Cup-finaalissa Wembleyllä

Non-league kauteni tuli päätökseen tällä kertaa Wembleyllä, kun matkustin Lontooseen katsomaan sekä FA Trophyn että FA Vasen finaalit. Kaksi non-league skenen suurinta ottelua on perinteisesti järjestetty Wembleyllä, vaikka kansallistadion 90000 kapasiteetillaan niille aivan liian suuri areena onkin. Lauantaina York voitti lähes 20000 ihmisen edessä Newport Countyn 2-0 sadannessa uuden Wembleyn kaaren alla pelatussa ottelussa. Tämä oli Minstermenin ensimmäinen matsi kahdesta Wembley-finaalista kahdeksan päivän sisään; joukkue palasi pääkaupunkiin seuraavan viikon sunnuntaina voittamaan Luton Townin Conferencen nousufinaalissa ja näin varmistaen paluunsa liigatasolle kahdeksan vuoden evakon jälkeen. 

En ole aiemmin käynyt katsomassa FA Vasea, joka on cup-kilpailu yhdeksännellä sarjatasolla ja sitä alempana pelaaville joukkueille. Kilpailu alkoi vuonna 1974 ja korvasi aiemman FA Amateur Cupin. Ensimmäisen cupin voitti Hoddesdon Town ja kolmena viime vuonna kannu on matkannut koillis-Englantiin Whitley Bayn matkassa. Whitley Bay onkin cupin historian menestyksekkäisen seura viidellä mestaruudellaan. Tänäkin vuonna pokaali tuli matkustamaan ottelun jälkeen koillis-Englantiin, koska finaalissa kohtasivat kaksi Newcastlen seudulta olevaa Northern Leaguessa pelaavaa joukkuetta: Dunston UTS ja viidennellä kierroksella hallitsevan mestarin Whitley Bayn tiputtanut West Auckland FC.

Vaikka FA Vasen finaalissa kävisi miten tahansa, vuonna 1893 perustettu West Auckland on jo saanut nimensä jalkapallon historian kirjoihin, vaikka heidän tarinansa ei se kaikkein tunnetuin olekaan. Seura voidaan nimittäin laskea kaikkien aikojen ensimmäisiksi maailmanmestareiksi, ja seuran logo muistuttaa tästä saavutuksesta, vaikka titteli virallisesti kuuluukin Uruguaylle.  Teen avulla miljoonaomaisuuden haalinut Sir Thomas Lipton esitti 1900-luvun alkupuolella idean kansainvälisestä jalkapalloturnauksesta, johon ottaisivat osaa eri maiden edustajat ja Torinossa pelattuun turnaukseen kutsuttiin edustajat Saksasta, Italiasta, Sveitsistä ja Englannista. The FA kieltäytyi lähettämästä virallista edustajaa, kenties kuvitellen ylimielisesti, että Englanti on tasoltaan moisten höntsäturnauksien yläpuolella ja että joukkueet saavat omassa liigassaan paljon kovatasoisempia otteluita,  joten joukkueen valitseminen jäi Sir Thomasin harteille. Ei ole täyttä varmuutta, miksi juuri West Auckland FC valittiin kilpailuun mukaan. Yhden teorian mukaan eräs Sir Thomasin työntekijöistä toimi tuomarina Northern Leaguessa, ja ehdotti West Aucklandia ja toisen teorian mukaan Sir Thomas pyysi sihteeriään ottamaan yhteyttäW.A:han, tarkoittaen Woolwich Arsenalia ja sihteeri erehtyi seurasta, mutta oli miten oli, lähinnä kaivosmiehistä koostunut kyläseura pääsi osallistumaan kilpailuun; osa pelaajista jopa panttasi omaisuutensa saadakseen tarpeeksi rahaa matkaan.

Huhtikuussa 1909 West Auckland FC voitti ensimmäisessä ottelussaan Stuttgartin 2-0 ja pääsi finaaliin FC Winterhuria vastaan, joka oli voittanut ensimmäisellä kierroksella Juventuksen ja Torinon pelaajista koostuneen Torino XI:n 2-1. West Auckland voitti finaalin myös 2-0 ja varmisti näin ensimmäisen jalkapallon maailmanmestaruuden. Kahden vuoden päästä joukkue matkusti takaisin Italiaan ja pääsi jälleen finaaliin voitettuaan ensimmäisessä ottelussa FC Zürichin. Finaalissa vastaan asettui suuri ja mahtava Juventus, ja kyläseura yllätti ennakkosuosikkina otteluun lähteneen Vanhan Rouvan (joka kyllä tässä vaiheessa oli vasta Nuori Neiti) 6-1 ja sai Sir Thomas Lipton Trophyn omakseen. Turnaus oli kuitenkin jättänyt seuran pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin ja se joutui panttaamaan jopa pokaalinsa velkojen takeeksi. Seura hajosikin 1912, mutta kokosi rivinsä uudelleen kaksi vuotta myöhemmin West Auckland Townina. Vasta 50 vuotta myöhemin seura sai Sir Thomas Lipton Trophyn takaisin, kun he jäljittivät pokaalin sen hetkisen omistajan ja ostivat sen takaisin sadalla punnalla. Alkuperäinen pokaali varastettiin 1994 eikä sitä ole sen koommin löydetty. Seura sai kuitenkin kopion pokaalista, joka on nykyisin esillä West Auckland Working Men’s Clubilla. 2009 turnauksen 100v. vuosipäivän kunniaksi joukkue kutsuttiin Italiaan pelaamaan Juventuksen U-20 junnuja vastaan, mutta tällä kertaa West ei pystynyt uusimaan voittoaan vaan hävisi 7-1.

Dunston UTS:llä sen sijaan on paljon lyhyempi historia; seura perustettiin vasta 1975 Whickham Sportsin nimellä ja seuran suurimmat saavutukset ovat Norther League Cupista, jonka The Fed on voittanut viidesti.West on vieraillut kerran vanhalla Wembleylla vuonna 1961 FA Amateur Cupin finaalissa, mutta Dunstonille ottelu on ensimmäinen englantilaisen jalkapalloilun henkisessä kodissa. Joukkueet olivat kohdanneet jo neljästi tällä kaudella (kahdesti liigassa ja FA Cupissa, jossa he joutuivat uusintaan) molempien joukkueiden voitettua kerran ja pelattua kahdesti tasan, joten odotettavissa oli jännittävä ja tasainen ottelu. Olin itse valinnnut Westin katsomon ja jo heti aloituspotkusta adoptoitu suosikkijoukkueeni yritti pistää pallon Dunstonin maalia vartioineen Liam Connellin selän taakse. Dunston kuitenkin pääsi peliin mukaan ja sai jo johtomaalinkin, kun lähes 400 matsia liigatasolla ja Ipswichin riveissä jopa Valioliigaa pelannut nyt jo yli nelikymppinen Chris Swailes pisti Michael Dixonin tolppaan kimmonneen vapaapotkun sisään, mutta maali hylättiin paitsiona. Peli jatkui viihdyttävänä ja puolen tunnin kohdalla Dunstonin ykköshyökkääjä Andrew Bulford vei joukkueen johtoon ja teki samalla FA Vasen uuden ennätyksen – mies on tehnyt maalin joukkueelleen joka kierroksella, mukaan lukien uusintaottelut! Toisella jaksolla myös Westiltä hylättiin maali paitsiona ja joukkueella oli lähes mahdoton tehtävä rikkoa Dunstonin puolustus, jossa erityisesti eläkeikäinen Swailes oli täysin ohittamaton. Hyökkäyspäässä Fed kolisutteli tolppaa muutamaan otteeseen, kunnes Bulford iski maalin numero 15 tämän kauden FA Vasessa kun peliä oli noin kymmenen minuuttia jäljellä ja Dunston pääsi kiipeämään 107 askelmaa Wembleyn Royal Boxiin ja nostamaan pokaalin.

Dunston UTS-West Auckland Town 2-0

(Bulford 2)

FA Vase Final

Wembley Stadium, Lontoo 13.05.2012

Yleisöä 5126