Aurinkoinen Stafford näyttää oikein miellyttävältä pikkukaupungilta, kun astun ulos rautatieasemalta. Tien toisella puolella on kaunis puisto ja päätän kävellä sen halki kohti keskustaa. Yhtäkkiä kuulen takaani ’Droylsden! Droylsden!’ huudon ja käännyn yllättyneenä katsomaan sen suuntaan. Victoria Parkin aurinkokatoksen alla istuu pussikaljalla pari nuorukaista, jotka olen tunnistavinani Droylsdenin teinimölisijöiksi. Heilautan kättäni poikien suuntaan ja jatkan matkaani ohi petankkikentän ja papukaijahäkin kohti keskustaa ja Marston Roadin stadionia. Rangers on pelannut kentällä vuodesta 1896 lähtien ja vaikka stadionia onkin uusittu pariin otteeseen sen jälkeen (pääkatsomon penkit on ostettu Leicester Cityltä, ilmeisesti vuonna 2002 puretulta Filbert Streetiltä), stadion on silti ihanan rapistunut ja sadattelen, koska unohdin kamerani kotiin. Ostan fanikaupasta muistoksi pinssin ja alan hiippailla kohti päätykatsomoa. Kävellessäni kohti katsomoa kaksi papparaista tervehtii minua iloisesti. Moikkaan miehiä, ja vaikka totta puhuakseni en tunnista heitä, päättelen Manchesterin aksentista ja siitä, että he sanoivat ’hauska nähdä taas’ että he ovat Droylsdenin kannattajia. Tilanne on hieman sama, kun aina mennessäni kotiin lomalle kun jotkut vanhempieni tuttavat tervehtivät minua kaupungilla, kyselevät kuulumisiani ja minä vain nyökkäilen ja vastailen eikä minulla ole aavistustakaan keitä he ovat. Katselen joukkueitten lämmittelyä ja mietin, että kaikki muut Manchesterissä ovat varmasti tohkeissaan kokoontumassa pubeihin katsomaan FA Cupin semifinaalia, kun minä seisoskelen rapistuvalla stadionilla Staffordissa. En ole koskaan ollut hirveän innokas katsomaan jalkapalloa televisiosta, koska paikan päällä se on vaan niin paljon mahtavampaa ja Wembleyllä pelattava semifinaali ei kiinnosta sinällään minua tippaakaan, kunhan ManU ei sitä voita.
Kenttäkuuluttaja luettelee joukkueitten kokoonpanot, mutta yleisö, jota on jälleen paikalla kiitettävästi, ei innostu hurraamaan sankareilleen kovinkaan kuuluvasti. Kuuluttaja ilmoittaa tiukkaan sävyyn, että ’when teams come out, I want a bloody big cheer’ ja yleisö totteleekin kiitettävästi. Huolimatta siitä, että Stafford on sarjataulukossa toiseksi viimeisenä ja uhkaavasti valumassa kohti alempaa sarjatasoa, seuralla on ollut tällä kaudella keskimäärin noin 460 katsojaa otteluissaan. Kauden ennätysyleisö oli 763 katsojaa AFC Telfordia vastaan (tosin veikkaan että noista noin kolmisensataa oli vierasfaneja) ja jopa alin yleisömäärä (260) on samaa luokkaa kuin Droylsdenin keskiarvo, joten toivon hiljaa mielessäni, että Rangers onnistuu välttämään putoamisen (tietysti kunhan he tänään häviävät). Peli alkaa ja Stafford hyökkää kohti päätyä jossa minä seisoskelen ja myös kotijoukkueen kannattajat alkavat kerääntymään sinne. Joku mies huikkaa minulle ohimennessään ’Sinä olet väärässä päädyssä, muru. Te hyökkäätte tuohon suuntaan’ mutta kerron miekkoselle olevani liian laiska vaihtamaan päätyä.
Ensimmäiset minuutit kotijoukkue pyörittää peliä Droylsdenin kenttäpuoliskolla. Mietin, miksi kärkimies Lee McEvilly pelaa topparina, mutta pohtimiseni puolustuksen loukkaantumistilanteesta keskeytyy, kun Bloods pääsee kahdeksannella minuutilla ensimmäiseen hyökkäykseensä ja kapteenin nauhaa tänään kantava Ciaran Kilheeney pistää vieraat johtoon. Missasin itse syksyllä Butchers Armsilla pelatun ottelun (2-0 voitto Kilheeneyn ja Brownin maaleilla), koska oli Moldovassa katsomassa Suomen nöyryyttävää tappiota, joten vastustajana Stafford on minulle uusi tuttavuus. Olen kuitenkin lukenut läksyni ja tiedän että seura perustettiin noin vuonna 1876 ja kuten suurin osa Droylsdenin vastustajista, Rangers on pelannut koko historiansa non-league tasolla. Kauden 2005-06 päätteeksi seura nousi Conferenceen voittamalla Droylsdenin play off finaalissa rankkareilla ja he pelasivat kaksi kautta non-leaguen korkeimmalla tasolla. Viime kaudella talousvaikeudet aiheuttivat ongelmia ja seura vältti putoamisen vain täpärästi. Lokakuussa 2010 ex-Blackburn/Leicester maalivahti, Englannin maajoukkueessakin pelannut Tim Flowers tuli joukkueen manageriksi, mutta mies erosi tehtävästään vain yhdeksän pelin jälkeen, jättäen ohjat apulaismanagerina toimineelle ex-Leicester puolustajalle Matt Elliottille.
Katselen jo ottelun alussa, että Marston Roadin kenttä näyttää olevan todella kuiva, sillä jokainen potku nostaa ilmaan pienen pölypilven. Noh, tämän jälkeen Rangersilla on vain yksi kotipeli, joten pian nurmi saa levätä. Joukkueen viimeinen kotimatsi on Eastwoodia vastaan, ja se piti alunperin pelata 6.11, mutta ottelu on siirretty kokonaista neljä kertaa syystä tai toisesta. Eastwood on ennen tämän päivän pelejä viidentenä, mutta seuran nousukarsintahaaveet saivat loppuviikosta pahan iskun, kun viralliset tahot ilmoittivat, että seura ei saa pelata karsinnoissa, koska Coronation Park ’ei täytä nousukarsintojen laatuvatimuksia’. Badgers yrittää taistella päätöstä vastaan ja toivon sydämeni pohjasta että he onnistuvat, koska he ovat nousukarsintapaikkansa ansainneet.
Siirrän huomioni takaisin peliin. Ensimmäinen puoliaika alkaa olla lopuillaan ja Droylsdenin maalivahti saa kivuliaan näköisen tällin nilkkaansa. Phillo yrittää urheasti jatkaa peliä, mutta ei pysty. Staffordin kannattajat ovat jo muutamaan otteeseen kommentoineet McEvillyn kieltämättä hieman tukevahkomman puoleista vatsanseutua, ja kun joku vääräleuka yleisöstä neuvoo ’put that fat git in goal’, McEvilly heittää murhaavan katseen kannattajakatsomon suuntaan. Onneksi manageri Pace vähät välittää kannattajien neuvoista ja laittaa McEvillyn sijaan kakkosmaalivahdin tolppien väliin ja vielä hieman ennen taukovihellystä Kilheeney ehtii tuplata Droylsdenin johdon. Toinen puoliaika alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyi, ja Killer tekee ottelun kolmannen maalinsa ensimmäisestä hyökkäyksestä. 30-luvulla Droylsdenin kaikkien aikojen maalintekijä Ernest Gillibrand teki neljässä kaudessa 275 maalia, joten Gillyn lukemiin Ciaranilla on vielä matkaa, mutta onhan nuorella miehellä vielä aikaa jäljellä ennätyksen rikkomiseen.
Katselen ympärilleni, ja huomaan ilokseni, että Alex Brown näyttää taas olevan pääsemässä kentälle. Tunnen oloni hieman haikeaksi, koska kyseessä on käytännössä kauden viimeinen vierasmatsi minulle; pääsiäismaanantain reissua Hydeen en nimittäin edes laske vieraspeliksi. Toista puoliaikaa on pelattu kymmenisen minuuttia kun joku Staffordin pelaaja huitelee palloa kädellään rangaistusalueella, ja Kilheeney pistää pallon pilkulta debyyttiottelunsa pelanneen maalivahdin Tom Turnerin selän taakse. Reilu kymmenen minuuttia myöhemmin Domaine Rousella on loistava paikka viedä Bloods jo 5-0 johtoon, mutta nuorukainen pistää tyhjän maalin edestä pallon ylärimaan. Pallo pompahtaa siitä Kilheeneylle ja maalivahti yrittää väliin, mutta Killer syöttää Rouselle joka ei erehdy toista kertaa. Lähelläni istuva papparainen utelee, että onko Droylsden normaalisti näin hyvä mutta joudun myöntämään, että valitettavasti ei. Reissu Marston Roadille on ollut mukava, ja toivonkin Rangersin säilyvän sarjassa, vaikka se sitten tarkoittaisi paikallisvastustaja Hyden putoamista. Staffordin kaltainen symppis seura on sen ansainnut.
Stafford Rangers-Droylsden 1-5
(Keen; Kilheeney 4, Rouse)
Marston Road, Stafford 16.04.2011
Yleisöä 405
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti