34 päivän, 17 tunnin ja 23 minuutin (noin suunnilleen) odotus on nyt ohi. Pitkä reissu Blythiin ei ole ollut turha, sillä stadionin nurmi on saatu pelattavaan kuntoon ja vaikka kenttä onkin joulukuun lumen ja pakkasen jäljiltä säälittävän huonossa kunnossa ja yhtä kuhmurainen kun nurmikko vanhempieni takapihalla, ottelu pääsee alkamaan. Istuskelen Croft Parkin päätykatsomon betonilla ja lueskelen käsiohjelmaa samalla kun ohitseni kävelevät vihreävalkoisiin vermeisiin pukeutuneet kotijoukkueen kannattajat vilkuilevat minua ja punaista kaulaliinaani uteliaina. Ihastelen, että Blythilla on ehkä hienoin ja ammattimaisimmalla otteella tehty käsiohjelma, jonka olen non-league otteluissa nähnyt. Vaikka se 35 sivuisena on paljon ohuempi kuin liigatasolla, sieltä kuitenkin löytyy kaikkea, mitä isommillakin seuroilla on: managerin kolumni, tilastoja, opas seuraaviin vieraspeleihin, peliraportti edellisestä ottelusta ja mielenkiintoinen ‘Green and White Heroes’-artikkeli, jossa esitellään joku joukkueen sankari menneiltä vuosilta - tällä kertaa 70-80-lukujen maalivahti Dave Clarke. Joku mies tiedustelee ohikulkiessaan, että olenko Droylsden-fani, ja ihmettelee, että eikö meitä täällä minua enempää ole. Myönnän, etten ole vielä ainakaan nähnyt ketään toista, mutta veikkaan että paikalle saapuu noin viisi kannattajaa lisäkseni. Mies toivottaa minulle hauskaa ottelua, ja jatkan käsiohjelmani tutkimista. Epäonnistuttuani täydellisesti käsiohjelman visailussa, jossa kysymykset ovat luokkaa ‘Ketä vastaan pelasimme ensimmäisen kotiottelumme syksyllä 2009?’ ihmettelen erilaisia sponsorointi mahdollisuuksia Croft Parkilla (mikäli mietit, niin yhden ottelun sponsorointi maksaa £225+ALV, mutta pelaajaan saat itsellesi vaivaisella £20/kausi).
Kenttäkuuluttaja luettelee joukkueiden kokoonpanot. Siis kuulinko minä nyt ihan oikein? Miksi Kilheeney ei ole avauksessa? Pohdin huolestuneena, vaivaako tähtihyökkääjäämme kenties joku vamma, vai miksi hänet on jätetty penkille tuikitärkeässä liigapelissä, mutta ehkä valmentaja tietää paremmin kun kaltaiseni jalkapallosta mitään ymmärtämätön maalaisjuntti. Itse ottelu on kohtuullisen viihdyttävä (toisaalta mikä tahansa peli olisi minusta viihdyttävä viikkojen tauon jälkeen...) ja mielialani kohoaa entisestään vierasjoukkueen mennessä 1-0 johtoon kun Callum Morris sohii pallon omaan maaliin vapaapotkun jälkitilanteesta. Ilo ei kestä kuitenkaan kauaa, koska tasoitus tulee vain kahden minuutin päästä hieman kyseenalaisessa tilanteessa, jossa tuomari joutuu tarkistamaan linjamieheltä, oliko pallo ylittänyt maaliviivan.
Puoliajalle mennään Droylsdenin 2-1 johdossa, ja vaihdan toiselle puolelle kenttää. Huomaan, että paikalle on tullut lisäkseni noin kymmenen Droylsden-fania, jotka hytisevät hiljaisina päätykatsomossa Pohjanmereltä puhaltavassa purevassa viimassa. Sormet kohmeessa katselen kateellisena Droylsdenin vaihtopelaajaa, joka tallustaa penkille höyryävältä teekupilta näyttävä pahvimuki kädessään. Itse en edes teetä juo, mutta nyt se olisi poikaa! En kuitenkaan viitsi lähteä jonottamaan, vaan puren hammasta ja ajattelen, että vain muutamaa viikkoa sitten olin Suomessa noin 20 asteen pakkasessa, joten Northumberlandin nollakelin pitäisi olla vain leikkiä minulle. Spartans tasoittaa ottelun reilun 50.minuutin jälkeen, mutta jostain syystä tuomari näkyy hylkäävän maalin. En ehdi sen tarkemmin miettiä miksi maali hylättiin, kun kotijoukkue iskee jälleen ja runsaslukuisen ja suhteellisen kovaäänisen yleisön riemuksi tasoittaa pelin. Blythin kannattajakatsomossa syttyy riemun keskellä jopa vihreä soihtu ja joukkuekin näyttää saavan kavennuksesta uutta intoa. Jatkuvasti vyöryvät hyökkäykset huolestuttavat minua hieman, vaikka Droylsden pitääkin pintansa. Jälleen kerran ottelu on todella hyvää mainosta non-league jalkapalloilulle. Kotijoukkue saa (mielestäni melko halvan) rankkarin 65. minuutin kohdalla, mutta Droylsdenin maalilla loistavasti pelannut Phillips torjuu sekä Paul Braysonin vedon että Michael Taitin reboundin. Ottelun lopussa McNiven tekee illan toisen maalinsa ja kirjaimellisesti matsin viimeisellä potkulla Dan Gardner kaunistelee loppulukemiksi 4-2.
Blyth on kärsinyt ensimmäisen tappionsa lähes kolmeen kuukauteen ja minä voin hyvillä mielin suunnata Newcastlen kautta kotia kohti. Kun tallustan pois stadionilta, kenttämestari sammuttelee jo valoja ja aavemainen pimeys ympäröi Croft Parkin. Olen todella tyytyväinen, että tulin tänne. Stadion on viehättävä, peli oli hyvä ja sympaattinen Spartans on noussut ehdottomaksi suosikkivastustajakseni liigassa.
Blyth Spartans-Droylsden FC 2-4
(Brayson, Tait; Morris (og.), McNiven 2, Gardner)
Croft Park, Blyth 03.01.2011
Yleisöä 517
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti