Erotuomari osoittaa kohti pilkkua. Vastustajat protestoivat, kotijoukkueen kannattajat riemuitsevat. Suljen silmäni ja lausun hiljaisen rukouksen kun Tony Gray kumartuu asettamaan pallon rangaistuspilkulle. Maalin takana parveilevat kannattajat pidättävät henkeään. Nousukarsintojen ensimmäinen ottelu on lopuillaan. Hyökkääjä ottaa muutaman askeleen ja potkaisee pallon liikkeelle...
Kentän vieressä olevan pubin ulkopuolella parveilee kymmeniä ja kymmeniä vastustajien kannattajia. Kauden viimeisessä kotimatsissaan Fleetwoodilla oli kuulemani mukaan ollut huikeat 3000 katsojaa, ja useampi sata 'Turska Armeijan' kannattajaa on myös matkustanut Butchers Armsille kannattamaan omiaan. Stadionin sisäpuolellakin näkyy vain vierasfaneja ja jopa neljä poliisia, jotka on komennettu heitä paimentamaan. Jos Farsleyta ei olisi poistettu sarjasta, seura olisi noussut suoraan, joten kannattajat tuntuvat olevan asiasta hieman katkeria ja aikovat nyt kostaa kokemansa vääryyden Droylsdenille. Fleetwood Town FC, eli ‘Cod Army’, on nykyisessä muodossaan perustettu 1997, mutta historiallisesti seuran juuret ulottuvat 1900-luvun alkupuolelle. Oikeastaan ainoa merkittävämpi maininta seurasta jalkapalloilun historiassa on fakta, että 30-luvulla maalivahti Frank Swift pelasi siellä jonkin aikaa. Lähdettyään seurasta mies teki merkittävän uran muun muassa Manchester Cityssä ja Englannin maajoukkueessa ja aloitteli myöhemmin lehtimiehen uraa, mutta kuoli traagisesti Münchenin lento-onnettomuudessa helmikuussa 1958, vain 44 vuotiaana.
Ottelu alkaa vieraitten hallinnassa, erityisesti keskikenttäpelaaja Nathan Pond aiheuttaa pelin alussa vaikeuksia Droylsdenin puolustukselle. Ei kuitenkaan mene kauaa kun kotijoukkue saa pelinsä kulkemaan ja peli aaltoilee viihdyttävästi päästä päähän. Tämän iltainen ottelu on todella hyvää mainosta non-league jalkapalloilulle ja kentälle pakkautuneet reilu tuhat katsojaa saavat rahoilleen vastinetta. Itse pidän erityisesti laitapuolustaja Liam Brownhillin otteista; hän hallitsee laitansa puolustuksessa hienosti ja nousee hyvin myös mukaan hyökkäyksiin.
Puoliajan jälkeen huomaan harmikseni että vastustajien kannattajat ovat vallanneet meidän päädyn. Non-leaguessa on aivan yleistä, että faniryhmä vaihtaa päätyä sen mukaan mihin suuntaan oma joukkue on hyökkäämässä, joten päätän siirtyä päätykatsomoon jossa vierasfanit olivat ensimmäisen puoliajan, mutta sielläkin näkyy vain vastustajien kannattajia! Apua, paniikki! Missä kaikki muut ovat??? Pelin alettua paikallistan fanijoukon äänekkään laulun perusteella, ja siirryn takaisin heidän lähettyvilleen. Toisella puoliajalla Droylsden hallitsee kenttätapahtumia suvereenisti. Hyökkäykset vyöryvät kohti Fleetwoodin maalia ja joukkue pelaa paremmin kuin koskaan. Kannattajat ovat todella kovaäänisiä tänä iltana ja oman joukkueensa kannustamisen ohessa he lähettävät terveisiä kautensa jo lopettaneelle paikallisvastustajalleen hoilottamalla ‘Are you watching, Stalybridge?’ ja pilkkaavat jyrän alla olevaa vastustajaa ‘Are you Celtic in disguise?’ –laululla. Pelikello näyttää seitsämääkymmentä minuuttia kun Droylsdenin painostus vihdoin tuottaa tulosta ja Alex Meechan (kuka muukaan?) pistää joukkueen 1-0 johtoon.
