Vähemmistönä kotikentällä

Saavun stadionille kymmenen minuuttia ennen ottelun alkua ja käsiohjelmat ovat jo loppuneet. Joka puolella näkyy kymmeniä ja kymmeniä FC Halifaxin sinisiä pelipaitoja ja kaulaliinoja. Tyhjään päätyyn on ripustettu 12 jättimäistä lippua, jotka julistavat ‘Forza the Shaymen’ ja ‘FC Halifax Town – Pride of West Yorkshire’. Greenside Lanen puoleinen päätykatsomo on tupaten täynnä vieraskannattajia ja suurin osa molemmista pitkistä sivuista samoin. Vieraskatsomossa pamahtaa paukkupommi, kun joukkueet astelevat kentälle kirkkaassa auringonpaisteessa. Paukkupommeja seuraa ‘You should, you should be, you should be Shaymen’ ja ‘You’re supposed to be at home’ -laulut. Katselen ihaillen fanijoukon menoa ja ajattelen, että moni liigajoukkuekin voisi olla ylpeä noin innokkaasta kannustusporukasta. Olen toki kuullut, että Halifaxin kannattajat aiheuttivat ottelun keskeyttämisen vain seitsemän minuutin pelin jälkeen taannoisessa FA Cupin pelissä Lancaster Cityn vieraana ja pelaajatkin olivat joutuneet palaamaan takaisin pukuhuoneisiin noin kahdeksikymmeneksi minuutiksi, kun poliisi ja järjestysmiehet selvittivät päätykatsomossa alkanutta tappelua, mutta tänään porukka näyttää olevan tullut kannustamaan omiaan eikä aiheuttamaan hulinaa.

Ensimmäisellä puoliajalla Halifax pyörittää peliä ja Droylsden katselee vierestä. Droylsdenin jokainen taklaus on myöhässä ja luulen, että mikäli joukkue ei rauhoita peliään, joku lentää suihkuun ennen täyttä peliaikaa. Onneksi vastustajien sihti on hieman pielessä, joten peli pysyy maalittomana. Halifax-fanit pitävät yhä tunnelmaa yllä ja ensimmäisen puoliajan lopussa kuuluukin ensimmäisen kerran Bloods-faneille suunnattu ‘Shall we sing a song for you?’ Droylsden saa ensimmäisen laukauksen kohti maalia vasta hieman yli 40 minuutin pelin jälkeen. Hieman ennen taukoa yksitoista Kanadanhanhea lentää matalalla yli kentän. Talvi on selvästi tulossa. Tauolla en edes yritä klubitalolle jonne vierasfanit ovat pakkautuneet, vaan kiertelen ympäriinsä. Fanikauppa näyttää olevan taas kerran suljettuna ja purilaiskiskasta leijuu nenääni hieman liian houkutteleva tuoksu. Vatsani muistuttaa faktasta, että en ole tänään syönnyt edes aamupalaa, mutta jätän kuitenkin pikaruuan väliin, koska olen muutenkin varmaan kolmisenkymmentä kiloa ylipainoinen ja palaan paikalleni kentän laidalle. En tiedä, mitä manageri Pace on tauolla pelaajilleen sanonut, mutta ainakin se on auttanut, koska Bloods aloittaa toisen puoliajan aivan uudella peli-ilmeellä. Joukkue liikuttaa palloa hyvin ja rakentaa useammankin vaarallisen oloisen tilanteen vastustajien maalille. Halifaxin koutsi hyppii metrikaupalla teknisen alueensa ulkopuolella huutamassa pelaajilleen. Joku sika vetää suoraan nappulat edellä Steve Hallin polveen. Tuomari ei anna tilanteesta edes korttia, vaikka poikaparalla on polven sivussa selkeästi näkyvä verinen nappulan kokoinen kuoppa, kun hän nilkuttaa ohitseni paikattavaksi. Vamma ei kuitenkaan hidasta miehen vauhtia pitkään, vaan hieman alle tunnin pelin jälkeen hän aloittaa juoksullaan kauniin kuvion, jonka päätteeksi Gardner vie kotijoukkueen johtoon. Ensimmäisen kerran sitten syyskuun Hinckley-matsin Droylsdenin kannattajaporukan suunnasta kuuluu kunnon hurraus ja vähemmistönä kotikentällään oleva faniporukka peittoaa ainakin hetkellisesti tyrmistyneet vieraskannattajat.

Shaymen nousee kuitenkin tasoihin vain kymmenen minuutin päästä, kun koko ensimmäisen puoliajan Bloods-puolustusta kiusannut Lee Gregory tasoittaa puskulla. Peli jatkuu viihdyttävänä ja viisi minuuttia tasoituksesta Bloods johtaa jälleen, kun Halifaxin Tom Baker huitelee palloa kädellään rankkarialueella ja Gardner ei erehdy pilkulta. Halifaxin koutsi hyppii tasajalkaa ainakin kymmenen metriä teknisen alueensa ulkopuolella mussuttamassa rankkarista, mutta turhaan. Vieressäni seisovat papparaiset opettavat vuosien elämänkokemuksella nuorehkolle koutsille, että ‘Life is a bitch sometimes’, enkä voi kuin hymyillä. Bloods hallitsee peliä yhä hienokseltaan, mutta Shaymen ei anna periksi, vaan taistelee hampaat irvessä. Toisessa päässä kenttää tuomari missaa päivänselvän käsivirheen ja se pipopäinen koutsi on haljeta raivosta. Bloods saa jälleen hyökkäyksen ja Halifaxin Liam Hogan pelastaa maaliviivalta. Hetken päästä sama mies on aiheuttamassa tuhoa Droylsdenin maalin suulla, mutta Phillo saa näppinsä väliin ja Droylsden pitää johtonsa loppuun asti. Poistun stadionilta tyytyväisenä. Tuskin koskaan olen nähnyt joukkueen joutuvan taistelemaan noin kovasti ansaitakseen voittonsa.

Droylsden-FC Halifax Town 2-1
(Gardner 2; Gregory)
Butchers Arms, 22.10.2011
Yleisöä 683