Droylsdenin keskusta on yli vuoden ajan muistuttanut rakennustyömaata, koska Metrolink-raitsikkalinjaa ollaan laajentamassa Ashtoniin. Olen jo tottunut siihen, että joka kerta kun tulen matsiin, bussipysäkki on vaihtanut paikkaa, mutta viimeisen kuukauden aikana tilanne on muuttunut kauheasta aivan helvetilliseksi ja liikenne tuntuu olevan jatkuvasti täysin pysähdyksissä. Sen vuoksi olen jo kolmannen kerran peräkkäin myöhässä ja saavun Butchers Armsille vasta muutamia minuutteja ennen kick offia. Käsiohjelmat on taas myyty loppuun ja ympärilläni näkyy vain Celticin sinivalkoisia pelipaitoja ja kaulaliinoja. Molempien joukkueiden kannattajille tämä on se ottelu, jonka he tarkistavat ensimmäisenä kun otteluohjelma kesällä julkaistaan. Kilpailu Droylsdenin ja Stalybridgen välillä on aivan yhtä intensiivistä kuin kilpailu vaikkapa Manun ja Cityn välillä. Kuten Halifax-ottelussakin, yli puolet paikalla olevista katsojista näyttävät kannattavan vastustajia. Koko ottelun alun Butchers Armsilla kaikuukin Celticin kannustuslaulut, ja viiden minuutin kohdalla vieraskatsomossa syttyy sininen savusoihtu. Luulen, että tästä ottelusta on tulossa aivan erityinen.
Manchester Evening Newsissa kerrottiin perjantaina, että Stalybridgen pelaajat ottavat osaa Movember-kampanjaan, jonka tarkoitus on kerätä rahaa ja nostaa tietoisuutta miesten terveysongelmista, kuten eturauhassyövästä, kasvattamalla marraskuun aikana viikset. Huomaan, että suurimmalla osalla pelaajista ei ole edes haituvaisia amisviiksiä. Saattavathan he toki olla liian nuoria saadakseen tuuheat viikset kasvamaan nenänsä alle, ja onhan marraskuukin vasta aluillaan, mutta veikkaan, että kyseessä on ennemminkin jonkun sortin ‘ei parta pahoille kasva’-skenaario… Katselen Celtic-pelaajia ja mietin, että vaikka heidän säälittävät yrityksensä laskisi yhteen, he eivät pääsisi lähellekään Droylsdenin Dean Johnsonia, jonka leukaperiä koristava sänkä on aina yhtä komea kuin Karhukoplan konnilla konsanaan. Ainoa pelaaja, joka on onnistunut aloittamaan kampanjan, näyttää olevan keskikentän numero kuusi, joka on luultavasti ottanut varaslähdön, koska hän alkaa jo uhkaavasti muistuttaa saksalaista pornotähteä. Stalybridgen johtava maalintekijä Connor Jennings, joka valittiin viime viikolla Englannin C-maajoukkueeseen kymmenen päivän päästä Gibraltaria vastaan pelattavaan maaotteluun, vie vieraat 1-0 johtoon. En ole enää ihmettele, miksi Celtic on sarjan kärjessä kärsittyään vain yhden tappion liigassa, koska he pelaavat kaunista ja liikkuvaa peliä. Droylsden vastaa samalla tavalla ja on kiva katsoa kahta syöttelevää ja maata pitkin pelaavaa joukuetta sen sijaan, että pelaajat vain potkaisisivat palloa kohti maalia ja juoksisivat perään.
Toisella jaksolla Droylsden aloittaa vahvasti ja rakentaa pari uhkaavaa tilannetta Celticin maalille. Pian vastustajat pääsevät kuitenkin nopeaan vastahyökkäykseen ja Ellams pistää joukkueen 2-0 johtoon. Vieraskannattajat ottavat tilanteesta ilon irti muistuttaen jälleen lauluillaan, kuinka paljon he inhoavat Droylsdenia. Bloods vastaa välittömästi ja Dan Gardner kaventaa Johnsonin esityön jälkeen. Ensimmäisen kerran moneen viikkoon kotijoukkueen kannattajat innostuvat todella kannustamaan ja tunnelma on hieno. Joku mies tulee lähelleni katsomoon kahta hampurilaista kantaen ja kertoo kaverilleen, että Celtic-fanit ovat syljeskelleet Droylsdenin vaihtopenkille ja että joku on heittänyt sinne tuolin. Ihmettelen hieman, mistä kyseinen huligaani on tuolin stadionilla löytänyt, mutta en ymmärrä kiinnittää mahdollisiin mellakoihin sen enempää huomiota, koska Droylsden on taas rakentelemassa lupaavan näköistä hyökkäystä. Jotkut lähitienoon asukkaat ovat jo aloittaneen tämän iltaisen Bonfire Nightin juhlimisen ja taivaalla näkyy silloin tällöin ilotulituksia. Bloodsin painostuksesta huolimatta Celtic tekee taas maalin. Paikallisottelun tunnelma alkaa nousta aivan liian kuumaksi, kun joku heittää Celtic-päädystä soihdun kentälle. Droylsdenin maalivahti Paul Phillips viskaa maalinsuulla savuavan soihdun takaisin katsomoon ja tuomari antaa miehelle aivan oikeutetusti suoran punaisen palkinnoksi hänen VPK-toiminnastaan. Phillo komennetaan pukukopin puolelle, mutta maalivahtia ei kuitenkaan saada niin helposti pois kentältä, vaan hän riitelee vielä hetken tuomarin kanssa. Sekä koti- että vieraskannattajat buuaavat maalivahdille ja hänen holtittomalle toiminnalleen ja kun pelaajat yrittävät marssittaa Philloa pelaajatunnelin suuntaan, joku heittää Droylsdenin katsomosta paukkupommin noin kahden metrin päähän Stalybridgen maalivahdista Jan Budtzista ja mies lakoaa kentän pintaan kuin ammuttuna. Yleisö buuaa ja osa kannattajista alkaa vaikuttamaan hieman aggressiivisilta. Stadionilla kaikuu ’We all hate Bridge-scum’ kun kenttäkuuluttaja komentaa kaikki järjestysmiehet fanikatsomoiden eteen.
Kun ottelu vihdoin useiden minuuttien tauon jälkeen pääsee alkamaan, vajaamiehinen Droylsden hallitsee pelitilanteita suvereenisti. Tuomari näyttää menettäneen otteensa peliin täysin ja antaa kerta toisensa jälkeen aivan outoja tuomioita. Jälleen laiturina pelaava puolustaja Carlos Logan kaventaa ja Bloods jatkaa pelin hallintaa. Tuomari puhaltaa pelin poikki juuri kun Dale on pääsemässä läpi ja antaa hyvin oudosti Celticille vapaapotkun. Bloods pelaa niin kauniisti, että he ansaitsisivat pelistä vähintään tasapelin ja päätykatsomoon kokoontuneet kannattajat luulevat sen jo tulleen, kun Dale pääsee yksin läpi. Mies pistää pallon jo maalivahdin yli ja kannattajat alkavat hurraamaan ansaittua tasoitusta, mutta pallo lipuu kuin ihmeen kaupalla maalin ohi. En voi uskoa silmiäni. Miten tuosta tilanteesta ei saa maalia? Avustava erotuomari näyttää kuutta minuuttia lisäaikaa ja ei mene kuin tovi, kun loistavasti pelannut Rowe tasoittaa pelin. Koko päätykatsomo räjähtää. Koko kauden aikana en ole kokenut tällaista tunnelmaa! Tämä on aivan uskomatonta! Kannattajat laulavat nyt sydämensä kyllyydestä ja järkyttyneet ja epäuskoiset Celtic-fanit joutuvat kuuntelemaan kaikki mahdolliset pilkkalaulut ’You’re not singing anymore’:n ja ’ Top of the league? You’re having a laugh!’:in väliltä. Kentän puolella vajaamiehinen Droylsden hakee maalia epätoivon vimmalla ja tämän hetken suurin sankari Danny Rowe onkin lähellä tehdä voittomaalin. Katsomossa riemuitsevien Bloods-fanien muistuttaessa vastustajille, että ’2-0 and you fucked it up’, Rowe pääsee jälleen kiusaamaan Celtic-vahtia, mutta voittomaali jää vieläkin tekemättä. Kun tuomari puhaltaa pelin päättyneeksi, taputan kentältä poistuvalle joukkueelle; olen todella ylpeä kuinka hienosti he taistelivat tasoihin kahden maalin tappioasemasta vajaalla miehityksellä. Ohitseni juoksee kovaa vauhtia joukko nuoria poikia; jossain päin stadionia kuuma tunnelma on valitettavasti purkautunut tappeluksi. Tällaista en haluaisi todellakaan nähdä non-league matseissa, joissa yleensä aina on hyvä tunnelma kannattajien keskuudessa. Itse asiassa tuollainen käytös ei kuulu mihinkään jalkapallopeliin. Manchesterin pimeässä illassa kaikuu ‘We’re Droylsden FC, we score when we want’ kun lähden stadionilta pois.
Droylsden-Stalybridge Celtic 3-3
(Gardner, Logan, Rowe; Jennings, Ellams, Brogan)
Butchers Arms, 5.11.2011
Yleisöä 656
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti