Helppoahan tämä on!

Joskus on pelejä, jossa kaikki onnistuu. Katselen kentän laidalla kun Pilgrims-kannattajat irrottelevat lippujaan apeana 'päätykatsomon' takana olevasta aidasta. Joukkue oli pitänyt nollan kymmenessä viimeisessä ottelussaan ja koko kaudellakin päästänyt liigassa vain 5 maalia, joten fanit olivat matkustaneet lähes 200km matkan Butchers Armsille toiveikkaana siitä, että joukkue säilyttää sarjajohtonsa.

Saapuessani stadionille ympärilläni velloo vain vierasjoukkueen keltamustia paitoja ja iloinen hälinä enteilee viihdyttävää ottelua. Boston tuo yleensä mukanaan hyvän määrän vieraskannattajia ja tämän päiväinen pelikään ei ole poikkeus. Kannattajat jutustelevat toisilleen leppoisasti sulassa sovussa klubitalon baarissa olutta siemaillen ja katsellen jättiscreeniltä Aston Villan peliä. Siristelen silmiäni kirkkaassa auringonpaisteessa kentänlaidalla. Jouduin siirtymään vaihtopenkkien oikealle puolelle, koska keltakaulaliinaiset vierasfanit ovat vallanneet vakipaikkani ja tällä laidalla aurinko paistaa suoraan silmiin, jos peli pyörii Droylsdenin maalin edessä. Onneksi tämä ei kuitenkaan muodostu ongelmaksi, koska kotijoukkue on nollannut maanantaisen Telford-tappion ja hallitsee peliä selkeästi. Toki Bostonillakin on tilanteensa, mutta alusta alkaen on selvää, että kentällä on vain yksi joukkue, kun punapaitojen hyökkäkset vyöryvät kerta toisensa jälkeen kohti James McKeownin vartiomaa maalia.

Puoliajalla tallustelen kentän laidalla ja mietin. FA Cupin ottelu tulee olemaan ns.all ticket, eli kannattajat eivät voi ostaa enää pelipäivänä lippuja, vaan ne ovat ennakkomyynnissä. Muuten hyvä, mutta liput tulevat myyntiin 17.11 jolloin minä olen Olympiastadionilla huutamassa San Marinoa kumoon ja ovat myynnissä seuraavalla viikolla seuran toimistolla kello 9-5 välillä, jolloin minä olen töissä. Nettisivujen mukaan lippuja on 'muina aikoina' saatavilla klubitalon baarista, mutta missään ei tietenkään kerrota, mitä 'muina aikoina' käytännössä tarkoittaa. Kiroan päätöstäni jäädä Suomeen koko viikoksi, koska olisin voinut noukkia lipun jos pääsisin lauantain FA Carlsberg Trophy -matsiin Stourbridgeä vastaan, mutta...

Myös toinen puoliaika alkaa kotijoukkueen hallinnassa. Keltapaitainen rumpuryhmä päätykatsomossa yrittää vieläkin laulaa, kuinka he eivät ole ikinä edes kuulleet Droylsdenista, mutta viimeistään Mike Byronin 2-0 maali hiljentää irvileuat. Helppoahan tämä on! 'Top of the league? You're having a laugh!' hoilottaa Droylsdenin kannattajaryhmä Bostonin suuntaan. Super-sub McNiven tuikkaa Droylsdenin 3-0 johtoon ja Kilheeney kaunistelee loppulukemiksi 4-0 kauden 12. maalillaan. Vieraskannattajat yrittävät pitää tunnelmaa yllä laulamalla '4-0, and you still don't sing', mutta joutuvat poistumaan paikalta ilman voittoa. Nyt he ainakin tietävät, millainen porukka Droylsden on!

Droylsden FC-BostonUnited 4-0
(Connors, Byron, McNiven, Kilheeney)
Butchers Arms, 13.11.2010
Yleisöä 364