Paluu elämän sivuraiteilta

En taaskaan pistänyt tikkuakaan ristiin töiden edistymisen suhteen vaan vietin suurimman osan työpäivästäni spämmäilemällä Guiseley AFC:n keskustelupalstalle. Kiitos ystävällisten Lions-kannattajien neuvojen, löydän juna-asemalta Nethermoor Parkille muutamassa minuutissa ja pääsen klubitalon lämpöön hyvissä ajoissa ennen pelin alkua. Hörppiessäni erittäin edullista (75p!!!) limonadia katselen klubitalon seinille ripustettuja valokuvia. Suurimmassa osassa kuvia on seuran krikettijoukkue mutta takaseinällä on hieno kuvakollaasi viime kauden viimeisestä ottelusta. Guiseley voitti Northern Premier Leaguen mutta mestaruus varmistui vasta kauden viimeisessä ottelussa kun Lions peittosi Ashton Unitedin 2-0 ja samaan aikaan Boston jäi tasapeliin Marinen kanssa. Kyseinen mestaruuspokaali näkyykin olevan kunniapaikalla klubitalon palkintokaapissa. Sarjanousija on aloittanut kautensa vallan mainiosti - ennen Droylsden peliä he ovat sarjassa kolmantena tasapisteissä kakkospaikalla olevan Bostonin kanssa, yhden ottelun vähemmän pelanneena.

Nethermoor Park on mielestäni ihastuttava pieni stadion. Kunnon non-league kenttä, jossa toisella laidalla on piskuinen pääkatsomo, toisella osittain katettu seisomakatsomo, ja fanikaupan virkaa toimittaa rakennustyömaakoppi. Elokuussa 2008 vain viikko ennen kauden alkua tuhopolttaja iski Nethermoor Parkille ja ⅓ pääkatsomosta (40 penkkiä plus puinen lattia) tuhoutui ja tämä aiheutti pienelle seuralle £2000 laskun. Seisoskelen päädyssä katsomassa joukkueiden lämmittelyä kun joku huikkaa minulle. Viereeni pysähtyy vanhempi herrasmies, joka haluaa tietää näytetäänkö FA Cupin matsi Leyton Orientia vastaan TV:ssä. Paksulla Leicesterin murteella haasteleva mies kertoo olevansa Ketteringin kannattaja joka on ottelussa stadionbongausretkellä, kyselee minulta Droylsdenin tavoitteista tälle kaudelle ja tiedustelee, kenet haluaisin FA Cupissa seuraavalla kierroksella. Kun vastaan että Arsenal vieraissa olisi mukava, koska en ole ikinä käynyt Emirates –stadionilla, mies aloittaa polveilevan tarinan kertomalla ensin kuinka miellyttävä stadion Emirates on, päätyen monen mutkan kautta siihen, kuinka Kettering kohtaa FA Trophyssa vieraissa joko Chasetownin tai Workingtonin, alkaen sen jälkeen pohtia, missä Chasetown sijaitsee ja muistelemaan heidän muutaman vuoden takaista FA Cup-seikkailua ja loppujen lopuksi lopettaa tarinansa kertomalla edellisestä reissustaan Workingtoniin. Tämä on mielestäni eräs non-leaguen sympaattisista puolista: Kentillä tapaa kaikenlaisia sympaattisia hahmoja, kannattajat vitsailevat sulassa sovussa ja ihmiset tulevat helposti juttelemaan aivan tuntemattomillekin tyypeille, kun taas liigatasolla vastustajan kannattajien puolelta kuuluu lähinnä vittuilua ja ainakaan minun suosikkijoukkueeni kannattajat eivät koskaan kiinnitä minuun mitään huomiota.

Katselen Droylsdenin pelaajia etsien, onko joukossa minulle tuntematonta naamaa. Maanantaina Droylsdenin nettisivuilla kerrottiin, että seura on tehnyt sopimuksen ex-pelaajansa Jamie Tandyn kanssa. Tandy, joka pelasi kourallisen otteluita Droylsdenissa kaudella 2007-08, aloitti uransa Manchester Cityn organisaatiossa, mutta joukkueen pikkujouluissa 2004 seurakaveri Joey Barton tumppasi sikarinsa Jamien silmään ja sen jälkeen miehen elämä suistui todella pahasti sivuraiteille. En halua liikaa mehustella shokeeraavilla otsikoilla, enkä edes tiedä totuutta miehen ongelmien laajuudesta, mutta pikainen googletus paljastaa että sen jälkeen kun City vapautti hänet sopimuksestaan vuonna 2005, miehen elämä pyöri vahvasti alkoholin ympärillä. Alkoholismi ja masennus johtivat työpaikan ja kodin menetykseen, velkaantumiseen, syytteeseen tyttöystävän pahoinpitelystä ja kahteen itsemurhayritykseen. Vuonna 2008 hän kertoi ‘Non League Paper’ -sanomalehdelle, että hän oli täysin menettänyt rakkautensa jalkapalloon, koska peli on täynnä ‘selkäänpuukottavia runkkareita’ ja että hän oli tehnyt sopimuksen Droylsdenin kanssa ainoastaan saadakseen hieman lisää taskurahaa, ei siksi että hän olisi halunnut pelata. Vaikka monia miehen tekoja ei missään nimessä voi hyväksyä, on kuitenkin hienoa kuulla, että hän on palannut sivuraiteilta, raitistunut ja saanut jälleen kiinni elämän takinliepeestä, ja on nyt palaamassa jalkapallokentille Droylsdenin kanssa. Mies ei kuitenkaan ole joukkueen kokoonpanossa tänä iltana; Bloods juoksuttaa kentälle täyden ykköskokoonpanonsa.

Ottelu alkaa kotijoukkueen hallinnassa, mutta paikalle saapuneiden reilun kymmenen Bloods-kannattajan riemuksi vierasjoukkue saa pelinsä kulkemaan ensimmäisen puoliajan keskivaiheilla. Syöttöpeli toimii hienosti ja joukkue saa rakennettua tilanteita, mutta valitettavasti vastustajan maalivahti on myös huippuvireessä. Marraskuun iltalämpötila Yorkshiressa on lähellä nollaa ja kadotan tunnon sormistani jo ennen taukoa. Toisella puoliajalla peli jatkuu vauhdikkaana ja todella viihdyttävänä. Mietin, että jos kotijoukkueen (ja vierasjoukkueen!) kannattajat olisivat äänekkäämpiä, peli olisi lähes täydellinen. Valitettavasti joudun poistumaan stadionilta muutamaa minuuttia ennen täyttä aikaa ehtiäkseni junaan. Yleensä en koskaan lähde ennen loppuvihellystä, mutta jos missaan 21.35 junan, kotimatkani pitenee lähes kahdella tunnilla ja joudun ottamaan Manchesteristä taksin kotiin. Vilkaisen vielä kerran Nethermoor Parkin valoja. Tänne voisi tulla uudestaankin!

Guiseley AFC-Droylsden FC 2-1
(Walshaw 2; Killeen)
Nethermoor Park, Guiseley, 23.11.2010
Yleisöä 338

Helppoahan tämä on!

Joskus on pelejä, jossa kaikki onnistuu. Katselen kentän laidalla kun Pilgrims-kannattajat irrottelevat lippujaan apeana 'päätykatsomon' takana olevasta aidasta. Joukkue oli pitänyt nollan kymmenessä viimeisessä ottelussaan ja koko kaudellakin päästänyt liigassa vain 5 maalia, joten fanit olivat matkustaneet lähes 200km matkan Butchers Armsille toiveikkaana siitä, että joukkue säilyttää sarjajohtonsa.

Saapuessani stadionille ympärilläni velloo vain vierasjoukkueen keltamustia paitoja ja iloinen hälinä enteilee viihdyttävää ottelua. Boston tuo yleensä mukanaan hyvän määrän vieraskannattajia ja tämän päiväinen pelikään ei ole poikkeus. Kannattajat jutustelevat toisilleen leppoisasti sulassa sovussa klubitalon baarissa olutta siemaillen ja katsellen jättiscreeniltä Aston Villan peliä. Siristelen silmiäni kirkkaassa auringonpaisteessa kentänlaidalla. Jouduin siirtymään vaihtopenkkien oikealle puolelle, koska keltakaulaliinaiset vierasfanit ovat vallanneet vakipaikkani ja tällä laidalla aurinko paistaa suoraan silmiin, jos peli pyörii Droylsdenin maalin edessä. Onneksi tämä ei kuitenkaan muodostu ongelmaksi, koska kotijoukkue on nollannut maanantaisen Telford-tappion ja hallitsee peliä selkeästi. Toki Bostonillakin on tilanteensa, mutta alusta alkaen on selvää, että kentällä on vain yksi joukkue, kun punapaitojen hyökkäkset vyöryvät kerta toisensa jälkeen kohti James McKeownin vartiomaa maalia.

Puoliajalla tallustelen kentän laidalla ja mietin. FA Cupin ottelu tulee olemaan ns.all ticket, eli kannattajat eivät voi ostaa enää pelipäivänä lippuja, vaan ne ovat ennakkomyynnissä. Muuten hyvä, mutta liput tulevat myyntiin 17.11 jolloin minä olen Olympiastadionilla huutamassa San Marinoa kumoon ja ovat myynnissä seuraavalla viikolla seuran toimistolla kello 9-5 välillä, jolloin minä olen töissä. Nettisivujen mukaan lippuja on 'muina aikoina' saatavilla klubitalon baarista, mutta missään ei tietenkään kerrota, mitä 'muina aikoina' käytännössä tarkoittaa. Kiroan päätöstäni jäädä Suomeen koko viikoksi, koska olisin voinut noukkia lipun jos pääsisin lauantain FA Carlsberg Trophy -matsiin Stourbridgeä vastaan, mutta...

Myös toinen puoliaika alkaa kotijoukkueen hallinnassa. Keltapaitainen rumpuryhmä päätykatsomossa yrittää vieläkin laulaa, kuinka he eivät ole ikinä edes kuulleet Droylsdenista, mutta viimeistään Mike Byronin 2-0 maali hiljentää irvileuat. Helppoahan tämä on! 'Top of the league? You're having a laugh!' hoilottaa Droylsdenin kannattajaryhmä Bostonin suuntaan. Super-sub McNiven tuikkaa Droylsdenin 3-0 johtoon ja Kilheeney kaunistelee loppulukemiksi 4-0 kauden 12. maalillaan. Vieraskannattajat yrittävät pitää tunnelmaa yllä laulamalla '4-0, and you still don't sing', mutta joutuvat poistumaan paikalta ilman voittoa. Nyt he ainakin tietävät, millainen porukka Droylsden on!

Droylsden FC-BostonUnited 4-0
(Connors, Byron, McNiven, Kilheeney)
Butchers Arms, 13.11.2010
Yleisöä 364

Cup-krapula

Viikonloppu meni niin hienosti. Havantista oli tuliaisina vakuuttava 2-0 voitto ja sunnuntaina oli FA Cupin toisen virallisen kierroksen arvonta. Itse missasin Havant pelin, koska minulla ei ollut varaa matkustaa sinne asti, ja meninkin jälleen liigajoukkueeni matsiin. Lieneekö merkki siitä, kuinka paljon Droylsdenin seuraaminen on alkanut minulle merkitsemään, että kolmanneksen siitä ottelusta (joka oli itseasiassa erittäin viihdyttävä peli) vietin pohtien kuinka West Leigh Parkilla menee. Koska ottelussa ei Cupin tuloksia ilmoitettu, en malttanut odottaa kolmen tunnin kotimatkan ajan, vaan kipitin bussiaseman nettikahvilaan. Kun löysin netistä huojentavan tiedon, että Bloods oli voittanut yli 1000 katsojan edessä, kiitos Hardikerin ja Kilheeneyn maalien, tuumasin luultavasti hieman liian kovalla äänellä ‘yes’, koska viereisellä koneella istunut pakistanilaismies ja toisella puolellani istunut finninaamainen teini mulkaisivat minua kysyvästi (tietenkin myös pieni tuuletuksen tapainen ele kädelläni saattoi myös aiheuttaa nämä ihmettelevät katseet).

Sunnuntaina jännitin TV:n ääressä seuraavan kierroksen arvontaa. Mielestäni arvontatulos oli vallan mainio. Seuraavaksi vastaan astuu kakkosdivarissa (nyk. League 1, mutta olen sen verran iäkkäämpi, että minulle sarjatasot ovat vieläkin Valioliiga, ykkösdivari, kakkosdivari ja kolmosdivari) pelaava joukkue, joko Leyton Orient tai Dagenham&Redbridge. Joukkueet jäivät lauantaina 1-1 tasapeliin ja pelaavat uusinnan 16. marraskuuta Leytonin kotiareenalla Brisbane Roadilla. Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin, että Droylsden sai kotiottelun. Sekä Orient että Daggers ovat aloittaneet kauden heikosti, ja ovat sarjataulukon häntäpäässä (O’s 19, Daggers 23), joten vaikka kumpikin on luonnollisesti vaikea vastustaja, ei voitto ole aivan mahdoton. Jos saisin valita, haluaisin mielummin Dagenhamin, ainoastaan siitä syystä, etten ole heitä aiemmin nähnyt, mutta kumpikin kelpaa, kunhan stadioni on täynnä. Myös TV-kamerat ovat paikalla maanantaina 29.11 pelattavassa ottelussa ainakin Droylsden FC:n nettisivujen mukaan.

Olinkin erittäin luottavainen, kun jäätävässä tuulessa astelin kohti Slaughterhousen valoja maanantai-iltana. Hieman stadionia ennen kaksi miekkosta pysäyttivät minut ja kysyivät tietä stadionille. Sanoin olevani sinne itsekin matkalla, ja tiedustelin varovasti, että ovatko he Telfordin kannattajia. Toinen miehistä nyökkäsi kaverinsa suuntaan ja ilmoitti tämän olevan ‘anorakki’, joka harrastaa stadionbongausta (mielestäni muuten erittäin hieno harrastus, olen itsekin hieman hurahtanut siihen, mutta oma listani on vielä kaukana tämän miehen noin 200 stadionista) ja hän kertoi itse lyöttäytyneensä kaverinsa seuraan vain, koska on manhesteriläinen eikä maanantai-iltana ole muutakaan tekemistä.

Vieraskannattajia oli saapunut paikalle reilu 50 rumpuineen ja ‘Pride of Telford’ -lippuineen ja joukkueiden juostessa kentälle he suorittivat oikeaoppisen vessapaperitifon. Salaa toivoin, että Bloods järjestää menneen viikonlopun Guy Fawkes-yön kaltaisen ilotulituksen kentällä, mutta Droylsdenin ruuti oli ilmeisesti kastunut maanantain tihkusateessa, ja kotijoukkue vaikutti erityisesti ensimmäisellä puoliajalla kärsivän melkoisesta cup-krapulasta, koska The Bucks hallitsi peliä miten halusi ja 23.minuutin jälkeen peli oli jo 3-0 Telfordille. Adam Proudlockin 2-0 osuma meni maalivahti Paul Phillipsin piikkiin, koska hän tiputti pallon näpeistään ja ex-Darlington/Stockport hyökkääjällä oli helppo homma pistää pallo maaliin. Katsomossa laulava Droylsdenin kannattajaporukka oli vielä cup-huumassa, koska lähes koko pelin ajan pimeässä illassa kaikui ‘We’re going to Wembley, que sera, sera’ ja ‘We’re the famous Droylsden FC and we’re off to Wembley’.

Puoliajalla oli pakko mennä klubitalolle lämmittelemään, koska minulta lähti tunto varpaista suunilleen samoihin aikoihin kun Telford meni 3-0 johtoon. Toisella puoliajalla Bloods sai hieman pelin juonesta kiinni, ja pystyi kaventamaan kahteen otteeseen, mutta tasoitus jäi haaveeksi. Ja ennen kaikkea; tappio pitää Droylsdenin sarjataulukossa yhä nousukarsintapaikkojen ulkopuolella. Toivottavasti cup-krapula on ohi ensi lauantaina, kun sarjakakkonen Boston saapuu Butchers Armsille, tai kyyti voi olla vieläkin kylmempää kun maanantaina...

Droylsden FC-AFC Telford United 2-4
(Banim, Smith; Rodgers, Proudlock 2, Lawrie)
Butchers Arms, 08.11.2010
Yleisöä 391

Härkäviikot

Marraskuu on tuonnut mukanaan pimeät illat ja kauheat kaatosateet. Manchesterissähän tunnetusti joko sataa joka päivä, ja jos ei sada, on juuri alkamassa sataa, mutta muutaman viimeisen päivän aikana ilma on ollut jopa normaalia kauheampi, ja Rochdalessa eilinen League 1 -ottelu Oldhamia vastaan oli keskeytetty hirveän sään takia. Marraskuu on myös tuonnut mukanaan todelliset härkäviikot Droylsdenille ja joukkue pelaa neljän viikon aikana seitsemän ottelua, joista kolme on sarjan kärkijoukkueita vastaan.

Härkäviikot ottivat lokakuun 30. päivänä varaslähdön, kun sarjataulokossa juuri kolme pistettä Droylsdenin yläpuolella ollut Workington vieraili Slaughterhousella. 3-0 kotivoitto tuli vakuuttavalla pelillä ja joukkueella olisi ollut mahdollisuus useampaankin maaliin. Tärkeät kolme pistettä nostivat Droylsdenin tasapisteisiin Cumbrian ylpeyden kanssa ja joukkueen tappioton putki on kestänyt jo yhdeksän peliä.

Tulevan lauantain FA Cup-matsin jälkeen joukkueella ja kannattajilla ei ole juuri aikaa juhlia historiallista voittoa (eikä riemuita kun arpa heittää toiselle kierrokselle kotiottelun Southamptonia vastaan...) vaan seuraavalla viikolla on todella tärkeät kaksi kotiottelua liigassa. Ensin maanantaina kohdataan sarjanelonen AFC Telford ja lauantaina tulee kauden ensimmäinen todellinen megaottelu, kun sarjakakkonen ja koko alkukauden vakuuttavasti jyrännyt sarjanousija Boston United saapuu Butchers Armsille mukanaan todennäköisesti reilut satakunta vierasfania. Pilgrims pelasi vain muutamaa vuotta sitten liigatasolla, mutta putosi 2007 League 2:sta. Taloudellisten sotkujen vuoksi seura pudotettiin Conferencen sijasta suoraan Conference Northiin ja 2008 seura joutui uudelleen velkasaneeraukseen ja pudotettiin Northern Premier League:n.

Kahden seuraavan viikon aikana joukkue pelaa jälleen kahden ottelun viikkotahdilla. Marraskuun 16. pelataan FA Cupin tieltä siirretty vieraspeli Stalybridgessä ja lauantaina joukkue aloittaa tämän kauden FA Trophy taipaleen kotiottelulla Stourbridgea vastaan. Itse joudun (valitettavasti) missaamaan molemman S’bridget koska pääsen pakenemaan luoteis-Englannin sateita viikoksi Suomen sateiden keskelle. Erityisesti tuo FA Trophy matsi olisi houkuttanut, koska kilpailuna tämä ‘alasarjojen FA Cup’ on minulle uusi tuttavuus, mutta sen sarjan korkkaaminen täytyy jättää seuraavalle kierrokselle. Härkäviikot jatkuvat vieraspelillä Guiseley:ssa ja loppuvat FA Cupin toisen kierroksen ottelulla, tai mikäli kaikki painajaiset käyvät toteen ja Havant&Waterlooville voittaa Bloodsit, härkäviikot lopetetaan liigapelillä Solihullin vieraana. Guiseley -ottelu, joka oli tarkoitus pelata tulevana viikonloppuna, mutta joka Celtic pelin tapaan jouduttiin siirtämään cup-menestyksen takia, tulee olemaan myöskin erittäin tiukka. Sarjanousija on tällä hetkellä sarjassa kolmantena ja on pelannut hienosti, viimeksi eilen nappasi pisteen kotonaan Bostonilta, joten Nethermoor Parkilla on luvassa todella tiukka ja mielenkiintoinen taistelu.