Vanhan suosikin paluu

Hienoa! Vanha Bloods-suosikkini Alex Meechan on Harrogaten avauskokoonpanossa. Hän oli ehdoton suosikkipelaajani ensimmäisellä non-league kaudellani, mutta vaihtoi sen jälkeen maisemaa ja siirtyi AFC Telfordiin ja sieltä lainalle Harrogateen tällä kaudella. Olen nähnyt Harrogatenkin vain kerran, joten olen odottanut matsia malttamattomana lauantaista lähtien.

Käytän koko ottelun alun siihen, että seuraan mitä Alex tekee. Valitettavasti mies näyttää olevan koko ajan Droylsdenin maalin suulla pahanteossa. En tiedä johtuuko se näyttämisen halusta (mielestäni hän ei koskaan saanut tarpeeksi peliaikaa Droylsdenin riveissä) vai vain Meechanin yleisestä hyvyydestä, mutta kaveri painaltaa jokaisen hyökkäyksen piikissä ja tämä huolestuttaa minua valtavasti. Lähes joka kerta, kun entinen suosikkipelaajani on tullut pelaamaan vastustajien riveissä, hän on tehnyt maalin ja tämäkään ilta ei tuota poikkeusta tuohon ikävään sääntöön; ottelu ei ole ehtinyt vanheta edes kymmentä minuuttia, kun Meechan iskee Harrogaten avausmaalin.

Olen keskittynyt niin intensiivisesti Meechanin tekemisiin, että tajuan vasta maalin jälkeen, että nykyinen suosikkipelaajani Dan Gardner on palannut Droylsdenin avaukseen. Ja tapansa mukaan hallitsee keskikenttää aivan suvereenisti. Ottelua ei ole pelattu kuin hieman alle vartti, kun Dan tasoittaa pelin pilkulta. Peli on mukavan vauhdikasta, molemmat joukkueet yrittävät pelata kaunista syöttöpeliä ja vaikka kaikki syötöt eivät ihan omille menekään, se on silti mukavaa seurattavaa.

Hytisen kylmässä viimassa. En voi uskoa, että reilu viikko sitten Boston pelissä oli t-paitakeli. Nyt sää vastaa käsiohjelman kannessa lukevaa ottelun alkuperäistä päivämäärää helmikuun alkupuolella. Se Manchesterin kesä meni sitten siinä… Minusta tuntuu, että asun Narniassa, jossa on aina talvi mutta ei koskaan joulua! Kylmä on lamaannuttanut myös pallopojat, jotka seisoskelevat päätykatsomossa kädet taskussa ja eivät liikauta eväänsäkään, kun pallo lentää päädystä yli, vaan katselevat rauhassa, kun Harrogaten pelaaja juoksee pitkälle katsomon taakse noutamaan pelivälinettä. Yritän ajatella positiivisesti, että täällä on vain kylmä ja tuulista, Guiseleyssa sataa pelissä lunta, mutta katsellessani ympärilleni en voi kuin miettiä, että Guiseleyssa on sentään lumisateesta huolimatta lähes 500 katsojaa paikalla ainakin mikäli Twitteriin on luottaminen.

Noin metrin päässä minusta palloa pomputtelee joku harmaapäinen Harrogaten janari, joka näyttää aivan valmentajalta tai huoltajalta. Mies jää kentän laidalle venyttelemään vaihtopelaajan kanssa ja blokkaa minun näkökenttäni toiselle maalille täysin. Mieleni tekisi siirtyä, mutta olen tehnyt itselleni pesän sivurajan tuntumaan ja lisäksi olen niin kylmän kangistama, että en viitsi. Tyypit kuitenkin peittävät vain sen maalin, johon Town hyökkää, joten en menetä mitään. Pelin vauhti on hidastunut silmin nähden toisella jaksolla ja alan vilkuilemaan kelloa ja odottamaan loppuvihellystä. Mielessäni pyörii ‘I wanna go home. I wanna go hooo-ome! It’s ****ing freezing-I wanna go home’ kun kotijoukkue tuhlaa taas yhden maalipaikan. Huomaan sivusilmällä, että harmaapäinen Harrogate janari on hyppimässä sivurajalla peliasu päällä. Siis onko tuo papparainen pelaaja? Ei ihme, että joukkue keikkuu putoamisviivan tuntumassa, jos siellä on tuollaisia eläkeläisiä kokoonpanossa! Tuomari armahtaa pelaajat ja harvalukuisen yleisön kolmen minuutin lisäajan jälkeen ja pääsen lähtemään kotiin lämpimään.

