Se taisi nyt olla siinä...

Hytisen katsomossa kun joukkueet astelevat kentälle. Perjantaina alkanut flunssa on pahimmillaan ja yskin koko ajan. Sen lisäksi jatkuva niistäminen on saanut nenäni hehkumaan kuin Petteri Punakuonolla konsanaan, mutta luulen, että Bloodsin voitto parantaisi oloani enemmän kun mikään flunssalääke tai kuumavesipullo. Solihull Moors, joka perustettiin vuonna 2007 Solihull Borough:n ja Moor Greenin lyötyä hynttyyt yhteen, on liigassa viidentenä, ja Damson Parkin porukalla onkin takanaan 14 tappiottoman ottelun putki. Siitä huolimatta olen varovaisen toiveikas, kun tuomari puhaltaa ottelun alkaneeksi.

Toiveikkuuteni ei kestä kovin kauaa, koska jo alusta alkaen näyttää siltä, että Moorsin tappioton putki (joka alkoi marraskuun 13. päivänä 2-0 voitolla Worcesteria vastaan) tulee saamaan tänään jatkoa. Helmikuun alussa seuraa kohtasi suuri suru, kun pitkäaikainen manageri Bob Faulkner menehtyi 60 vuoden iässä taisteltuaan pitkään syöpää vastaan. Faulkner, jota on kutsuttu myös non-league skenen Alex Fergusoniksi, oli ollut joukkueen puikoissa kunnioitettavat 25v. mutta oli sairautensa takia joutunut siirtymään pikkuhiljaa syrjään viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Vieressäni seisoskelee noin kuusivuotias poika ilmeisesti isänsä kanssa, ja poika ihmettelee kovaan ääneen “Kuka tuo kalju tyyppi on?” Isä kertoo hänen olevan uusi hyökkääjä Lee McEvilly, johon poika toteaa. “McEvilly? Mistä ihmeestä se on kotoisin?” “Olisikohan Liverpoolista” sanoo isä, mikä hämmentää pikkumiestä suunnattomasti. “Liverpoolista? Miten se voi olla Liverpoolista kun sillä on noin outo sukunimi?” En ehdi kuulla, mitä isä vastaa pojalle, kun ex-Droylsden pelaaja Matt Smith vie vierailijat 1-0 johtoon. Matt pelasi Bloodsissa kauden alkupuolella yhdessätoista ottelusta, joista kaksi avauksessa, ja teki kaksi maalia. Pian Smithin maalin jälkeen Banim pääsee ohi puolustuksesta, mutta unohtaa mennessään pallon maalivahti Jasbir Singhin näppeihin. Kannattajakatsomo huokailee epätoivoisena, koska peliä on pelattu vasta puoli tuntia, mutta jo nyt näyttää siltä, että tästä ei taas tule yhtään mitään.

Toisella puoliajalla alan uskoa, että nousuhaaveet todellakin kaatuvat tähän otteluun. Ensin Smith tuplaa vierasjoukkueen johdon, ja viisi minuuttia tästä Ryan Beswick vetää huikealla kanuunalla kolmestakymmenestä jaardista aivan maalin kattoon. En voi kuin ihailla kaverin kutia - ehdottomaasti yksi hienoimmista maaleista jonka olen tällä kaudella livenä nähnyt! Ja vain viiden minuutin kuluttua pallo on taas verkon perukoilla, kun Phillo tiputtaa Beswickin laukauksen ja Junior English pääsee pistämään pelivälineen helposti maaliin. Vieressäni joku Solihull kannattaja riemuitsee, ja kuten kaikkien aiempienkin maalien jälkeen, hän soittaa jollekin kaverilleen, ja huutaa puhelimeen “Junior vei Moorsit jo 4-0 johtoon. Tämä on aivan mahtavaa.” En ole ihan samaa mieltä miehen kanssa, mutta pidän asian omana tietonani. Se taisi nyt olla siinä, eiköhän ne nousuhaaveet ole nyt ohi?

Droylsden-Solihull Moors 0-5
(Smith 2, Beswick, English, Johnson)
Butchers Arms 07.02.2011
Yleisöä 204