Bussini on pysäytetty juuri Hyden keskustan ulkopuolelle, edessämme on kolmen mustanmaijan sekä kahden moottoripyöräpoliisin muodostama tiesulku ja yllämme pörrää poliisihelikopteri. Parinsadan metrin päässä välkkyy enemmän sinisiä valoja ja satapäisen ihmisjoukon ympärillä partioi kymmeniä poliiseja. Kaupungissa on äärioikeistolaisen English Defence Leaguen suurmielenosoitus ja suuri osa Hyden keskustasta on suljettu liikenteeltä ja pubit sekä osa kaupoista on myös kiinni. Reilun vartin odotuksen jälkeen poliisit päästävät meidät menemään, mutta bussi ei pääse jatkamaan linja-autoasemalle, vaan kiertää ohi keskustan ja pääsen turvallisesti Ewen Fieldsille ilman että joudun juoksemaan karkuun vihaisia klanipäitä.
 |
| kuva: www.footballvhomophobia.com |
Päivän ottelu kantaa tärkeää teemaa. Kolmisen kuukautta sitten Hyde FC:stä tuli ensimmäinen non-league joukkue, joka allekirjoitti urheilu homo- ja transfobia-vastaisen julkilausuman ja julkisesti sitoutui taklaamaan homovastaiset huudot ja laulut Ewen Fieldsiltä. Football v Homophobia-järjestö toimii ottelun sponsorina ja teemaa oli ainakin Hyden nettisivujen mukaan tarkoitus tuoda näkyvästi esiin stadionilla ennen ottelua, mutta ainakaan noin varttia ennen matsin alkua kun minä saavun paikalle, ei missään näy lehtisiä ja rintanappeja jakavia ihmisiä, enkä ainankaan huomaa pelaajienkaan lämmittelevän teeman mukaisissa t-paidoissa, vaikka Hyden nettisivuilla ja Manchester FA:n Twitterissä näin luvattiinkiin.
 |
| kuva: www.footballvhomophobia.com |
Jalkapallon homofobia on ollut säännöllisesti esillä brittimediassa viime aikoina ja yleisen luulon mukaan suurin syy, miksi yksikään ammattilaispelaaja ei ole tullut kaapista sitten 90-luvun alun ja Justin Fashanun, on se, että homopelaajat kokisivat liikaa haukkumista ja solvauksia katsomon suunnasta. Vaikka jalkapallokatsomot ovat vieläkin vahvasti maskuliinisia ympäristöjä ja yleisesti ottaen kannattajien joukossa homouteen viittaavat laulut, pilkkahuudot ja nimittelyt ovat selkeästi ’hyväksyttävämpiä’ kuin esimerkiksi rasistiset huudot, niin totuus ei ole välttämättä aivan näin selkeä. University of Staffordshiren heinäkuussa 2010 tekemän tutkimuksen, johon otti osaa yli 2000 kannattajaa, mukaan yli 90% kannattajista vastustaa homovastaisia solvauksia ja 60% haluaisi eri on homoseksuaalien pelaajien tulevan ulos kaapista. Sekä Staffordshiren yliopiston tutkijat että suurin osa kannattajista uskovatkin, että suurimmat ongelmat ovat kabinettitasolla; liittojen ja seurojen johdossa on vielä satoja ja satoja vanhan kansan miehiä, jotka eivät pidä ongelmaa merkittävänä, eikä asiasta The FA:n tai Englannin pelaajayhdistyksen PFA:n taholta juuri puhuta.
Tammikuun lopussa ja helmikuun alussa Britanniaa vaivanneet talvikelit peruuttivat useita otteluita ja erityisesti Hyde on ehtinyt valmistautua tähän otteluun hyvin, koska heidän viimeinen ottelunsa oli 28 tammikuuta. Bloods on ehtinyt tositoimiin kahdesti neljän perutun ottelun jälkeen; ensin ystävänpäivänä Premier Cupissa vieraissa kymmenennellä sarjatasolla pelaavaa Irlam FC:tä vastaan (3-5) ja sen jälkeen liigassa Bishops Stortfordia vastaan (2-2). Hyde on jo 25 pistettä Droylsdenin edellä sarjataulukossa - kolme ottelua vähemmän pelanneena. Minä olen jo aikoja sitten menettänyt viimeisetkin toiveet nousukarsinnoista, mutta Droylsdenin puheenjohtaja ja manageri Dave Pace on huomattavasti minua luottavaisempi suojattiensa suhteen, koska hän oli jonkun aikaa sitten uhannut radiossa erottaa itsensä managerin pallilta, jos Bloods ei pääse nousukarsintoihin. Ja tämän ottelun perusteella näyttää todellakin siltä, että ensi kaudelle seura joutuu etsimään uuden käskyttäjän. Bloods on joutunut kaivamaan kaapin perukoilta harmaat kakkospaidat ja koska pelaajilla on ykkösasun punaiset shortsit ja sukat, yhdistelmä on aika järkyttävä, mutta se ei ole joukkueen eikä kannattajien suurin huoli. Peli on taas halutonta, pelikirjasta on taktiikaksi valittu vanha ja hyväksi todettu sukittaminen ja laitapuolustajien seilatessa suurimman osan ajasta hyökkääjinä, Tigers pääsee helposti murtautumaan maalipaikkoihin ja vain kotijoukkueen pieni alkukankeus pitää pelin tauolle mentäessä 1-0 tilanteessa.
Tauolla huomaan, että Hyden puoliaikamusiikit eivät ole yhtään parantuneet sitten viime kerrasta, vaan kovaäänisistä kaikuu tälläkin kertaa Morriseyn määkivä ääni. Panen kuitenkin helpottuneena merkille, että mielenosoitus on ilmeiseti loppunut, koska poliisihelikopteri on kadonnut taivaalta. Toisella puoliajalla vierasjoukkueen viimeinenkin pyristely loppuu ja Shaun Holdenin ulosajon jälkeen Hyde iskee hieman päälle kymmenessä minuutissa kolme maalia. Maaliskuussa Droylsdenilla on kokonaista yhdeksän ottelua ja huhtikuussakin seitsemän. Joudutaankohan tässä vielä putoamistaisteluun..?
Hyde FC-Droylsden 4-0
(Gray, Pearson, Spencer rp. Poole)
Ewen Fields, Hyde 25.02.2012
Yleisöä 546
