ja järjestysmiehet selvittivät päätykatsomossa alkanutta tappelua, mutta tänään porukka näyttää olevan tullut kannustamaan omiaan eikä aiheuttamaan hulinaa.
Ensimmäisellä puoliajalla Halifax pyörittää peliä ja Droylsden katselee vierestä. Droylsdenin jokainen taklaus on myöhässä ja luulen, että mikäli joukkue ei rauhoita peliään, joku lentää suihkuun ennen täyttä peliaikaa. Onneksi vastustajien sihti on hieman pielessä, joten peli pysyy maalittomana. Halifax-fanit pitävät yhä tunnelmaa yllä ja ensimmäisen puoliajan lopussa kuuluukin ensimmäisen kerran Bloods-faneille suunnattu ‘Shall we sing a song for you?’ Droylsden saa ensimmäisen laukauksen kohti maalia vasta hieman yli 40 minuutin pelin jälkeen. Hieman ennen taukoa yksitoista Kanadanhanhea lentää matalalla yli kentän. Talvi on selvästi tulossa. Tauolla en edes yritä klubitalolle jonne vierasfanit ovat pakkautuneet, vaan kiertelen ympäriinsä. Fanikauppa näyttää olevan taas kerran suljettuna ja purilaiskiskasta leijuu nenääni hieman liian houkutteleva tuoksu. Vatsani muistuttaa faktasta, että en ole tänään syönnyt edes aamupalaa, mutta jätän kuitenkin pikaruuan väliin, koska olen muutenkin varmaan kolmisenkymmentä kiloa ylipainoinen ja palaan paikalleni kentän laidalle. En tiedä, mitä manageri Pace on tauolla pelaajilleen sanonut, mutta ainakin se on auttanut, koska Bloods aloittaa toisen puoliajan aivan uudella peli-ilmeellä. Joukkue liikuttaa palloa hyvin ja rakentaa useammankin vaarallisen oloisen tilanteen vastustajien maalille. Halifaxin koutsi hyppii metrikaupalla teknisen alueensa ulkopuolella huutamassa pelaajilleen. Joku sika vetää suoraan nappulat edellä Steve Hallin polveen. Tuomari ei anna tilanteesta edes korttia, vaikka poikaparalla on polven sivussa selkeästi näkyvä verinen nappulan kokoinen kuoppa, kun hän nilkuttaa ohitseni paikattavaksi. Vamma ei kuitenkaan hidasta miehen vauhtia pitkään, vaan hieman alle tunnin pelin jälkeen hän aloittaa juoksullaan kauniin kuvion, jonka päätteeksi Gardner vie kotijoukkueen johtoon. Ensimmäisen kerran sitten syyskuun Hinckley-matsin Droylsdenin kannattajaporukan suunnasta kuuluu kunnon hurraus ja vähemmistönä kotikentällään oleva faniporukka peittoaa ainakin hetkellisesti tyrmistyneet vieraskannattajat.
Shaymen nousee kuitenkin tasoihin vain kymmenen minuutin päästä, kun koko ensimmäisen puoliajan Bloods-puolustusta kiusannut Lee Gregory tasoittaa puskulla. Peli jatkuu viihdyttävänä ja viisi minuuttia tasoituksesta Bloods johtaa jälleen, kun Halifaxin Tom Baker huitelee palloa kädellään rankkarialueella ja Gardner ei erehdy pilkulta. Halifaxin koutsi hyppii tasajalkaa ainakin kymmenen metriä teknisen alueensa ulkopuolella mussuttamassa rankkarista, mutta turhaan. Vieressäni seisovat papparaiset opettavat vuosien elämänkokemuksella nuorehkolle koutsille, että ‘Life is a bitch sometimes’, enkä voi kuin hymyillä. Bloods hallitsee peliä yhä hienokseltaan, mutta Shaymen ei anna periksi, vaan taistelee hampaat irvessä. Toisessa päässä kenttää tuomari missaa päivänselvän käsivirheen ja se pipopäinen koutsi on haljeta raivosta. Bloods saa jälleen hyökkäyksen ja Halifaxin Liam Hogan pelastaa maaliviivalta. Hetken päästä sama mies on aiheuttamassa tuhoa Droylsdenin maalin suulla, mutta Phillo saa näppinsä väliin ja Droylsden pitää johtonsa loppuun asti. Poistun stadionilta tyytyväisenä. Tuskin koskaan olen nähnyt joukkueen joutuvan taistelemaan noin kovasti ansaitakseen voittonsa.
Droylsden-FC Halifax Town 2-1
(Gardner 2; Gregory)
Butchers Arms, 22.10.2011
Yleisöä 683
Ensimmäisellä puoliajalla Halifax pyörittää peliä ja Droylsden katselee vierestä. Droylsdenin jokainen taklaus on myöhässä ja luulen, että mikäli joukkue ei rauhoita peliään, joku lentää suihkuun ennen täyttä peliaikaa. Onneksi vastustajien sihti on hieman pielessä, joten peli pysyy maalittomana. Halifax-fanit pitävät yhä tunnelmaa yllä ja ensimmäisen puoliajan lopussa kuuluukin ensimmäisen kerran Bloods-faneille suunnattu ‘Shall we sing a song for you?’ Droylsden saa ensimmäisen laukauksen kohti maalia vasta hieman yli 40 minuutin pelin jälkeen. Hieman ennen taukoa yksitoista Kanadanhanhea lentää matalalla yli kentän. Talvi on selvästi tulossa. Tauolla en edes yritä klubitalolle jonne vierasfanit ovat pakkautuneet, vaan kiertelen ympäriinsä. Fanikauppa näyttää olevan taas kerran suljettuna ja purilaiskiskasta leijuu nenääni hieman liian houkutteleva tuoksu. Vatsani muistuttaa faktasta, että en ole tänään syönnyt edes aamupalaa, mutta jätän kuitenkin pikaruuan väliin, koska olen muutenkin varmaan kolmisenkymmentä kiloa ylipainoinen ja palaan paikalleni kentän laidalle. En tiedä, mitä manageri Pace on tauolla pelaajilleen sanonut, mutta ainakin se on auttanut, koska Bloods aloittaa toisen puoliajan aivan uudella peli-ilmeellä. Joukkue liikuttaa palloa hyvin ja rakentaa useammankin vaarallisen oloisen tilanteen vastustajien maalille. Halifaxin koutsi hyppii metrikaupalla teknisen alueensa ulkopuolella huutamassa pelaajilleen. Joku sika vetää suoraan nappulat edellä Steve Hallin polveen. Tuomari ei anna tilanteesta edes korttia, vaikka poikaparalla on polven sivussa selkeästi näkyvä verinen nappulan kokoinen kuoppa, kun hän nilkuttaa ohitseni paikattavaksi. Vamma ei kuitenkaan hidasta miehen vauhtia pitkään, vaan hieman alle tunnin pelin jälkeen hän aloittaa juoksullaan kauniin kuvion, jonka päätteeksi Gardner vie kotijoukkueen johtoon. Ensimmäisen kerran sitten syyskuun Hinckley-matsin Droylsdenin kannattajaporukan suunnasta kuuluu kunnon hurraus ja vähemmistönä kotikentällään oleva faniporukka peittoaa ainakin hetkellisesti tyrmistyneet vieraskannattajat.
Shaymen nousee kuitenkin tasoihin vain kymmenen minuutin päästä, kun koko ensimmäisen puoliajan Bloods-puolustusta kiusannut Lee Gregory tasoittaa puskulla. Peli jatkuu viihdyttävänä ja viisi minuuttia tasoituksesta Bloods johtaa jälleen, kun Halifaxin Tom Baker huitelee palloa kädellään rankkarialueella ja Gardner ei erehdy pilkulta. Halifaxin koutsi hyppii tasajalkaa ainakin kymmenen metriä teknisen alueensa ulkopuolella mussuttamassa rankkarista, mutta turhaan. Vieressäni seisovat papparaiset opettavat vuosien elämänkokemuksella nuorehkolle koutsille, että ‘Life is a bitch sometimes’, enkä voi kuin hymyillä. Bloods hallitsee peliä yhä hienokseltaan, mutta Shaymen ei anna periksi, vaan taistelee hampaat irvessä. Toisessa päässä kenttää tuomari missaa päivänselvän käsivirheen ja se pipopäinen koutsi on haljeta raivosta. Bloods saa jälleen hyökkäyksen ja Halifaxin Liam Hogan pelastaa maaliviivalta. Hetken päästä sama mies on aiheuttamassa tuhoa Droylsdenin maalin suulla, mutta Phillo saa näppinsä väliin ja Droylsden pitää johtonsa loppuun asti. Poistun stadionilta tyytyväisenä. Tuskin koskaan olen nähnyt joukkueen joutuvan taistelemaan noin kovasti ansaitakseen voittonsa.
Droylsden-FC Halifax Town 2-1
(Gardner 2; Gregory)
Butchers Arms, 22.10.2011
Yleisöä 683
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Ketään ei kiinnostanut
En selvästikään ole oppinut mitään kuluneen vuoden aikana! Sama juttu kuin viime kaudella… Hyde kehtaa rokottaa Manchester Premier Cupin ensimmäisen kierroksen ottelusta täyden pääsylipun hinnan, kymmenen puntaa. Mutisen itsekseni, että samalla stadionilla pelattuun MPC:n finaalin sentään pääsi viidellä punnalla, mutta en kehtaa kääntyä enää takaisinkaan kun olen kerran tänne asti tullut. Tigers on myös hoidellut käsiohjelmat hieman miten kuten, koska siinä on irtonaiset sivut. Tallustellessani kentän laidalle ämyreistä kaikuu ärsyttävä ‘Eye of a tiger’ –biisi ja normaali peliä edeltävä innostus alkaa uhkaavasti vaihtumaan vitutukseksi. Stadionilla ei ole juuri ketään, tosin joku etäisesti tutun näköinen mies huikkaa iloisesti ‘Alright?’ ohimennessään. Kun joukkueet tulevat kentälle, kukaan ei vaivaudu taputtamaan ja laskeskelenkin, että paikalla on pelin alkaessa vain 53 katsojaa. En ole yllättynyt, koska sen lisäksi että ilma on kylmä ja sateinen, City pelaa kotonaan Mestarien Liigassa ja Manun peli taitaa olla telkkarissa, eli paikalla on vain pelaajien perheet ja muutama kaltaiseni friikki.
Droylsden aloittaa höntsäcupin aivan kakkoskokoonpanolla. Miksiköhän laitapakki Logan pelaa hyökkääjänä? Droylsden menee Johnsonin maalilla johtoon, mutta vain hetken päästä Hyde tasoittaa. Hyden maalin jälkeen alkaa hirveä kaatosade ja kipittäessäni sivukatsomon katoksen alle suojaan, päätän, että heti huomenna varaan itselleni ajan kallonkutistajalle! Eihän kukaan täysijärkinen vapaaehtoisesti olisi tänne tullut… Muutamat paikalle saapuneet kannattajat ovat todella hiljaa; ensimmäisellä jaksolla suurin hurraus kuuluu, kun kuuluttaja ilmoittaa että Eastlandsillä Villarreal on mennyt 1-0 johtoon. Peliä ei ole pelattu edes puolta tuntia, kun kenttäkuuluttaja jo ilmoittaa ottelun yleisömäärän. 131? No ihan varmana joo! Minä nimittäin laskin viisi minuuttia aiemmin, että paikalle oli lopulta saapunut 98 silmäparia, joten Hyde ilmeisesti laskee myös järkkärit ja muut makkarapalkkalaiset sekä neljännen erotuomarin yleisöksi… Takanani joku irvileuka lohkaisee kaverilleen, että Droylsdenissa tämä olisi aivan huikea yleisöryntäys ja yrittää aloittaa ‘What’s it like to seea crowd?’ -laulua, mutta kaveri ei lähde mukaan. Huolimatta siitä, että Bloods hallitsee peliä, oloni on melko surkea.
Tauolla oloni ei ainakaan parane, koska joudun kuuntelemaan kun Morrissey määkii ‘Heaven knows I’m miserable now’ stadionin DJ:n toimesta. Droylsden hallitsee toistakin puoliaikaa ja on pian 4-1 johdossa. Takanani joku, kenties se väkäleuka, jota minun teki mieli motata aiemmin, kuuluu uskovan vakaasti, että Tigers nousee vielä 5-4 voittoon, mutta hänen sijassaan en pistäisi ropojani likoon sen puolesta. Bloods vaihtaa ja David Lynch (kuka???) tulee sisään. Laidallani lönkyttelevä linjamies pudottaa lippunsa ja se saa aikaan toisen puoliajan suurimman hurrauksen. Lähden Ewen Fieldsiltä pois jo lähes 10 minuuttia ennen pelin loppua, koska palelen ja haluan ehtiä 21.30 bussiin. Sama suunnitelma näyttää olevan monella muullakin kannattajalla. Ketään ei selvästikään kiinnosta.
Hyde FC-Droylsden 1-4
(Johnson, Hall 2, Rowe)
Manchester Premier Cup
Ewen Fields, Hyde 18.10.2011
Yleisöä 131
Droylsden aloittaa höntsäcupin aivan kakkoskokoonpanolla. Miksiköhän laitapakki Logan pelaa hyökkääjänä? Droylsden menee Johnsonin maalilla johtoon, mutta vain hetken päästä Hyde tasoittaa. Hyden maalin jälkeen alkaa hirveä kaatosade ja kipittäessäni sivukatsomon katoksen alle suojaan, päätän, että heti huomenna varaan itselleni ajan kallonkutistajalle! Eihän kukaan täysijärkinen vapaaehtoisesti olisi tänne tullut… Muutamat paikalle saapuneet kannattajat ovat todella hiljaa; ensimmäisellä jaksolla suurin hurraus kuuluu, kun kuuluttaja ilmoittaa että Eastlandsillä Villarreal on mennyt 1-0 johtoon. Peliä ei ole pelattu edes puolta tuntia, kun kenttäkuuluttaja jo ilmoittaa ottelun yleisömäärän. 131? No ihan varmana joo! Minä nimittäin laskin viisi minuuttia aiemmin, että paikalle oli lopulta saapunut 98 silmäparia, joten Hyde ilmeisesti laskee myös järkkärit ja muut makkarapalkkalaiset sekä neljännen erotuomarin yleisöksi… Takanani joku irvileuka lohkaisee kaverilleen, että Droylsdenissa tämä olisi aivan huikea yleisöryntäys ja yrittää aloittaa ‘What’s it like to seea crowd?’ -laulua, mutta kaveri ei lähde mukaan. Huolimatta siitä, että Bloods hallitsee peliä, oloni on melko surkea.
Tauolla oloni ei ainakaan parane, koska joudun kuuntelemaan kun Morrissey määkii ‘Heaven knows I’m miserable now’ stadionin DJ:n toimesta. Droylsden hallitsee toistakin puoliaikaa ja on pian 4-1 johdossa. Takanani joku, kenties se väkäleuka, jota minun teki mieli motata aiemmin, kuuluu uskovan vakaasti, että Tigers nousee vielä 5-4 voittoon, mutta hänen sijassaan en pistäisi ropojani likoon sen puolesta. Bloods vaihtaa ja David Lynch (kuka???) tulee sisään. Laidallani lönkyttelevä linjamies pudottaa lippunsa ja se saa aikaan toisen puoliajan suurimman hurrauksen. Lähden Ewen Fieldsiltä pois jo lähes 10 minuuttia ennen pelin loppua, koska palelen ja haluan ehtiä 21.30 bussiin. Sama suunnitelma näyttää olevan monella muullakin kannattajalla. Ketään ei selvästikään kiinnosta.
Hyde FC-Droylsden 1-4
(Johnson, Hall 2, Rowe)
Manchester Premier Cup
Ewen Fields, Hyde 18.10.2011
Yleisöä 131
maanantai 17. lokakuuta 2011
Cup-taival alkaa
Kahden viikon maaottelureissun jälkeen palaan jälleen Butchers Armsille ja huomaan ilahtuneena, että poissa ollessani fanikauppa on jälleen avannut ovensa. Minulle siitä ei kuitenkaan ole iloa, koska olisin tarvinnut fanikauppaa edellisessä ottelussa, jotta olisin saanut ostettua kaverilleni lahjaksi Droylsdenin kaulaliinan, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla… Klubitalolla näkyy puolentusinaa keltaista Stocksbridgen kaulaliinaa, joiden omistajat istuvat tuoppien ääressä katselemassa screeniltä Liverpool-ManU pelin viimeisiä minuutteja. Stadionilla näkyy olevan todella vähän kannattajia ja toivon, että paikalle tulisi edes hieman enemmän, koska kyseessä on kuitenkin FA Cup ja kunnon cup-taival voisi tuoda huippuvastustajia ja vähintääkin tarvittavia pennosia seuran kirstuun. Itse olen aina rakastanut FA Cupia ja olenkin jo ehtinyt suunnitella Droylsdenin Cup-taipaleen valmiiksi: 4. karsintakierroksella kohdataan joku alemman liigan joukkue, sen jälkeen saadaan kotipeli Sheffield Wednesdayä vastaan, jonka Bloods voittaa TV-kameroiden edessä, seuraavalla kierroksella yllätetään vieraissa Charlton Athletic ja sen jälkeen saadaan kotimatsi jotain Valioliigan top-5 joukkuetta vastaan. Peli menee uusintaan, mutta sen urheasti taistellut pieni Droylsden, joka tässä vaiheessa on kerännyt koko maan sympatiat puolelleen, valitettavasti häviää. Bloods aloitti lokakuun alussa toiselta karsintakierrokselta ja voitti vieraissa Worthingtonin 2-1 Kilheeneyn maaleilla. Suureksi riemukseni myös sekä Stalybridge että FC United ovat pudonneet jo edellisellä kierroksella, joten kaikki on mennyt tähän asti täydellisesti. Tänään vastassa on Stocksbridge Park Steels, joka pelaa yhtä sarjatasoa alempana ja on sarjassaan toiseksi viimeisenä, kerättyään 14 matsista vain yhdeksän pistettä. En kuitenkaa nusko, että joukkue on aivan heittopussi, koska se voitti edellisellä kierroksella Conference Northissa pelaavan Colwyn Bayn 3-1.
Bloods aloittaa ottelun vahvasti ja yhdentoista minuutin kohdalla Dan Gardner pistää pallon alanurkkaan, kaksi minuuttia siitä kotijoukkue on jo kahden maalin karkumatkalla ja vartin kohdalla Bloods kolistelee taas tolppaa. Alan toivoa 5-0 voittoa ja mietin kuumeisesti, onko seuraavan kierroksen arvonta maanantaina vai tiistaina. Itse toivoisin seuraavalle kierrokselle vieraspeliä Lancasterissa, mutta mikä tahansa kelpaa, kunhan on alemmasta liigasta. Steels ei saa palloa juuri keskiviivan yli ja peli on aivan yksipuolista. Vasta 30 minuutin kohdalla Steels saa harvinaisen hyökkäyksen. Phillo tulee maaliltaan vastaan ja törmää pahan näköisesti yhteen Nat Kerrin ja vastustajien hyökkääjän Michael Blythenin kanssa, mutta onneksi tilanteessa ei käy mitään pahempaa kenellekään pelaajista. Ensimmäisen jakson loppupuolella vieraat pääsevät kaventamaan, kun Brian Cusworth pääsee karkaamaan paitsiota viitoilevalta Bloods-puolustukselta ja pistää pallon viileästi ohi Phillipsin. Steels saa vielä tilaisuuden tasoittaa lisäajalla, kun Chris Brown osuu kyynärpäällään vastustajan naamaan, mutta pitkän hoivatuokion jälkeinen vapaapotku kahdestakymmenestä metristä menee ohi.
Steels aloittaa toisen jakson terävästi ja Phillo pääsee torjuntatöihin jo kahden minuutin pelin jälkeen. Pian ote kuitenkin siirtyy takaisin kotijoukkueelle. Katselen ympärilleni. Eikö täällä ihan oikeasti ole yhtään kannattajia paikalla? Ensimmäsellä puoliajalla ei kuulunut yhtään kannustushuutoa, saati sitten laulua, eikä tunnelma ole noussut yhtään toisella puoliajalla. Ikävöin takaisin tiistai-iltaan ja Ferenc Puskas Stadionille, jossa kotijoukkueen fanit pitivät ajoittain uskomatonta meteliä ja jossa vierasfanitkin pitivät tunnelmaa kiitettävästi yllä OiSuomi on! Huudoilla ja hienolla versiolla Satumaa –tangosta, joka täysin veti vertoja Kansallisoopperan kuorolle. Herään päiväunelmistani, kun maalivahti torjuu Kilheeneyn vedon ja sitä seuranneesta kulmasta Kerr pistää pallon lähietäisyydeltä sisään. Tämän tilanteen jälkeen kotijoukkue hallitsee peliä taas mielinmäärin. Ilahdun suuresti, kun huomaan Dale Johnsonin hyppivän sivurajalla valmiina tulemaan sisään, mutta innostukseni laantuu hieman, kun neljäs erotuomari nostaa taulunsa ilmaan ja huomaan, että Killer otetaan vaihtoon. Bloods hallitsee peliä, Stocksbridgen puolustaja joutuu kaatamaan Droylsdenin pelaajan rankkarialueella ja erotuomari Scott Oldham osoittaa pilkkua. Gardner ei erehdy ja ottelu on ratkennut jo reilun 50 minuutin pelin jälkeen. Steelsin tehdessä tuplavaihtoa joukkueen kapteeni Lovell tuumaa hymyillen jotain päätykatsomon suuntaan. En kuule, mitä mies sanoi, mutta ainakin se Droylsdenin pappoja näyttää naurattavan.
Katselen jälleen ympärilleni. Kotijoukkue on kolmen maalin johdossa ja vieläkään ei ole kuulunut ensimmäistäkään kannustuslaulua. Bongaan katsomosta muutaman Droylsdenin teinimölisijöistä ja pari muutakin kannattajaa, joten ainakaan huonoa tunnelmaa ei voi selittää fanien puuttumisella. Stocksbridgen kannattajiakaan ei ole näkynyt sen jälkeen kun lähdin klubitalolta ennen kick offia.Toivon todella, että vähintään ensi lauantain kotiottelussa FC Halifaxia vastaan olisi parempi tunnelma, en nimittäin usko, että ensi tiistain Manchester Premier Cupin ensimmäisen kierroksen matsi Hydeä vastaan aiheuttaa faneissa tätä ottelua suurempaa kiimaa. Itse asiassa viime kaudella Hydessä MPC:n ensimmäisellä kierroksella oli vain noin 70 katsojaa ja tiistaina City pelaa kotona Champions Leaguessa Villarrealia vastaan, joten odotukseni pelin yleisömäärän suhteen eivät ole kovinkaan korkealla. Kentänpuolella Droylsden jatkaa kaunista peliä, mutta nyt yksikään laukaus ei tunnu enää menevän maaliin – sekä Carlos että Dale missaavat lähietäisyydeltä. Katselen huolestuneena, kun Kilheeney linkuttaa vaihtopenkiltä pukukoppiin takareittään pidellen ja toivon, ettei mies ole loukkaantunut pahemmin. Pelin jälkeen poistun kentältä tyytyväisenä. Olikohan se arvonta maanantaina yhdeltätoista?
Droylsden-Stocksbridge Park Steels 4-1
(Gardner 2, Rowe, Kerr; Cusworth)
FA Cup
Butchers Arms 15.10.2011
Yleisöä 230
Bloods aloittaa ottelun vahvasti ja yhdentoista minuutin kohdalla Dan Gardner pistää pallon alanurkkaan, kaksi minuuttia siitä kotijoukkue on jo kahden maalin karkumatkalla ja vartin kohdalla Bloods kolistelee taas tolppaa. Alan toivoa 5-0 voittoa ja mietin kuumeisesti, onko seuraavan kierroksen arvonta maanantaina vai tiistaina. Itse toivoisin seuraavalle kierrokselle vieraspeliä Lancasterissa, mutta mikä tahansa kelpaa, kunhan on alemmasta liigasta. Steels ei saa palloa juuri keskiviivan yli ja peli on aivan yksipuolista. Vasta 30 minuutin kohdalla Steels saa harvinaisen hyökkäyksen. Phillo tulee maaliltaan vastaan ja törmää pahan näköisesti yhteen Nat Kerrin ja vastustajien hyökkääjän Michael Blythenin kanssa, mutta onneksi tilanteessa ei käy mitään pahempaa kenellekään pelaajista. Ensimmäisen jakson loppupuolella vieraat pääsevät kaventamaan, kun Brian Cusworth pääsee karkaamaan paitsiota viitoilevalta Bloods-puolustukselta ja pistää pallon viileästi ohi Phillipsin. Steels saa vielä tilaisuuden tasoittaa lisäajalla, kun Chris Brown osuu kyynärpäällään vastustajan naamaan, mutta pitkän hoivatuokion jälkeinen vapaapotku kahdestakymmenestä metristä menee ohi.