The Bloods jatkaa vahvaa peliä ja missaa muutaman mahdollisuuden ja pian Fleetwood pääseekin vastahyökkäykseen ja vain maalivahdin huikea venyminen estää maalin. Vastustajat saavat tilanteesta kulmapotkun ja en meinaa uskaltaa edes katsoa. Pliis, älkää tehkö nyt maalia! Toinen kulma seuraa heti perään ja luojan kiitos he ryssivät senkin. Droylsden pääsee uuteen hyökkäykseen ja pelaaja (en edes jännitykseltäni huomaa kuka) kaadetaan rangaistusalueella 81. minuutilla. Erotuomari osoittaa kohti pilkkua. Vastustajat protestoivat, kotijoukkueen kannattajat riemuitsevat. Suljen silmäni ja lausun hiljaisen rukouksen kun Tony Gray kumartuu asettamaan pallon rangaistuspilkulle. Maalin takana parveilevat kannattajat pidättävät henkeään. Nousukarsintojen ensimmäinen ottelu on lopuillaan. Hyökkääjä ottaa muutaman askeleen ja potkaisee pallon liikkeelle. Kun pallo pamahtaa verkon perukoille, yleisö räjähtää euforiaan. Eiköhän se ole tässä? Grayn 27. maali tällä kaudella on viennyt Tamesiden ylpeyden 2-0 johtoon. Fleetwoodilla ei ole enään mitään mahdollisuuksia - tämä on meidän ilta. Itseasiassa mehän voitetaan sunnuntainakin ja vaikka finaalissa tulisi vastaan FC Barcelona (mikä tietenkin on täysi mahdottomuus, mutta kuitenkin..), niillä ei ole mitään mahdollisuutta. Droylsden menee Conferenceen!
Droylsden FC-Fleetwood Town FC 2-0
(Meechan, Gray rp.)
Butchers Arms 28.04.2010
Yleisöä 1104
torstai 29. huhtikuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Kohti nousukarsintoja
Aloitan tunnustuksella: En itse ollut paikalla runkosarjan viimeisessä ottelussa Redditchiä vastaan, koska olin kymmenien kilometrien päässä englantilaisen liigajoukkueeni matsissa. Mutta poissaolostani huolimatta (tai ehkä juuri siitä johtuen) sarja päättyi Droylsdenin kannalta suotuisasti. Ennen viimeistä kierrosta The Bloods oli sarjassa seitsemäntenä, kaksi pistettä viimeisellä karsijan paikalla olevan Corbyn jäljessä ja pisteen kuudentena olevan Hinckleyn jäljessä. Corby oli lopettanut kautensa jo keskiviikkona voittamalla Blyth Spartansin, joten Droylsdenin oli voitettava, ja toivottava että Alfreton ei häviä kotonaan Hinckleylle. Ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan: Alfie voitti 3-2 ja Droylsden murskasi Redditchin 6-1, Tony Grayn viimeistellessä neljä osumaa. Normaalisti Redditch olisi pudonnut sarjasta, mutta tällä kaudella vain kaksi viimeistä joukkuetta tippui Conference Northista, koska Farsley Celtic poistettiin sarjasta talousongelmien vuoksi.
Southport nousi suoraan Conferenceen ja voitti viimeisessä ottelussaan Eastwoodin 3-0. Fleetwoodilla olisi ollut mahdollisuus mennä vielä ohi, mutta edes 2-0 voitto Stalybridgestä ei riittänyt. Ilman Farsleyn sarjasta sulkemista Fleetwood olisi noussut suoraan, mutta Football Conference oli vain päivää ennen viimeistä kierrosta hylännyt seuran valituksen Farsleylta voitettujen pisteiden menettämisestä, ja ‘Turska Armeija’ joutuukin kohtaamaan Droylsdenin karsinnoissa. Ensimmäinen osaottelu on jo keskiviikkoiltana Slaughterhousella ja heti sunnuntaina pelataan toinen osa Highburylla.
Southport nousi suoraan Conferenceen ja voitti viimeisessä ottelussaan Eastwoodin 3-0. Fleetwoodilla olisi ollut mahdollisuus mennä vielä ohi, mutta edes 2-0 voitto Stalybridgestä ei riittänyt. Ilman Farsleyn sarjasta sulkemista Fleetwood olisi noussut suoraan, mutta Football Conference oli vain päivää ennen viimeistä kierrosta hylännyt seuran valituksen Farsleylta voitettujen pisteiden menettämisestä, ja ‘Turska Armeija’ joutuukin kohtaamaan Droylsdenin karsinnoissa. Ensimmäinen osaottelu on jo keskiviikkoiltana Slaughterhousella ja heti sunnuntaina pelataan toinen osa Highburylla.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Champions, Champioooo-ons! Olé, olé, olé!!!
Eihän tämä nyt mikään FA Cup ole, mutta entäs sitten? Kauden kenties ainoa mahdollisuus maistaa menestystä, joten täytyyhän sitä lähteä Hydeen kannustamaan Tamesiden ylpeys cup voittoon. Manchester Premier Cup on Manchesterin alueen non-league joukkueille tarkoitettu paikalliscup (liigaseurat ottavat osaa Manchester Senior Cupiin, mutta ‘suuret’ joukkueet lähettävät tähän kilpailuun vain reservijoukkueensa, joten Adebayoreja ja Rooneyja ei siellä todellakaan näy. Muistelisin muuten nähneeni muutaman kuukauden Cityn kirjoilla olleen Tuomas Haapalan pelaavan Senior Cupissa Stockportia vastaan, mutta ihan varma asiasta en ole). Premier Cup alkoi vuonna 1956, jolloin sitä pelattiin nimellä Manchester Intermediate Challenge Cup, ja vuodesta 1976 sitä on pelattu nykyisellä nimellään. Droylsden on tähän mennessä voittanut Premier Cupin 11 kertaa, ensimmäisen kerran 1969 ja viimeksi vuonna 2009.
Tämän vuoden finaali pelattiin Conference Northissa pelaavan Hyde Unitedin Ewen Fields stadionilla, joka on hyvin samanoloinen kuin Butcher’s Arms (stadionilla on pieni 500 katsojan pääkatsomo ja kolme pientä seisomakatsomoa) mutta katsomot ovat hieman paremmassa kunnossa. Droylsdenin tie finaaliin ei ollut kovinkaan vaikea: seura selvisi suoraan toiselle kierrokselle villillä kortilla, ja voittivat Curzon Ashtonin vieraissa 2-0 ja semifinaalissa kaatui Glossop North End 1-0. Vastustajana oli kaksi sarjatasoa alempana Unibond League Division 1 Northissa pelaava v.1990 perustettu Trafford FC, joka oli päässyt finaaliin kolmella vakuuttavalla kotivoitolla: Ensimmäisellä kierroksella he voittivat Oldham Boron 4-1, ja sen jälkeen Hyde Unitedin 3-0 ja Radcliffe Borough:n 2-1. Itse finaalista ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Droylsden oli niskan päällä lähes koko ottelun ja Alex Meechan paukautti maalin kummallakin puoliajalla, mutta kokonaisuudessaan peli oli aikamoista höntsäilyä, täynnä hutisyöttöjä ja yleistä uunoilua. Kummallakin joukkueella oli paikalla noin viidenkymmenen kannattajan faniporukat, mutta vasta toisella puoliajalla fanijoukot alkoivat edes vähän laulamaan. Kävellessäni palkintojen jaon jälkeen kohti bussiasemaa, kuulen kun jossain Hyden kaduilla muutama nuorimies laulaa kovalla äänellä ‘Champions, champions, ole ole ole’ ja siirryn hymyillen bussiin. Kyllähän tämäkin ihan mielenkiintoinen kokemus oli.
Droylsden FC-Trafford FC 2-0
(Meechan 2)
Manchester Premier Cup, Ewen Fields, Hyde 20.04.2010
Tämän vuoden finaali pelattiin Conference Northissa pelaavan Hyde Unitedin Ewen Fields stadionilla, joka on hyvin samanoloinen kuin Butcher’s Arms (stadionilla on pieni 500 katsojan pääkatsomo ja kolme pientä seisomakatsomoa) mutta katsomot ovat hieman paremmassa kunnossa. Droylsdenin tie finaaliin ei ollut kovinkaan vaikea: seura selvisi suoraan toiselle kierrokselle villillä kortilla, ja voittivat Curzon Ashtonin vieraissa 2-0 ja semifinaalissa kaatui Glossop North End 1-0. Vastustajana oli kaksi sarjatasoa alempana Unibond League Division 1 Northissa pelaava v.1990 perustettu Trafford FC, joka oli päässyt finaaliin kolmella vakuuttavalla kotivoitolla: Ensimmäisellä kierroksella he voittivat Oldham Boron 4-1, ja sen jälkeen Hyde Unitedin 3-0 ja Radcliffe Borough:n 2-1. Itse finaalista ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Droylsden oli niskan päällä lähes koko ottelun ja Alex Meechan paukautti maalin kummallakin puoliajalla, mutta kokonaisuudessaan peli oli aikamoista höntsäilyä, täynnä hutisyöttöjä ja yleistä uunoilua. Kummallakin joukkueella oli paikalla noin viidenkymmenen kannattajan faniporukat, mutta vasta toisella puoliajalla fanijoukot alkoivat edes vähän laulamaan. Kävellessäni palkintojen jaon jälkeen kohti bussiasemaa, kuulen kun jossain Hyden kaduilla muutama nuorimies laulaa kovalla äänellä ‘Champions, champions, ole ole ole’ ja siirryn hymyillen bussiin. Kyllähän tämäkin ihan mielenkiintoinen kokemus oli.
