Astuttuani sisään aurinkoiselle Shawe View:lle, joudun heti kuulusteltavaksi. Nauravainen käsiohjelmanmyyjä huomaa takissani olevan DFC logon ja tenttaa minulta, mikä Droylsden-fanin on tuonnut paikalle (tunnustan rehellisesti olevani häitä paossa) ja mitkä ovat ensivaikutelmani paikasta. Ensisilmäyksellä Shawe View näytää todella vekkulilta pieneltä stadionilta ja aivan erilaiselta kuin yksikään käymistäni non-league areenoista. Itse asiassa se ei ole edes stadion, vaan jalkapallokenttä. Toisessa päädyssä ja vaihtopenkkien puoleisella sivulla ei ole katsomoita, vaan nurmivallit, joilla katsojat istuskelevat (tai oikeastaan makailevat) auringonpaisteessa. Ottelu on melko heikkotasoista, oikeastaan suoraan sanottuna tosi huonoa ja tunnelmaltaan enemmänkin puistopiknik kuin jalkapallo-ottelu. Pienet lapset leikkivät nurmella ja aikuiset juttelevat keskenään, seuraten peliä vain sivusilmällä. Olen melkein varma, että kohta joku kaivaa eväskorin esiin ja alkaa jakelemaan voileipiä ja pasteijoita, mutta joudun pettymään. Vierelläni kaksi noin neljä vuotiasta poikaa muodostaa huutosakin ja yrittää kannustaa Traffordia 'come on whites'-huudoilla, mutta nurmivallia alaspäin kieriminen osoittautuu huomattavasti mielenkiintoisemmaksi puuhaksi. Ensimmäisellä puoliajalla kovin ääni onkin kentän ohi ajavan jäätelöauton lallatus. Peli on yhtä heikkoa kun noin kuukausi sitten Waltonissa ja ensimmäinen kulmapotkukin tulee vasta puolen tunnin pelin jälkeen.
Tauolla lähden etsimään vessaa ja kuljen pukukoppien suuntaan. Jo pitkän matkan päästä kuulen, että jomman kumman joukkueen koutsi ei ole tyytyväinen pelaajiensa esitykseen. Valmentaja on selkeästi läpikäynyt Alex Fergusonin charmikoulun ja huutaa pelaajilleen niin, että se kuuluu jopa viereisessä rakennuksessa olevan vessan sisälle: '***** mikä esitys! Jos mä ***** sanon, että merkatkaa ***** omat vastustajanne, niin se tarkoittaa, että te ***** merkkaatte! ***** te pelaatte aivan ***** huonosti. Tää on ***** kauden viimeinen peli ja mä en ***** halua mitään ***** lastenjuhlaa, vaan kolme ***** pistettä, ***** saamattomat ääliöt!' Kun kävelen takaisin kentän laidalle, luulen, että myös minun tukka sojottaa taaksepäin koutsin huudon aiheuttaman ilmavirran takia ja mietinkin, että tämä on tällä sarjatasolla ilmeisesti aivan arkipäiväistä, koska Waltonissa koutsin huudot kuuluivat myös koppien ulkopuolelle. Toinen puoliaika on hieman parempi kuin ensimmäinen, mutta ei paljoa. Puolet ajasta makailen nurmikolla kyynärpäähäni nojaillen ja katselen laiskasti peliä. Woodleyn peliasu näyttää Barcelonan peliasulta, mutta siihen yhtäläisyydet Katalonian jättiläisen kanssa loppuvatkin. Minusta ei todellakaan tunnu, että katselisin Barçaa. Ei, nämä joukkueet kärsisivät rökäletappion synnyinkaupunkini joukkueellekin.
Aikamoista höntsäilyähän tuo oli, mutta kyllä se aina kuninkaalliset häät voitti!
Trafford FC-Woodley Sports 0-1
(Neequaye rp.)Shawe View, Trafford 29.04.2011
Yleisöä 178
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti