We only need nine men...

Paikallisottelut Celticiä vastaan ovat aina jotain erityistä. Kannattajat ovat normaalia äänekkäämpiä, pelaajat vaikuttavat olevan erityisen latautuneita ja pelissä on paljon muutakin kuin kolme pistettä. Silti en oikein tiedä mitä kirjoittaa maanantaisesta pelistä! Kannattajat olivat aivan loistavassa vedossa, mutta kotijoukkue pelasi hyvin heikosti. Kaksi Droylsdenin pelaajaa ajettiin ulos, ja kolmaskin pelaaja olisi ehkä huonossa tapauksessa voinut joutua katsomaan punaista korttia. Sen lisäksi manageri Dave Pace sai myös ottelun lopussa käskyn siirtyä katsomon puolelle (jo toisen kerran tällä kaudella), joten paikalliskamppailu oli ainakin kuuma vaikkei kotijoukkue tasollaan pelanutkaan. Saattaa kuulostaa hieman selittelyltä, mutta ottelun tuomari ei tehnyt iltaa helpoksi Droylsdenille. OK, Kilheeneyn ulosajo oli selkeästi kortin paikka, mutta Cryanin ulosajo oli heppoinen. Tuomari ei myöskään antanut edes varoitusta Celticin puolustajalle, joka käytti koko ottelun kotijoukkueen hyökkääjien tönimiseen, nilkoille potkimiseen ja muuhun pikkusikailuun. Puhumattakaan siitä, että Celticin valmennustiimi sai juosta pitkin kentänlaitaa valittamassa tilanteesta kuin tilanteesta ilman huomautustakaan.

Itse ottelusta ainoa mainitsemisen arvoinen asia on se, että Celtic (jonka pelaajat ovat ammattilaisjalkapalloilijoita Droylsdenin ja muiden liigan joukkueiden ollessa puoliammattilaisia) oli täysin kykenemätön ratkaisemaan ottelua, vaikka he pelasivat kahden miehen ylivoimalla pitkän aikaa. Joukkue vain siirteli palloa keskikentällä, eikä 2-1 johtoasemassa näyttänyt edes yrittävän tappaa peliä tekemällä kolmannen maalin. Sen vuoksi kotijoukkue pääsikin vastahyökkäykseen ja Banim tasoitti pelin viime minuuteilla. Kannattajat pilkkasivat vastustajia ‘We only need nine men’ laululla, ja jos näin aivan oikein, ottelun loputtua myös maalivahti Phillips viittoili kohti vieraskatsomoa yhdeksän sormea pystyssä. Olin itseasiassa yllättynyt kun näin, että Phillo oli jälleen maalinsuulla. Kuulemani mukaan hän oli Ebbsfleet-pelin törmäyksessä murtanut poskiluunsa, joten olisin olettanut miehen viettävän hieman pidemmän sairasloman - erityisesti, kun seura oli alku viikosta rekrytoinut Worksop Townin maalivahdin Jon Worsnopin joukkueen vahvuuteen. Joku kannattaja kuului sanovan maalivahtimme olevan ‘hard as nails’ - itse olisin ehkä valinnut termin ‘hullu’...

Yksi positiivisimmista uutisista maanantaina oli, että Bloods-pakki Liam Brownhill on valittu Englannin C-maajoukkueeseen, joka kohtaa helmikuussa Lutonissa Belgian. Hän onkin ainoa varsinaisessa joukkueessa oleva pelaaja Conference Northista (varamiehinä on tosin muutama muukin), kaikki muut pelaavat Conferencessa. Hieno nähdä, että mies saa palkinnon hienoista suorituksistaan Droylsdenin takalinjoilla.

Droylsden-Stalybridge Celtic 2-2
(Holden, Banim; Brogan rp. Jennings)
Butchers Arms 24.01.2011
Yleisöä 476

Hukkareissu, mutta tulipahan tehtyä

Ei tullut edes mieleen, että ottelu voisi olla peruttu jäätyneen kentän vuoksi. Reilun viikon ajan ilmat ovat nimittäin olleet lauhat, joulukuun pakkaset ovat olleet muisto vain joten lähden aamulla kohti Eastwoodia aivan tavalliseen tapaan. Nottinghamista hyppään paikallisbussiin ja saavun pikkukaupunkiin kahden aikoihin iltapäivällä. Haahuilen hetken pitkin pääkatua, jonka varrella on jostain kumman syystä kolme kortti- ja lahjatavarakauppaa (miten ne kaikki pysyy toiminnassa?) ja lähden kävelemään kohti Coronation Park stadionia. En huomaa mitään outoa edes stadionille vievällä tiellä. Vasta kun saavun kentän parkkipaikalle puoli kolmen aikoihin, alan epäilemään, että kaikki ei ole ehkä aivan kunnossa. Miksi täällä on niin hiljaista? Miksi portit eivät ole auki? Missä kaikki ovat?

Paikalle kaartaa auto, josta ulos astuva mies ihmettelee myös, että miksi täällä on niin hiljaista. Hän näpyttelee hetken nettipuhelintaan ja kertoo minulle pelin olevan peruttu jäätyneen kentän takia. Katsomme kysyvästi toisiamme auringon kurkistellessa pilvettömällä Nottinghamhiren taivaalla ja yhtäaikaa siirrymme kurkistamaan stadionin aidassa olevasta aukosta kentälle. Nurmikko näyttää olevan aivan kelvollisessa kunnossa. Miksi itse kentällä ei ole missään ilmoitettu, että peli on peruttu? Mies lähtee pois ja näkyy pysähtyvän kolmen stadionille kävelevän Droylsden fanin kohdalla kertoen heille huonot uutiset. En siis ole ollut ainoa, kuka on tehnyt hukkareissun. Minä mutisen muutaman todella ruman sanan suomeksi lähtiessäni kohti bussipysäkkiä. Nyt ei enää ehdi edes Notts Countyn matsiin, joten tuli täysin hukkareissu.

Oh, when the Fleet comes sailing in...

Fleet on purjehtinut kaupunkiin FA Trophyn toisen kierroksen otteluun lähemmäs sata kannattajaa matkassaan ja joudunkin taas opastamaan eksyneen näköisia vierasfaneja Butchers Armsille. Ebbsfleet pelaa Conference Southissa ja on tällä hetkellä sarjataulukossa neljäntenä, eli odotettavissa on kova ja tasaväkinen ottelu. FA Trophy, jota on joskus kutsuttu alasarjojen FA Cupiksi, alkoi vuonna 1969, koska Englannin Jalkapalloliitto halusi luoda FA Cupin rinnalle cup-kilpailun osa-aikaisille seuroille, jotka eivät voineet ottaa osaa FA Amateur Cupiin. Droylsden ei ole koskaan menestynyt kilpailussa toisin kuin tämän päiväinen vastustaja, joka voitti vuoden 2008 finaalissa Wembleyllä Torquayn 1-0.

Maalin taakse kokoontuneet Fleet-kannattajat aloittavat laulunsa jo ennen ottelun alkua ja heittelevät ilmaan violetteja ilmapalloja kun joukkueet tulevat kentälle. Droylsden aloittaa ottelun vahvasti, mutta reilun kymmenen minuutin kohdalla maalivahti Paul Phillips loukkaantuu törmättyään omaan puolustajaan ja pitkän hoivatuokion jälkeen Phillo joutuu jättämään kentän. Olen hieman huolissani kun kakkosmolari Matty Towns vetelee hanskoja käsiinsä tolppien välissä, koska mies on pelannut tällä kaudella muistaakseni vain hetken Manchester Premier Cupissa. Nuorimies joutuukin tositoimiin välittömästi, mutta venyy upeaan tuplatorjuntaan Ebbsfleetin johtavaa maalintekijää Michael Westiä vastaan.

Ottelu jatkuu vauhdikkaana ja mietin, että Fleet on varmasti paras vastustaja jonka olen nähnyt tällä kaudella (sori, Orient!). Kannattajat pitävät yllä hienoa tunnelmaa kaatosateesta huolimatta ja Droylsdenin teinimölisijätkin innostuvat kerrankin kunnon kilpalaulantaan. 20. minuutin kohdalla Towns esittää jälleen loistotorjunnan ja alan uskoa, ettei peli ainakaan maalivahtiimme kaadu. Molemmat joukkueet pelaavat kaunista hyökkäävää jalkapalloa ja reilu 300 katsojaa saavat täyden vastineen rahoilleen. Puolen tunnin kohdalla Fleet-pakki kaataa Jody Banimin rankkarialueella, mutta jostain täysin käsittämättömästä syystä puusilmäinen tuomari on erimieltä ja antaa tilanteesta ilmiselvän rankkarin sijaan Banimille varoituksen. Bloods on niskan päällä ja katkoo upeasti vastustajan syötöt. Banim missaa täysin avopaikasta mutta kannattajat eivät ehdi edes lopettaa epätoivoista huokailua ja hiusten repimistä kun sama mies vie hienon kuvion päätteeksi kotijoukkueen ansaittuun 1-0 johtoon.

Toisella puoliajalla Fleet aloittaa pelottavan vahvasti ja tekee melkein heti maalin. Vastustajan kannattajat ovat nyt todella äänekkäitä ja valitettavasti he peittoavat Bloods-kannattajat täysin laulamalla ‘Oh, when the Fleet comes sailing in’, joka on mielestäni metka vaihtoehto perinteiselle ja puhkikuluneelle ‘Oh, when the Reds/Blues/Whites go marching in’ chantille. Ebbsfleet tuo reilun 50.minuutin pelin jälkeen sisään vaarallisen nuoren keskikenttäpelaajan Tom Phippin ja jatkaa ottelun hallintaa minun panikoidessa katsomon puolella. Luoja, miten ne vyöryttää! Oikealla puolellani seisovat vieraskannattajat voihkivat kun Matty venyy jälleen kerran huipputorjuntaan. Vilkuilen hermostuneena kelloani. Huikea ottelu, mutta eikö se voisi jo loppua?

Viimeisen kymmenen minuutin ajan rukoilen lähes sormet ristissä ettei tasoitusta vaan tulisi. Jaksakaa, Droylsden!!! Ebbsfleet hyökkää jälleen. Ihan oikeasti, eikö tämä jo lopu? Sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa kun violetti aalto vyöryy jälleen kohti minua ja Liam Brownhill joutuu jälleen kerran siivoamaan pallon pois puolustusalueelta. Eikö 90 minuuttia ole jo täynnä, tuomari? Neljäs erotuomari näyttää lisäajan pituuden. Neljä minuuttia. En voi uskoa silmiäni. Siis ***tu neljä minuuttia – miksi? Droylsden hyökkää mutta veto pamahtaa ylärimaan ja siitä maalinsuulle ja Fleet pääsee vastahyökkäykseen. Ei, ei, ei! Tämä on aivan kamalaa! En uskalla melkein katsoa, mutta vastustajien pelaaja vetää pallon reilusti yli. Lopu nyt! Kotijoukkueen maalilla on hirveä myllytys ja olen aivan varma että nyt se tasoitus tulee. Onneksi maalivahtimme on asiasta erimieltä ja venyy jälleen maailmanluokan torjuntaan. Jes, se on siinä! Erotuomari puhaltaa vihdoin pilliinsä ja lopettaa tämän kidutuksen. Droylsden on cupissa jatkossa!

Vieressäni Ebbsfleetin upeat fanit taputtavat hienosti taistelleille pelaajilleen, kun he tulevat kiittämään kannattajiaan. Hieno joukkue, hienot fanit mutta Droylsden jatkaa FA Trophyssa seuraavalle kierrokselle.

Droylsden-Ebbsfleet United 1-0
(Banim)
FA Trophy 2nd Round
Butchers Arms 15.01.2011
Yleisöä 336

Melkein vuosipäivä

Tajusin jonkin aikaa sitten, että olen pian viettämässä tärkeää vuosipäivää. Ei, kyseessä ei ole hääpäivä tai mikään vastaava, jota normaalit ihmiset viettävät, vaan elämäni ensimmäisen Droylsden-pelin vuosipäivä. Ensimmäinen otteluni Slaughterhousella oli 12.01.2004. Olin vasta edellisenä kesänä muuttanut Manchesteriin, joten jo heti ensimmäisellä kaudella olin väijymässä Tamesiden ylpeyttä Manchester Premier Cupin ottelussa Chaddertonia vastaan. Nyt, aika tarkalleen seitsemän vuotta myöhemmin, olen taas Butchers Armsilla, seuraamassa jälleen Premier Cupia. Jotkut asiat ne ei muutu...

Ollakseni rehellinen, en muista juuri mitään ensimmäisestä Droylsdenin pelistäni. Vanhaa käsiohjelmaa selailemalla huomaan, että monet asiat ovat pysyneet samana. Käsiohjelma on yhä painettu samalla comic sans -fontilla, sisältö on aikalailla sama ja kannattajayhdistyksen jäsenmaksu oli silloinkin £5/vuosi. Jopa kokoonpanolistasta löytyi kaksi tuttua nimeä: maalivahti Paul Phillips ja hyökkääjä Ciaran Kilheeney (joka ilmeisesti oli ollut loukkaantuneena ja pelannut edellisessä ottelussa Wittonia vastaan vain noin kolme minuuttia) olivat seuran listoilla jo silloin ja Unibond Premier Divisionin maalintekijätilastoa johtanut Radcliffe Borough:n Banim kuulostaa myös epäilyttävän tutulta nimeltä.