Steels aloittaa toisen jakson terävästi ja Phillo pääsee torjuntatöihin jo kahden minuutin pelin jälkeen. Pian ote kuitenkin siirtyy takaisin kotijoukkueelle. Katselen ympärilleni. Eikö täällä ihan oikeasti ole yhtään kannattajia paikalla? Ensimmäsellä puoliajalla ei kuulunut yhtään kannustushuutoa, saati sitten laulua, eikä tunnelma ole noussut yhtään toisella puoliajalla. Ikävöin takaisin tiistai-iltaan ja Ferenc Puskas Stadionille, jossa kotijoukkueen fanit pitivät ajoittain uskomatonta meteliä ja jossa vierasfanitkin pitivät tunnelmaa kiitettävästi yllä OiSuomi on! Huudoilla ja hienolla versiolla Satumaa –tangosta, joka täysin veti vertoja Kansallisoopperan kuorolle. Herään päiväunelmistani, kun maalivahti torjuu Kilheeneyn vedon ja sitä seuranneesta kulmasta Kerr pistää pallon lähietäisyydeltä sisään. Tämän tilanteen jälkeen kotijoukkue hallitsee peliä taas mielinmäärin. Ilahdun suuresti, kun huomaan Dale Johnsonin hyppivän sivurajalla valmiina tulemaan sisään, mutta innostukseni laantuu hieman, kun neljäs erotuomari nostaa taulunsa ilmaan ja huomaan, että Killer otetaan vaihtoon. Bloods hallitsee peliä, Stocksbridgen puolustaja joutuu kaatamaan Droylsdenin pelaajan rankkarialueella ja erotuomari Scott Oldham osoittaa pilkkua. Gardner ei erehdy ja ottelu on ratkennut jo reilun 50 minuutin pelin jälkeen. Steelsin tehdessä tuplavaihtoa joukkueen kapteeni Lovell tuumaa hymyillen jotain päätykatsomon suuntaan. En kuule, mitä mies sanoi, mutta ainakin se Droylsdenin pappoja näyttää naurattavan.
Katselen jälleen ympärilleni. Kotijoukkue on kolmen maalin johdossa ja vieläkään ei ole kuulunut ensimmäistäkään kannustuslaulua. Bongaan katsomosta muutaman Droylsdenin teinimölisijöistä ja pari muutakin kannattajaa, joten ainakaan huonoa tunnelmaa ei voi selittää fanien puuttumisella. Stocksbridgen kannattajiakaan ei ole näkynyt sen jälkeen kun lähdin klubitalolta ennen kick offia.Toivon todella, että vähintään ensi lauantain kotiottelussa FC Halifaxia vastaan olisi parempi tunnelma, en nimittäin usko, että ensi tiistain Manchester Premier Cupin ensimmäisen kierroksen matsi Hydeä vastaan aiheuttaa faneissa tätä ottelua suurempaa kiimaa. Itse asiassa viime kaudella Hydessä MPC:n ensimmäisellä kierroksella oli vain noin 70 katsojaa ja tiistaina City pelaa kotona Champions Leaguessa Villarrealia vastaan, joten odotukseni pelin yleisömäärän suhteen eivät ole kovinkaan korkealla. Kentänpuolella Droylsden jatkaa kaunista peliä, mutta nyt yksikään laukaus ei tunnu enää menevän maaliin – sekä Carlos että Dale missaavat lähietäisyydeltä. Katselen huolestuneena, kun Kilheeney linkuttaa vaihtopenkiltä pukukoppiin takareittään pidellen ja toivon, ettei mies ole loukkaantunut pahemmin. Pelin jälkeen poistun kentältä tyytyväisenä. Olikohan se arvonta maanantaina yhdeltätoista?
Droylsden-Stocksbridge Park Steels 4-1
(Gardner 2, Rowe, Kerr; Cusworth)
FA Cup
Butchers Arms 15.10.2011
Yleisöä 230
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
