Palkintogaala

Conference Northissa kausi 2010-11 on nyt ohi, ja nousukarsinnatkin on pelattu, joten lienee aika palkita kauden parhaat. Asiantuntemustahan minulta ei tunnetusti löydy ollenkaan, joten palkinnot on annettu enemmän sydämellä kuin järjellä, mutta mitä siitä.

Vuoden pelaaja: Ciaran Kilheeny
Mitä voin sanoa? 32 maalia 49 ottelussa. Pelastanut joukkueen useaan otteeseen maaleillaan ja kerran huikealla (joskin sääntöjen vastaisella) torjunnalla. Olisi ehdottomasti tärkeää pitää Killer myös ensi kaudella Droylsdenin väreissä, mutta pelkään pahoin, että mies palaa Conferencesta pudonneeseen Southportiin.

Vuoden maali: Lee McEvilly vs. Alfreton
Kauden aikana Bloods teki useita maaleja huikeilla vedoilla reilusta kahdestakymmenestä metristä, mutta mikään ei voita McEvillyn laakia omalta kenttäpuoliskolta Alfretonia vastaan. Eräs hienoimmista koskaan livenä näkemistäni maaleista.

Paras vastustaja: Ebbsfleet United
Hyviä vastustajia oli monia: Alfreton, Blyth, AFC Telford. Silti mieleeni on parhaiten jäänyt tammikuussa FA Trophyn ottelussa kohdattu Conference Southin Ebbsfleet United. Joukkue pelasi viihdyttävää, hyökkäävää lyhytsyöttöpeliä ja piti Droylsdenia pitkään ahtaalla. Joukkue nousi ansaitusti ensi kaudeksi Conferenceen voittamalla tiukassa nousufinaalissa Farnborough:n 2-4.

Paras peli: Droylsden-Ebbsfleet United 1-0
FA Trophyn toisen kierroksen ottelu oli hyvää mainosta non-league jalkapalloilulle. Molemmilla joukkueilla oli hyviä maalipaikkoja, kummankin joukkueen maalivahdit olivat huippuvireessä ja peli oli kaiken kaikkiaan kaunista katsottavaa. En muista, milloin olisin ollut futispelissä niin hermostunut ja jännittynyt kun Ebbsfleet pelin viimeisen vartin aikana.

Ottelu, jonka haluaisin unohtaa: Droylsden-Solihull 0-5
Ottelu, missä viimeisetkin salaa hautomani nousuhaaveet murtuivat. Tulos kertoo kaiken – keskinkertainen vastustaja piti hampaatonta kotijoukkuetta täysin pilkkanaan ja minä toivoin, että olisin jäänyt kotiin katsomaan telkkaria.

Parhaat vierasfanit: Ebbsfleet United
Non-league fanit ovat aivan omaa luokkaansa. Ystävällisiä ja ennen kaikkea todellisia jalkapalloihmisiä, jotka rakastavat peliä ja joukkuettaan täydestä sydämestään ja joille menestys ja modernit stadionit eivät ole kaikki kaikessa. Sadoista kauden aikana näkemistäni hienoista faneista parhaiten mieleeni ovat jääneet Fleet-kannattajat, jotka olivat todella suurella joukolla matkustaneet 377km matkan Kentistä ja auttoivat luomaan upean tunnelman Butchers Armsille.

Suosikkivastustaja: Blyth Spartans
Suurin osa Bloods-faneista luultavasti valitsisi paikalliskilpailijan Stalybridgen suosikkivastustajakseen, mutta minun lempivastustajani on Spartans. Koillis-Englannin pojat on aina mukava kohdata; pelit ovat yleensä tiukkoja, seuralla on hyviä pelaajia, kuten yksi liigan kovimmista maalitykeistä Paul Bryson ja oma suosikkini, puolustaja Michael Tait. Croft Park on myös yksi mukavimmista vieraspelireissuista liigassa.

Paras stadioni: Impact Arena, Alfreton
Vaikea valinta! Jakemans Stadium, Marston Road, harjoitusottelussa kohdatun Halifax Townin The Shay... Kaikki mukavia pikkustadioneita, mutta ehkä viihtyisin kaikista oli Alfreton Townin Impact Arena, huolimatta ottelun lopputuloksesta. Ensi kaudella Derbyshiressä pelataan Conference tasolla, ja kun seura on myös päättänyt siirtyä täyspäiväiseksi ammattilaisseuraksi, kuka tietää, kuinka pitkälle he pääsevät. Katsokaa vaikka Fleetwood Townin menestystä tällä kaudella!

Paras vastustajien pelaaja: James Walshaw, Guiseley AFC
Jälleen vaikea valinta. Alfretonin Liam Hearn olisi ehkä ollut luonnollinen valinta, mutta päätin kuitenkin antaa parhaan vastustajien pelaajan palkinnon Guiseleyn James Walshaw:lle. Ex-Ossett Town/Farseley Celtic hyökkääjä mätti yli 20 liigamaalia tällä kaudella ja vain maaginen Hearn ohitti miehen maalintekijätilastossa. Valitettavasti Walshaw:n maali nousukarsintafinaalissa ei riittänyt, vaan Lions hävisi AFC Telfordille 3-2.

Taas te?: Hyde FC
Droylsden kohtasi paikallisvastustaja Hyden viisi kertaa kauden aikana, ja minä näin jokaisen näistä otteluista. Kolme kertaa voitimme 3-1 ja loput otteluista päättyivät tasapeliin, maalieron ollessa10-4 Droylsdenille. Koska Tigers (valitettavasti) säilyi sarjassa, kohtaamme heidät taas ensi kaudella, toivottavasti vain kahdesti.

Vuoden vihollinen: Scott McGleish, Leyton Orient
FA Cup unelmat särkyivät muutamassa minuutissa kylmällä ja pimeällä Brisbane Roadilla. Ensimmäisessä osaottelussa TV-kameroiden edessä Bloods pelasi hienosti ja olisi ansainnut voiton, mutta Orientin 37 vuotias Scott McGleish tasoitti pelin 73 minuutilla. Tunnen vieläkin valtavaa syyllisyyttä ja tunnen olevani huono fani, koska en päässyt Lontooseen uusintaotteluun ja kadun sitä ehkä vielä pitkään. Droylsden johti 2-0 13 minuuttia ennen täyttä aikaa, mutta Orient tasoitti ottelun 89 minuutilla. Jatkoajalla pikkuseuran puoliammattilaiset väsyivät ja Orient iski veteraanihyökkääjä McGleishin johdolla kuusi maalia puolessa tunnissa. Olisivat edes lopettaneet sen 3-2 voittomaalin jälkeen. Siat.