Droylsden FC-Trafford FC 2-0
(Meechan 2)
Manchester Premier Cup, Ewen Fields, Hyde 20.04.2010
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Näkemiin, Farsley Celtic
Tällä kaudella on mediassa on ollut paljon keskustelua jalkapallon taloudellisesta tilanteesta. Julkisuudessa on puitu paljon erityisesti Valioliigan Portsmouthin tukalaa tilannetta, Manchester Unitedin huhuttua 700 miljoonan punnan velkataakkaa, mutta alemmissa sarjoissa parikin seuraa on tällä kaudella tullut tiensä päähän. Chester City menetti Conference paikkansa ja ajautui konkurssiin koska seura ei pystynyt maksamaan £26125 velkaa verottajalle, ja maaliskuun alussa Conference Northin Farsley Celtic koki saman kohtalon. Koska en ole mikään talouden (enkä myöskään Farsley Celticin) asiantuntija, en aio kirjoittaa mitään syväanalyysiä konkurssin syistä ja vaikutuksesta, vaan tarkoitukseni on vain kirjoittaa hieman pienestä joukkueesta josta ei varmaan Suomessa ole sen kummemmin kuultu.
Itse en koskaan ehtinyt nähdä Farsleyn peliä, mutta silti uuttakin non-leaguen kannattajaa seuran kohtalo surettaa. Leedsistä kotoisin oleva seura perustettiin 1908, ja pelasi koko historiansa alasarjoissa ilman suurempaa menestystä, mutta he voivat olla ainakin ylpeitä faktasta, että kolme Farsleyssa pienenä aloittanutta junnua on päässyt kirkkaampiin parrasvaloihin. Leeds Unitedissa 60- ja 70-luvuilla loistanut Paul Madeley, sekä Bradfordissa, Evertonissa ja Glasgow Rangersissa 80- ja 90-luvuilla pelannut Stuart McCall ovat molemmat uransa alussa kantaneet Celticin paitaa, samoin kuin nykyisin Valioliigassa Man Cityn paidassa hääräävä Micah Richards. 2000 luvun alkupuolella Celtic nousi paikallissarjoista non-league pyramidin ylemmille sarjatasoille, ja kävi jopa Conferencessa kaudella 2007-08, mutta putosi yhden kauden jälkeen. FA Cupissa seuran suurin saavutus tuli kaudella 2006-07, kun seura pääsi cupin ensimmäiselle kierrokselle ja kotikentällään Throstle Nestillä onnistui pitämään MK Donsin 0-0 tasapelissä, mutta hävisi uusinta ottelun 2-0.
Kuten monet muutkin seurat, Farsley kärsi nousseista palkkakustannuksista, vähentyneistä katsojamääristä ja jatkuvasti kohoavista vieraspelien matkakustannuksista. Seuran johto toivoi pystyvänsä myymään stadionin vierestä maata rakennusfirmoille rahoittaakseen joukkueen tulevaisuuden, mutta Leedsin kaupunki hylkäsi alueelle anotun rakennusluvan ja seuran suunnitelma kuivui kokoon. Seura joutui selvitystilaan kesällä 2009 noin £750000 velkojen vuoksi ja aloitti kauden 10 pistettä miinuksella. Tämä ei kuitenkaan tahtia haitannut, vaan jouluun mennessä Celtic oli turvallisesti sarjataulukon keskikastissa. Talousongelmat roikkuivat kuitenkin mustana pilvenä seuran yllä ja maaliskuun alussa seura ilmoitti, etteivät he pysty pelaamaan AFC Telfordia vastaan, ja seuraavalla viikolla he joutuivat perumaan kaksi muuta ottelua. Maaliskuun kymmenentenä Farsley Celtic lopulta hajoitettiin ja sen kauden aikana pelaamat ottelut poistettiin Conference Northin tilastoista.
