Kausi on nyt sitten loppusilausta vailla pelattu. Enää yksi ottelu, ja se on siinä. Liigajoukkueenikaan tuskin nousukarsintoihin pääsee, vaikka mahdollisuuden siihen ovatkin olemassa, joten lauantain jälkeen alkanee loma. Tai no, loma ja loma, suunnitelmissani on mennä katsomaan niin nuorten FA Cupin finaalia kun Manchesterissa pelattava Conferencen finaalia, ja tietysti kirsikkana kakun päällä kesäkuun maaottelut San Marinossa ja Ruotsissa, mutta liigapelit loppuvat ja sen vuoksi elämäni valtaa jonkinlainen tyhjiö. Tähän ikään mennessä minun pitäisi osata jo tulla toimeen kaudenloppumismasennuksen kanssa, mutta en vaan osaa. Joka vuosi tulee sama tyhjä olo kun tuomari puhaltaa viimeisen kerran pilliinsä.
Viime viikon keskiviikkona viimeinenkin matemaattinen mahdollisuus nousukarsintoihin katosi, kun Bloods hävisi vieraissa Corbylle viime minuutin maalilla, eli kolmessa viimeisessä ottelussa ei pelata muusta kuin kunniasta. Kaksi viikkoa sitten FC Halifax Town varmisti nousunsa ensi kaudeksi Conference Northiin ja mikäli ihmeitä ei tapahdu, Altrincham ja kenties Southportkin ovat putoamassa Conferencesta, joten ensi kaudella on tulossa useampikin helppo vierasottelu. Helppo siis peliin reissaamisen suhteen, ei niinkään pelillisesti. Viikolla Football Conference myös hylkäsi Eastwoodin valituksen ja pysyi päätöksessään, että Badgers ei voi ottaa osaa nousukarsintoihin, koska vaikka seuran stadion täyttääkin Conference Northin vaatimukset, nousukarsinnoissa käytetään jostain käsittämättömästä syystä eri standardeja, joita Coronation Park ei täytäkään. En tiedä, annetaanko viimeinen nousukarsintapaikka sarjassa kuudenneksi sijoittuneelle joukkueelle (jos Eastwood säilyttää viimeisen kierroksen jälkeen nykyisen sijoituksensa) vai saako yksi joukkue suoran finaalipaikan, mutta ikävä päätös joka tapauksessa Mäyrien näkökulmasta.
Pääsiäisviikonloppuna kävin kahdessa Droylsdenin pelissä, mutta en keksi kummastakaan yhtään mitään sanottavaa! Lauantain Harrogate pelissä kotijoukkue hallitsi ottelua mielinmäärin ja puolet avauskokoonpanon pelaajista sai nimensä maalisarakkeeseen. Maanantain paikallisottelu Hydessä oli huomattavasti tasaisempi, ja putoamista vastaan taisteleva kotijoukkue yritti huomattavasti enemmän, kun The Sulphurites, jolla ei ole enää muutamaan kierrokseen ollut peleissä mitään panosta. Kumpakaan ottelu ei tarjonnut mitään ikimuistoista (lukuunottamatta ehkä Chalmersin maalia) eikä yleisöäkään pelit innostaneet sen kummemmin. Harrogate pelissä virallinen yleisömäärä oli 206, mutta silmämääräisesti olisin arvioinut paikalla olleen ehkä korkeintaan 180 katsojaa. Ewen Fieldsille oli sentään keräntynyt reilusti päälle 400 silmäparia, mutta parikymmentä vierasjoukkueen kannattajaa oli tavallistakin hiljaisempia, innostuen vain muutaman yksittäiseen huuteluun Holdenin maalin jälkeen, ja kotijoukkueen hieman suurempi faniryhmäkään ei pitänyt ääntä kuin ensimmäisellä jaksolla, hyräillen pariin otteeseen elokuvan The Great Escape -tunnusmusiikkia. Hyden sarjassa säilyminen ei ole vieläkään varmaa, vaan ratkaisu menee kauden viimeiseen matsiin. Sympaattinen Alfreton Town sen sijaan varmisti nousunsa non-leaguen korkeimmalle tasolle voittamalla lauantaina Redditchin 4-0.
Matkatessani Hydestä kotiin, mp3 soittimessani soi 'My Way' Shane MacGowanin versiona. Oloni oli sopivan alakuloinen, kun Shane hieman humalaisen kuuloisesti kähisi 'And now, the end is near, and so I face the final curtain.' Lauantaina kotiottelu Gloucesteria vastaan ja se on sitten siinä. Esirippu laskeutuu. Ei noustu Conferenceen, ei päästy Wembleylle, mutta kausi on pitänyt sisällään monia ikimuistoisia hetkiä: FA Cup, nitromatsi Ebbsfleetiä vastaan, Kilheeneyn käsivirhe Blythissä, McEvillyn tykki puolesta kentästä...
Droylsden-Harrogate Town 5-1
(Kilheeney, Rouse, Chalmers, Connor, Miles; Armstrong rp.)
Butchers Arms, 23.04.2011
Yleisöä 206
Hyde FC-Droylsden 1-1
(Barlow; Holden)
Ewen Fields, Hyde 25.04.2011
Yleisöä 472
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti