Paikalliskiimaa kaatosateessa

Sataa kaatamalla, kuten Manchesterissa tuppaa tekemään 360 päivää vuodessa. Droysdeniin menevä bussi kulkee City of Manchester Stadiumin ohi, ja lähes kaikki muut kyydissä olleet ihmiset jäivät siinä pois; City-Wigan matsi aiheuttaa paikallisissa huomattavasti enemmän kiimaa kun mutasarjan kuuma paikalliskamppailu Stalybridge Celticia vastaan.

Johtuuko vastustajasta, mutta tunnelma ottelussa on yllättävän hyvä, kannustuslaulut raikuvat niin kovaa kun noin tusinasta miehiä lähtee. Matkaa kaupunkien välillä on vain noin 7km, joten paikallisjännite on muutaman oluen lisäksi kostuttanut näiden urhojen kurkkuja ja naapurikylän ‘sheep shaggers’ saavatkin kuulla kunniansa. Droylsden menee jo 11.minuutilla johtoon ja tuplaa pian maalimääränsä ja reilun 30min pelin jälkeen ollaan jo kolme-nolla johdossa. Kotijoukkueelle voitto tästä pelistä on tuikitärkeä, koska sillä saisi hyvin vahvistettua play-off asemia. Conference Northin mestari nousee suoraan Conferenceen ja seuraavat neljä joukkuetta pelaa toisesta nousijan paikasta. The Bloods on juuri karsintarajan yläpuolella, ja tämän iltainen vastustaja Stalybridge hengittää niskaan. Joukkueen peli on huomattavasti sujuvampaa kun edellisessä näkemässäni matsissa, ja fanit kyselevätkin toisiltaan jo play-off pelien mahdollisia päivämääriä yleisen kuulumisten kertaamisen ohessa.

Puoliajalla hiippailen ‘fanikauppaan’ etsimään (tuloksettomasti) onko siellä jäljellä käsiohjelmia Eastwood Town matsista. Kyseisessä maaliskuun alkupuolella pelatussa ottelussa oli ilmainen sisäänpääsy ja katsojia oli normaalin 400 sijaan suunilleen 1300, joten käsiohjelmia ei enää näkynyt siinä vaiheessa kun saavuin stadionille. Pistävän tuulen kangistuttamana siirryn klubitalon lämpöön ja kuuntelen puolella korvalla muiden kannattajien jutustelua. Toisin kuin korkeammilla sarjatasoilla ei jutun aiheena ole juuri nähty ensimmäinen puoliaika eikä yleensäkään oma joukkue, vaan spekuloidaan joko Valioliigan mestaruustaistelua tai Cityn tämän iltaista matsia, riippuen puhujien suuntauksesta. Huolimatta vähäisestä non-league kokemuksesta uskallan väittää, että suurimmalle osalle peleissä käyvistä porukoista ‘pikkujoukkue’ on vain mukava harrastus ‘vakavamman’ jalkapallon seuraamisen ohessa; hyvin suurella osalla kentänlaidalla hytisevistä miehistä (ja täällä vieläkin suurempi osa katsojista on miehiä kuin esim. Valioliigassa) on pukeutunut jonkun muun kuin pelaavan joukkueen pipoon tai kaulaliinaan. Mutta mikäs siinä. Monilla ei enään ole rahaa maksaa suuria summia pääsylipuista Valioliigan kiiltäville stadioneille ja paikalliset pikkuseurat täyttävät tv-pelien väliin jäävän tyhjyyden.

Toisella jaksolla kotijoukkueen vauhti on sen verran hiipunut, että Celtic pääsee iskemään kaksi maalia. Lähelläni seisoskelleet vierasfanit eivät kuitenkaan enää usko omiensa kykyihin, vaan kuittaavat Celticin esityksen olevan ‘täyttä roskaa’. Myöskään pallopoikaa matsi ei näytä kiinnostavan, ja potkittuaan aikansa kenttää kiertävää mainosaitaa nappula järjestää toisen pallopojan kanssa sylkemiskisan. Koko ottelun maahan takonut sade alkaa hellittää juuri ennen loppuvihellystä, ja tuomarin puhaltaessa pilliin pukukoppiin vaeltaa 22 todella mutaista miestä. Kotijoukkueen kannattajat lähtevät koteihinsa hymy naamalla, kun tärkeiden kolmen pisteen lisäksi on napattu naapuripitäjän poikien päänahka. Bussi keskustaan pelin jälkeen jää reiluksi kahdeksikymmeneksi minuutiksi jumiin Cityn stadionin viereen, kun sieltä virtaa porukkaa ulos. Bussi täyttyy vaaleansinisistä paidoista. Lähelläni kaksi hieman yli kolmekymppistä miestä City kaulaliinoissaan keskustelevat jotain ruotsiksi, ja vilkuilevat repussani roikkuvan Droylsden FC –kaulaliinan suuntaan. En saa bussin melussa kunnolla selvää mitä he juttelevat (johtuu ehkä myös ruostuneesta ruotsinkielen taidoista) mutta olen kuulevinani että he miettivät minkä seuran kaulaliina minulla on, ja miksi kukaan kannattaisi jotain alasarjan potkisporukkaa kun samassa kaupungissa näkee Valioliigaakin.

Droylsden FC-Stalybridge Celtic 3-2
(Meechan 2, Brown; Banim 2)
Butchers Arms 29.03.2010
Yleisöä 508

Kentän laidalla

Onhan niitä parempiakin joukkueita tässä maassa. Jopa tässä kaupungissa. Mutta tämä on Droylsden FC. Mutasarjajengi Manchesterin laitamilta. On minulla suosikkijoukkue liigassakin, jota kannustan, mutta pääsylippujen hintojen jatkuvasta noususta ja vieraspelilippujen saamisen vaikeudesta johtuen olen alkanut pikkuhiljaa siirtymään non-league jalkapallon puolelle. Vaikka suomalainen jalkapallo on vieläkin elämäni suurin rakkaus, ja englantilainen liigatasolla pelaava seurani on luonnollisesti se ykkösporukka, niin olen tällä kaudella käynnyt aiempaa useammin kannustamassa Droylsdenia. Koetan kirjata kokemuksiani tänne säännöllisen epäsäännöllisesti, huolimatta siitä ettei kukaan tätä varmaankaan lue.

Droylsden FC. ‘The Bloods’. Seura pelaa tällä hetkellä Conference Northissa, joka on Englannin 6. korkein sarjataso, jaettu maantieteellisesti pohjois- ja etelälohkoon. Alun alkaen seura oli perustettu 1800-luvun loppupuolella, mutta erityisesti ennen Ensimmäistä Maailmansotaa seura lakkautettiin ja perustettiin uudelleen useampaan kertaan. Seura on historiansa aikana pelannut enimmäkseen paikallisliigoissa, ja 30-luvulla toimi kasvattajaseurana Manchester Citylle. 40-luvulla seura joutui evakkoon, kun heidän Butchers Arms kenttänsä kaupattiin Belle Vue FC:n (joka vaihtoi nimekseen Droylsden United) käyttöön. Pikkukaupunki ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suuri kahdelle seuralle, ja seurojen yhdistyttyä Droylsden FC palasi kotiinsa 1952, ja on pelannut nykyisellä stadionillaan siitä lähtien.

90-luvulla seura pääsi suoraan vasta perustettuun Northern Premier Leagueen ja vietti seuraavat vuodet jojoamalla tämän ja ylemmän sarjatason välillä. 2004 Droylsden oli alueellisen Conference North divisioonan perustajajäsen, ja nousi non-league jalkapallon korkeimmalle tasolle (Conference) vuonna 2007, mutta putosi sarjasta heti yhden kauden jälkeen. FA Cupissakaan suurempaa menestystä ei Droylsdenille ole tullut, seura on muun muassa päästänyt verkkoonsa kilpailun nopeimman hattutempun (2min 28sec) Nantwich Townia vastaan. Kaudella 08-09 ‘The Bloods’ kuitenkin voitti 3. divisioonan Darlingtonin cupissa, ja seuraavalla kierroksella kaatui Chesterfield, mutta Droylsden potkaistiin cupista ulos peluutettuaan Chesterfieldia vastaan edustuskelvotonta pelaajaa.

Butchers Arms (tai ‘Slaughterhouse’, kuten kannattajat kenttää kutsuvat) on tyypillinen non-league kenttä. Pääkatsomossa on noin 500 istumapaikkaa (tällä kaudella peleissä on ollut keskimäärin karvan verran yli 400 katsojaa), kahdella sivulla on rapautuvat seisomakatsomot (jotka on sentään katettu) ja toisen maalin takana ei ole yhtään mitään. Kentällä sijaitsee klubitalo, jonne pääsee puoliajalla lämmittelemään, mutta siinä se onkin. Ei hienoja vessatiloja, vedonlyöntipisteitä eikä kymmeniä myyntipisteitä joissa faneille myydään ylihinnoilteltuja pitsaviipaleita ja olutta. Ei ole kaksikerroksista fanikauppaa, josta voi mukaansa ostaa t-paitoja, tuttipulloja tai hiustensuoristusrautoja. Droylsdenilla on kiska josta voi ostaa kahvia ja lihapiirakoita. Ja onhan siellä pieni huone klubitalon vieressä josta voi ostaa kaulaliinan, pelipaidan tai pinssin. Mutta ennen kaikkea – siellä pelataan todellista ruohonjuuritason potkupalloa, taklataan ronskisti mutta ei sukelleta eikä itketä tuomarille kun tukka menee sekaisin. Eli yksinkertaisesti – siellä on hauskaa!