Vanhan suosikin paluu

Hienoa! Vanha Bloods-suosikkini Alex Meechan on Harrogaten avauskokoonpanossa. Hän oli ehdoton suosikkipelaajani ensimmäisellä non-league kaudellani, mutta vaihtoi sen jälkeen maisemaa ja siirtyi AFC Telfordiin ja sieltä lainalle Harrogateen tällä kaudella. Olen nähnyt Harrogatenkin vain kerran, joten olen odottanut matsia malttamattomana lauantaista lähtien.

Käytän koko ottelun alun siihen, että seuraan mitä Alex tekee. Valitettavasti mies näyttää olevan koko ajan Droylsdenin maalin suulla pahanteossa. En tiedä johtuuko se näyttämisen halusta (mielestäni hän ei koskaan saanut tarpeeksi peliaikaa Droylsdenin riveissä) vai vain Meechanin yleisestä hyvyydestä, mutta kaveri painaltaa jokaisen hyökkäyksen piikissä ja tämä huolestuttaa minua valtavasti. Lähes joka kerta, kun entinen suosikkipelaajani on tullut pelaamaan vastustajien riveissä, hän on tehnyt maalin ja tämäkään ilta ei tuota poikkeusta tuohon ikävään sääntöön; ottelu ei ole ehtinyt vanheta edes kymmentä minuuttia, kun Meechan iskee Harrogaten avausmaalin.

Olen keskittynyt niin intensiivisesti Meechanin tekemisiin, että tajuan vasta maalin jälkeen, että nykyinen suosikkipelaajani Dan Gardner on palannut Droylsdenin avaukseen. Ja tapansa mukaan hallitsee keskikenttää aivan suvereenisti. Ottelua ei ole pelattu kuin hieman alle vartti, kun Dan tasoittaa pelin pilkulta. Peli on mukavan vauhdikasta, molemmat joukkueet yrittävät pelata kaunista syöttöpeliä ja vaikka kaikki syötöt eivät ihan omille menekään, se on silti mukavaa seurattavaa.

Hytisen kylmässä viimassa. En voi uskoa, että reilu viikko sitten Boston pelissä oli t-paitakeli. Nyt sää vastaa käsiohjelman kannessa lukevaa ottelun alkuperäistä päivämäärää helmikuun alkupuolella. Se Manchesterin kesä meni sitten siinä… Minusta tuntuu, että asun Narniassa, jossa on aina talvi mutta ei koskaan joulua! Kylmä on lamaannuttanut myös pallopojat, jotka seisoskelevat päätykatsomossa kädet taskussa ja eivät liikauta eväänsäkään, kun pallo lentää päädystä yli, vaan katselevat rauhassa, kun Harrogaten pelaaja juoksee pitkälle katsomon taakse noutamaan pelivälinettä. Yritän ajatella positiivisesti, että täällä on vain kylmä ja tuulista, Guiseleyssa sataa pelissä lunta, mutta katsellessani ympärilleni en voi kuin miettiä, että Guiseleyssa on sentään lumisateesta huolimatta lähes 500 katsojaa paikalla ainakin mikäli Twitteriin on luottaminen.

Noin metrin päässä minusta palloa pomputtelee joku harmaapäinen Harrogaten janari, joka näyttää aivan valmentajalta tai huoltajalta. Mies jää kentän laidalle venyttelemään vaihtopelaajan kanssa ja blokkaa minun näkökenttäni toiselle maalille täysin. Mieleni tekisi siirtyä, mutta olen tehnyt itselleni pesän sivurajan tuntumaan ja lisäksi olen niin kylmän kangistama, että en viitsi. Tyypit kuitenkin peittävät vain sen maalin, johon Town hyökkää, joten en menetä mitään. Pelin vauhti on hidastunut silmin nähden toisella jaksolla ja alan vilkuilemaan kelloa ja odottamaan loppuvihellystä. Mielessäni pyörii ‘I wanna go home. I wanna go hooo-ome! It’s ****ing freezing-I wanna go home’ kun kotijoukkue tuhlaa taas yhden maalipaikan. Huomaan sivusilmällä, että harmaapäinen Harrogate janari on hyppimässä sivurajalla peliasu päällä. Siis onko tuo papparainen pelaaja? Ei ihme, että joukkue keikkuu putoamisviivan tuntumassa, jos siellä on tuollaisia eläkeläisiä kokoonpanossa! Tuomari armahtaa pelaajat ja harvalukuisen yleisön kolmen minuutin lisäajan jälkeen ja pääsen lähtemään kotiin lämpimään.

Droylsden-Harrogate Town 1-1

(Gardner rp.; Meechan)

Butchers Arms, 03.04.2012

Yleisöä 169