Tänään ottelutunnelmani ei kuitenkaan ole huipussaan. Vettä tulee vaihteeksi vaakasuoraa päin naamaa ja puuskittaisesta tuulesta johtuen sateenvarjo on taas kerran täysin turha kapine. Siirryn katetun sivukatsomon suojiin ja jo ennen kuin ottelu on edes alkanut, ehdin miettiä ainakin viiteen kertaan että mitä ihmettä minä täälläkin teen. Mietin myös lauantain Worcester-peliä. Hieno voitto viime minuutin maalilla, erityisesti koska Bloods pelasi melko keskinkertaisesti ja varsinkin toisella jaksolla oli selvästi alakynnessä. Mutta juuri näistä otteluista onkin voitto otettava, jos mielii keväällä jatkokarsintoihin. Tämän illan matsiin Droylsden on vaihtanut avauskokoonpanoa hieman lauantaista ja antanut parille vaihtopelaajalle paikan avukseen, mikä on hyvä asia, koska joukkue pelaa kahden ottelun viikkovauhdilla hamaan tulevaisuuteen, joten höntsäcupin matsi ei ole luonnollisestikaan tärkeysjärjestyksessä ensimmäisellä sijalla. Samaa on ilmeisesti ajatelleet seuran kannattajat, koska lasken paikalle vaivautuneen vain hieman yli sata innokasta (hullua?) katsojaa.

Suurimman osan ottelusta ajatukseni harhailevat kaikessa muussa kuin pelitapahtumissa. Miten en ole ennen huomannut että Hyden puolustustajat ovat noin pulskia? Kuinkakohan monta palloa seuralta katoaa vuodessa kun pelaajat potkivat niitä stadionilta ulos? Miksiköhän vastustajien numero kympin pelipaita on noin jumalattoman suuri? Herään horroksestani vain kun joukkueet tekevät maalit ja huomaan myös Droylsdenin puolustajan hienon puskun oman maalin ylärimaan ja Hyden hylätyn maalin, mutta tiedän jo nyt, että kuten seitsemän vuotta sitten Chaddertonia vastaan, minulle ei jää tästä ottelusta mitään muistikuvaa.

Niin, 2003-2004. Droylsden voitti Chaddertonin 5-1 Brodien (2), Wrightin, Byrnen ja Salmonin maaleilla 168 katsojan edessä. Bloods voitti Manchester Premier Cupin sillä kaudella ja sijoittui liigassa toiseksi. Voin vain toivoa että tämä kausi on yhtä menestyksekäs!

Droylsden FC-Worcester City 2-1
(Cryan, McNiven: Clyde)
Butchers Arms, 08.01.2011
Yleisöä 264

Droylsden FC-Hyde FC 3-1
(Gardner, Kilheeney 2; Whalley)
Manchester Premier Cup 2nd Round
Butchers Arms, 10.01.2011
Yleisöä 134

Taisteluvoitto spartalaisista

34 päivän, 17 tunnin ja 23 minuutin (noin suunnilleen) odotus on nyt ohi. Pitkä reissu Blythiin ei ole ollut turha, sillä stadionin nurmi on saatu pelattavaan kuntoon ja vaikka kenttä onkin joulukuun lumen ja pakkasen jäljiltä säälittävän huonossa kunnossa ja yhtä kuhmurainen kun nurmikko vanhempieni takapihalla, ottelu pääsee alkamaan. Istuskelen Croft Parkin päätykatsomon betonilla ja lueskelen käsiohjelmaa samalla kun ohitseni kävelevät vihreävalkoisiin vermeisiin pukeutuneet kotijoukkueen kannattajat vilkuilevat minua ja punaista kaulaliinaani uteliaina. Ihastelen, että Blythilla on ehkä hienoin ja ammattimaisimmalla otteella tehty käsiohjelma, jonka olen non-league otteluissa nähnyt. Vaikka se 35 sivuisena on paljon ohuempi kuin liigatasolla, sieltä kuitenkin löytyy kaikkea, mitä isommillakin seuroilla on: managerin kolumni, tilastoja, opas seuraaviin vieraspeleihin, peliraportti edellisestä ottelusta ja mielenkiintoinen ‘Green and White Heroes’-artikkeli, jossa esitellään joku joukkueen sankari menneiltä vuosilta - tällä kertaa 70-80-lukujen maalivahti Dave Clarke. Joku mies tiedustelee ohikulkiessaan, että olenko Droylsden-fani, ja ihmettelee, että eikö meitä täällä minua enempää ole. Myönnän, etten ole vielä ainakaan nähnyt ketään toista, mutta veikkaan että paikalle saapuu noin viisi kannattajaa lisäkseni. Mies toivottaa minulle hauskaa ottelua, ja jatkan käsiohjelmani tutkimista. Epäonnistuttuani täydellisesti käsiohjelman visailussa, jossa kysymykset ovat luokkaa ‘Ketä vastaan pelasimme ensimmäisen kotiottelumme syksyllä 2009?’ ihmettelen erilaisia sponsorointi mahdollisuuksia Croft Parkilla (mikäli mietit, niin yhden ottelun sponsorointi maksaa £225+ALV, mutta pelaajaan saat itsellesi vaivaisella £20/kausi).

Kenttäkuuluttaja luettelee joukkueiden kokoonpanot. Siis kuulinko minä nyt ihan oikein? Miksi Kilheeney ei ole avauksessa? Pohdin huolestuneena, vaivaako tähtihyökkääjäämme kenties joku vamma, vai miksi hänet on jätetty penkille tuikitärkeässä liigapelissä, mutta ehkä valmentaja tietää paremmin kun kaltaiseni jalkapallosta mitään ymmärtämätön maalaisjuntti. Itse ottelu on kohtuullisen viihdyttävä (toisaalta mikä tahansa peli olisi minusta viihdyttävä viikkojen tauon jälkeen...) ja mielialani kohoaa entisestään vierasjoukkueen mennessä 1-0 johtoon kun Callum Morris sohii pallon omaan maaliin vapaapotkun jälkitilanteesta. Ilo ei kestä kuitenkaan kauaa, koska tasoitus tulee vain kahden minuutin päästä hieman kyseenalaisessa tilanteessa, jossa tuomari joutuu tarkistamaan linjamieheltä, oliko pallo ylittänyt maaliviivan.

Puoliajalle mennään Droylsdenin 2-1 johdossa, ja vaihdan toiselle puolelle kenttää. Huomaan, että paikalle on tullut lisäkseni noin kymmenen Droylsden-fania, jotka hytisevät hiljaisina päätykatsomossa Pohjanmereltä puhaltavassa purevassa viimassa. Sormet kohmeessa katselen kateellisena Droylsdenin vaihtopelaajaa, joka tallustaa penkille höyryävältä teekupilta näyttävä pahvimuki kädessään. Itse en edes teetä juo, mutta nyt se olisi poikaa! En kuitenkaan viitsi lähteä jonottamaan, vaan puren hammasta ja ajattelen, että vain muutamaa viikkoa sitten olin Suomessa noin 20 asteen pakkasessa, joten Northumberlandin nollakelin pitäisi olla vain leikkiä minulle. Spartans tasoittaa ottelun reilun 50.minuutin jälkeen, mutta jostain syystä tuomari näkyy hylkäävän maalin. En ehdi sen tarkemmin miettiä miksi maali hylättiin, kun kotijoukkue iskee jälleen ja runsaslukuisen ja suhteellisen kovaäänisen yleisön riemuksi tasoittaa pelin. Blythin kannattajakatsomossa syttyy riemun keskellä jopa vihreä soihtu ja joukkuekin näyttää saavan kavennuksesta uutta intoa. Jatkuvasti vyöryvät hyökkäykset huolestuttavat minua hieman, vaikka Droylsden pitääkin pintansa. Jälleen kerran ottelu on todella hyvää mainosta non-league jalkapalloilulle. Kotijoukkue saa (mielestäni melko halvan) rankkarin 65. minuutin kohdalla, mutta Droylsdenin maalilla loistavasti pelannut Phillips torjuu sekä Paul Braysonin vedon että Michael Taitin reboundin. Ottelun lopussa McNiven tekee illan toisen maalinsa ja kirjaimellisesti matsin viimeisellä potkulla Dan Gardner kaunistelee loppulukemiksi 4-2.

Blyth on kärsinyt ensimmäisen tappionsa lähes kolmeen kuukauteen ja minä voin hyvillä mielin suunnata Newcastlen kautta kotia kohti. Kun tallustan pois stadionilta, kenttämestari sammuttelee jo valoja ja aavemainen pimeys ympäröi Croft Parkin. Olen todella tyytyväinen, että tulin tänne. Stadion on viehättävä, peli oli hyvä ja sympaattinen Spartans on noussut ehdottomaksi suosikkivastustajakseni liigassa.

Blyth Spartans-Droylsden FC 2-4
(Brayson, Tait; Morris (og.), McNiven 2, Gardner)
Croft Park, Blyth 03.01.2011
Yleisöä 517