Droylsden-Harrogate Town 1-1

(Gardner rp.; Meechan)

Butchers Arms, 03.04.2012

Yleisöä 169

Tappioton putki jatkuu

Jouduin kuuntelemaan Manchesteristä Wolverhamptoniin vieraspeliin matkustavan Boltonia kannattavan apinalauman möykkäämistä junassa ja päässäni jyskyttää ikävästi vielä kun istahdan Birminghamin asemalla Hinckleyn junaan. Alkujaan minun ei pitänyt lähteä tähän vieraspeliin lainkaan, mutta upean Boston pelin ja nolon cup-farssin jälkeen minun on yksinkertaisesti lähdettävä paikan päälle. Torstaina Manchester FA vahvisti, että Premier Cupin finaalia ei pelata ja he antoivat Mossleylle pokaalin ja Droylsdenille sakot. Cup-farssi ei kuitenkaan enää vaivaa mieltäni, vaan toivon hyvää esitystä ja kolmea pistettä tämän päivän ottelusta putoamisrajan tuntumassa kärvistelevästä Knittersistä. Bloods on pelannut neljä viime ottelua ilman tappiota ja koska play off asemissa olevalta Nuneatonilta oli viikolla vähennetty kuusi pistettä edustuskelvottoman pelaajan peluuttamisesta, niin seitinohuet (ja todellakin täysin olemattomat) mahdollisuudet nousukarsintoihin ovat vielä olemassa.

Hinckleyn stadion De Montfort Park, (tai Greene King Stadium kuten virallinen sponsorinimi kuuluu), on erittäin kaunis ja sympaattinen pieni stadion. Ja verrattuna suurimpaan osaan muista non-league kentistä, joilla olen käynnyt, De Montfort Park on todellakin stadion, eikä vain jalkapallokenttä. Kolmella laidalla kohoaa kunnon katsomot ja lasiseinäinen aula johtaa jonnekin, minne vain minua hienommat ja varakkaammat ihmiset pääsevät. Valitettavasti hieno stadion näyttäätuovan mukanaan korkeat hinnat; vaikka pääsymaksu on Conference Northin perinteinen £10, kioskissa joutuisi hampurilaisesta pulittamaan £4 ja limsa maksaa £1.20. Minua tämä ei kuitenkaan haittaa, koska en ole syönny hampurilaista yli kahteenkymmeneen vuoteen, joten siirryn sivukatsomoon lueskelemaan käsiohjelmaa ennen pelin alkua.

Kun joukkueet astelevat tuomarin johdolla ulos tunnelista, huokaisen syvään. Luoja, meidän joukkue on komea! Tai ei välttämättä itse joukkue, vaan pelaajien käyttämä kakkosasu. Näen sen livenä ensimmäistä kertaa, koska muissa vieraspeleissäni Bloods on pelannut punaisessa kotiasussa, mutta tänään heillä on hopeanharmaat paidat, mustat shortsit ja sukat ja kokonaisuus on todella tyylikäs. Saisivat käyttää tuota peliasua kotimatseissakin. Odotan selkeää vierasvoittoa, koska Knitters menetti äskettäin kovimman pelaajansa, liigassa 16 (ja cupit mukaan luettuna 23) maalia tehneen Andre Grayn. Grimsby, Scunthorpe ja Watford olivat kaikki huhujen mukaan miehen perässä, mutta Luton pulitti kiitettävät £30 000 ja sai nuoren kärkimiehen riveihinsä.  Kotijoukkue saa kuitenkin salama-alun ja menee johtoon jo viiden minuutin pelin jälkeen ja lähes tuplaa johtonsa heti perään. Bloods pääsee pian peliin mukaan ja Patrick Laceyn veto menee hieman yli maalin ja Knittersin maalivahti saa näppinsä väliin, kun Johnson pääsee puskemaan Peytonin kulmasta. Peli ei kuitenkaan ole yhtä sulavaa kun parissa viimeisessä matsissa ja vaikka Bloods kaventaakin aivan ensimmäisen puoliajan viime minuuteilla, niin jakson pelillisestä tasosta kertoo kaiken, että koko puoliajan mieleenpainuvimmat tapahtumat ovat Droylsdenin kamerunilaishyökkäjän Alirou Nsangoun maalinjälkeiset voltit ja puolen tunnin pelin kohdalla päälle mennyt sprinkleri, joka suihkutti vettä sivurajalla. Valitettavasti peli oli siinä vaiheessa keskeytetty Droylsdenin pelaajan loukkaantumisen vuoksi, eikä linjamies kastunut.

Toisellakaan jaksolla pelin taso ei parane. Hinckleyn ensimmäisellä puoliajalla ajoittain kiitettävästi meteliä pitänyt kannattajajoukko on myös hiljentynyt ja paikalle saapuneet pari Bloods-kannattajaa ovat tapansa mukaan hiljaa ja keskittyvät juttelemaan keskenään. Molemmilla joukkueilla on viime minuuteilla mahdollisuus voittomaaliin, mutta Hinckleyn pelaajan yritys menee aavistuksen verran ohi ja Lewis Killeenin veto pysähtyy maalivahtiin. Tiistaina jatketaan toista putoamisviivan lähellä majailevaa joukkuetta, Harrogatea, vastaan.

Hinckley United-Droylsden 1-1

(Bragoli; Nsangou)

De Montfort Park, Hinckley, 31.03.2012

Yleisöä 354