Farsleylta saatujen pisteiden poistaminen sarjataulukosta auttoi Droylsdenia, koska muut nousukarsintapaikoista kilpailevat joukkueet menettivät pisteitä, mutta esim. Fleetwood Town on jättänyt Football Conferencelle valituksen tästä. He olivat sarjajohdossa mutta menettivät kuusi pistettä kun sarjassa toisena ollut Southport menetti vain kolme, ja nappasi kärkipaikan Fleetwoodin nenän edestä. Droylsden sai myös kaksi pelaajaa Celticistä, mutta he (Lee Ellington ja Gareth Grant) pelasivat vain kahdessa ottelussa, koska niiden jälkeen he halusivat muuttaa sopimusehtoja ja seura ei siihen suostunut.
Itse en koskaan ehtinyt nähdä Farsleyn peliä, mutta silti uuttakin non-leaguen kannattajaa seuran kohtalo surettaa. Leedsistä kotoisin oleva seura perustettiin 1908, ja pelasi koko historiansa alasarjoissa ilman suurempaa menestystä, mutta he voivat olla ainakin ylpeitä faktasta, että kolme Farsleyssa pienenä aloittanutta junnua on päässyt kirkkaampiin parrasvaloihin. Leeds Unitedissa 60- ja 70-luvuilla loistanut Paul Madeley, sekä Bradfordissa, Evertonissa ja Glasgow Rangersissa 80- ja 90-luvuilla pelannut Stuart McCall ovat molemmat uransa alussa kantaneet Celticin paitaa, samoin kuin nykyisin Valioliigassa Man Cityn paidassa hääräävä Micah Richards. 2000 luvun alkupuolella Celtic nousi paikallissarjoista non-league pyramidin ylemmille sarjatasoille, ja kävi jopa Conferencessa kaudella 2007-08, mutta putosi yhden kauden jälkeen. FA Cupissa seuran suurin saavutus tuli kaudella 2006-07, kun seura pääsi cupin ensimmäiselle kierrokselle ja kotikentällään Throstle Nestillä onnistui pitämään MK Donsin 0-0 tasapelissä, mutta hävisi uusinta ottelun 2-0.
Kuten monet muutkin seurat, Farsley kärsi nousseista palkkakustannuksista, vähentyneistä katsojamääristä ja jatkuvasti kohoavista vieraspelien matkakustannuksista. Seuran johto toivoi pystyvänsä myymään stadionin vierestä maata rakennusfirmoille rahoittaakseen joukkueen tulevaisuuden, mutta Leedsin kaupunki hylkäsi alueelle anotun rakennusluvan ja seuran suunnitelma kuivui kokoon. Seura joutui selvitystilaan kesällä 2009 noin £750000 velkojen vuoksi ja aloitti kauden 10 pistettä miinuksella. Tämä ei kuitenkaan tahtia haitannut, vaan jouluun mennessä Celtic oli turvallisesti sarjataulukon keskikastissa. Talousongelmat roikkuivat kuitenkin mustana pilvenä seuran yllä ja maaliskuun alussa seura ilmoitti, etteivät he pysty pelaamaan AFC Telfordia vastaan, ja seuraavalla viikolla he joutuivat perumaan kaksi muuta ottelua. Maaliskuun kymmenentenä Farsley Celtic lopulta hajoitettiin ja sen kauden aikana pelaamat ottelut poistettiin Conference Northin tilastoista.
Farsleylta saatujen pisteiden poistaminen sarjataulukosta auttoi Droylsdenia, koska muut nousukarsintapaikoista kilpailevat joukkueet menettivät pisteitä, mutta esim. Fleetwood Town on jättänyt Football Conferencelle valituksen tästä. He olivat sarjajohdossa mutta menettivät kuusi pistettä kun sarjassa toisena ollut Southport menetti vain kolme, ja nappasi kärkipaikan Fleetwoodin nenän edestä. Droylsden sai myös kaksi pelaajaa Celticistä, mutta he (Lee Ellington ja Gareth Grant) pelasivat vain kahdessa ottelussa, koska niiden jälkeen he halusivat muuttaa sopimusehtoja ja seura ei siihen suostunut.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Viimeisiä viedään
Kausi alkaa olla todellakin lopuillaan. Kevään toiseksi viimeinen kotipeli Slaughterhousessa on alkamaisillaan ja viikonlopun 3-0 tappio sarjajohtaja Southportille on jättänyt Droylsdenin roikkumaan kynsin hampain viimeisestä karsintapaikasta. Yllätyn, kun maksaessani sisäänpääsyä kaveri ojentaa minulle pääsylipun (en ole ikinä sellaista Droylsdenissa saanut) mutta suureksi riemukseni huomaan, että pääsylippu on viime lauantain Southport peliin; päivämäärä ja vierasjoukkueen nimi on vain pyyhitty yli mustalla tussilla. Vain mutasarjassa... Haahuilen kentän laidalla ja katselen aikani kuluksi kannattajia. Minulla on vieläkin joka pelissä tavattoman ulkopuolinen olo. Enhän minä muutenkaan tunnu kuuluvan joukkoon millään stadionilla, mutta täällä jos missä ulkopuolisuus korostuu, koska kaikki muut näyttävät tuntevan toisensa. Ja pelaajat näyttävät tuntevan suurimman osan katsojista, koska he lämmittelyn aikana juttelevat rennosti kentän laidalla seisoskeleville ukkeleille. Vaikka kevät onkin jo saapunut Manchesteriin, se ei ole vielä ehtinyt lämmittää Butchers Armsin rapistuvan seisomakatsomon rakenteita, ja betonin raoista esiin puskevat voikukat ovat vasta nupullaan. Siitä huolimatta joku urho kävelee vastaan shortseissa, t-paidassa ja varvastossuissa, vaikka iltalämpötila alkaa lähentyä viittä astetta. Vuosia Englannissa asuneena olen tullut johtopäätökseen, että kansakuntana briteiltä puuttuu päästä juuri se ruuvi, joka saa skandinaavit pistämään farkkujen alle pitkät kalsarit kun lämpömittari näyttää miinusta ja laittamaan takin päälle tuulisena huhtikuun iltana jaliskentän laidalla. Ottelu alkaa Alfretonin hallinnassa ja paikalle saapuneet vierasfanit, joita on noin tusina, alkavat kenties toivomaan uusintaa aiemmin keväällä pelatusta ottelusta jossa ‘Alfie’ rökitti The Bloodsia 5-0, mutta kotijoukkueen puolustus kuitenkin kestää tällä kertaa. Reilun kahdenkymmenen minuutin pelin jälkeen vastustajien numero 7 Jake Moult saa todella tuskallisen näköisen tällin jalkoväliin ja jää makaamaan kentän pintaan kaksinkerroin. Pienen hoitotuokion jälkeen hän on kuitenkin taas jaloillaan ja astellessaan kentän laidalle, hän kurkistelee shortsiensa sisään tarkistaen että kaikki on tallessa. Lähelläni seisoskelevat teinit höröttelevät tilanteelle kuin Beavis ja Butthead aikoinaan. Olen hieman yllättynyt kuinka paljon brittiläisen alaluokan teinejä kentän laidalla näkyy. Nämä tyypit nimittäin näyttävät siltä, ettei paikallinen alasarjanjoukkue voisi vähemmän kiinnostaa. Pojat ovat perinteisesti pukeutuneet mustiin tuulipukuihin ja lippalakkiin ja polttelevat savukkeita joissa ainakin hajun perusteella taitaa olla jotain tupakkaa tuhmempaa ja tytöillä on legginsit, liian lyhyet hameet, liian tumma feikkirusketus ja mauttomaasti tupeeratut hiukset ja jumalattoman isot ja tyylittömät korvakorut. Luulevatkohan he että löytävät pelistä jonkun tulevaisuuden tähden ja saavat siten glamourin täytteisen, kiiltäväkantisista juorulehdistä tutun elämän huippujalkapalloilijan vaimona? Noh, kuka minä olen tyttöjen unelmia tuomitsemaan, vaikka luulenkin, että heillä olisi paremmat mahdollisuudet löytää tuleva huippupelaaja esim. Cityn akatemiapelistä kuin Conference Northista.
Johtuneeko numero seiskan tuskallisesta kohtaamisesta nappulakengän kanssa vai mistä, mutta Alfretonin alkuvauhti hidastuu ja The Bloods saa hieman paremmin otetta pelistä, mutta maaleja ei tule. Itse epäilen hetkittäin, että vastustajien keskuspuolustaja Kyle McFadzean (aikoinaan yhden matsin Sheffield Unitedissa pelannut todella pelottavan näköinen ilmestys; iso, kalju sikaniskalädi, joka luultavasti pystyisi hajottamaan nilkkasi pelkästään murahtamalla sinun suuntaasi) on syy miksi maaleja ei tule; Droylsdenin hyökkääjät eivät yksinkertaisesti uskalla lähestyä maalia tämän hurjimuksen seistessä tiellä sieraimet savuten. Tai ehkä minä olen ainoa kuka tätä puolustajaa pelkää? Ehkä juuri sen vuoksi minä en pelaa edes Droylsdenissa, saatikka sitten missään paremmassa joukkueessa?
Puoliajalla siirryn toiselle laidalle kenttää ja seisoskelen loppupelin nojaten huteraan betoniaitaan lähellä vaihtopenkkejä. Näin pienellä stadionilla katsojat pääsevät halutessaan todella lähelle peliä - minunkin paikkani on vain noin kahden metrin päässä sivurajasta. Huomioni kiinnittyy laidallani juoksevaan avustavaan erotuomariin, joka tuntuu olevan aikamoinen pomottelija. Erityisesti vaihtopelaajat ovat jatkuvasti hänen hampaissaan; välillä hän komentaa heitä sivummalle ja yhdessä vaiheessa hän jopa kommentoi kotijoukkueen vaihtopelaajalle Alex Meechanille että älä vaan seiso siinä katselemassa peliä, venyttele nyt edes. Vierelläni aitaan nojailevat vanhemmat miekkoset vitsailevat tuomarille että tule meille koutsiksi kun noin innokas olet, mutta tuomari ei näytä huomaavan tilanteessa mitään hauskaa vaan tuhahtaa, ja jatkaa hommiaan. Droylsden on toisella puoliajalla selvästi parempi joukkue mutta he onnistuvat tuhrimaan useammankin maalitilanteen ja ottelu päättyy maalittomaan tasapeliin.
Puoliajalla siirryn toiselle laidalle kenttää ja seisoskelen loppupelin nojaten huteraan betoniaitaan lähellä vaihtopenkkejä. Näin pienellä stadionilla katsojat pääsevät halutessaan todella lähelle peliä - minunkin paikkani on vain noin kahden metrin päässä sivurajasta. Huomioni kiinnittyy laidallani juoksevaan avustavaan erotuomariin, joka tuntuu olevan aikamoinen pomottelija. Erityisesti vaihtopelaajat ovat jatkuvasti hänen hampaissaan; välillä hän komentaa heitä sivummalle ja yhdessä vaiheessa hän jopa kommentoi kotijoukkueen vaihtopelaajalle Alex Meechanille että älä vaan seiso siinä katselemassa peliä, venyttele nyt edes. Vierelläni aitaan nojailevat vanhemmat miekkoset vitsailevat tuomarille että tule meille koutsiksi kun noin innokas olet, mutta tuomari ei näytä huomaavan tilanteessa mitään hauskaa vaan tuhahtaa, ja jatkaa hommiaan. Droylsden on toisella puoliajalla selvästi parempi joukkue mutta he onnistuvat tuhrimaan useammankin maalitilanteen ja ottelu päättyy maalittomaan tasapeliin.
Droylsden FC-Alfreton Town 0-0
Butchers Arms 12.05.2010
Yleisöä 329
Yleisöä 329
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Nousukarsintojen pelipäivät varmistettu
The Football Conference julkaisi nousukarsintojen pelipäivät tällä viikolla. Semifinaalit pelataan 28.4 (kl.19.45) ja 2.5 (kl.15.00). Finaali pelataan 9.5 (kl.15.00). Droylsdenilla on hyvä mahdollisuus vahvistaa otettaan karsintapaikasta taas muutaman seuraavan päivän aikana, kun lauantaina sarjajohtaja Southport saapuu Butchers Armsille ja maanantaina on kotipeli sarjakolmosta Alfreton Town:ia vastaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
