Cup Finaali -farssi

Tämän blogipostauksen piti kertoa Droylsdenin kolmannesta peräkkäisestä Manchester Premier Cupin voitosta. Sen piti olla täynnä voitonriemua ja ilonkyyneliä. Finaali oli tarkoitus pelata maanantai iltana, mutta puolilta päivin peli päätettiin siirtää, koska Droylsdenilla ei ole kokoonpanossaan tarpeeksi edustuskelpoisia pelaajia! Premier Cupin sääntöjen mukaan finaalissa pelaavien pelaajien on pitänyt olla kokoonpanossa jo aiemmilla kierroksilla, ja viime viikkojen pelaajasiirtojen takia Bloods ei saanut edes yhtätoista nimeä pelaajarosteriin. Droylsdenilla olisi laskujeni mukaan noin kymmenen edustuskelpoista pelaajaa, joista kaksi on maalivahteja ja kaksi taitaa olla loukkaantuneita, joten voitonjuhlat vaihtuivat farssiksi jo ennen aloituspotkua ja vielä ei ole tietoa, suostuuko Manchester FA joustamaan ja tullaanko finaali pelaamaan, vai annetaanko pokaali suoraan Mossleylle. Itse toivoisin, että Droylsdenilla olisi tarpeeksi munaa myöntää mokansa ja jättäytyä cupista pois, mutta en haluaisi, että Mossley saa pokaalin pelaamatta; haluaisin, että he joutuisivat pelaamaan finaalin välierissä Droylsdenille hävinnyttä Irlam FC:tä vastaan.

Peruutuksesta harmistuneena päätin kotimatkalla kiertää käytännössä naapurissani pelaavan Maine Road FC:n kotimatsin kautta. Olen käynyt heidän kotistadionilla Brantingham Roadilla vain kerran ja koska olin koko päivän odottanut livematsia, oli Northwest Counties Football Leaguen Premier Divisionin matsi (9. sarjataso) tyhjää, tai vaihtoehtoisesti pubia ja tv:stä katsottua ManU:n Valioliigapeliä, parempi vaihtoehto. Tunnustan rehellisesti, että en ollut koskaan kuulutkaan Maine Roadin vastustajasta, Squires Gate FC:stä. Sivun mittainen esittely käsiohjelmassa kertoi, että joukkue on Blackpoolista , perustettu 1948 ja seuran saavutuksien listalla on kasa voittoja cup-kilpailuista, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. 

Maine Road FC ei ole minulle juurikaan tutumpi, vaikka tiesinkin, että seura oli perustettu viisikymmentäluvulla Man Cityn kannattajien toimesta ja Road on ainoa seura, joka on voittanut kaikki viisi mahdollista Manchester FA:n County Cupia (=Premier Cup, Amateur Cup, Sunday Amateur Cup, Intermediate Cup ja Challenge Cup. Kyllä, minäkään en ole kuullut kuin kahdesta ensimmäisestä). Peli oli suhteellisen tasaista vääntöä kahden sarjataulukon häntäpäässä yhden pisteen päässä toisistaan olevan joukkueen välillä ja pelin tasoa voi kuvata parhaiten sanalla perseroiskinta. Kumpikaan joukkue ei saanut kovinkaan montaa syöttöä putkeen omilleen ja vastustajan ollessa metrin etäisyydellä suurin osa pelaajista turvautui tuttuun ja turvalliseen hätäpotkutaktiikkaan. Kentän suunnasta kaikui koko ajan loputon kirosanojen tulva ja kovin ääni pimeässä illassa kuului stadionin ohi ajaneesta jäätelöautosta. Road tasoitti pelin yliajalla täysin ansaitusti, vain pari sekuntia sen jälkeen kun vierasjoukkueen valmentaja oli ehtinyt ei-niin-hienovaraisesti arvostella tuomarin päätöstä yliajan pituudesta.   

Livepeli on aina livepeli ja jokaisessa pelissä on jotain kaunista, eikä tämäkään matsi siitä poikennut, vaikka tiedostankin, että tämä on luultavasti vain oma mielipiteeni ja kertoo lähinnä siitä, että en ymmärrä jalkapallosta mitään. Brantingham Roadille ei ollut ainakaan saapunut kuin omien laskujeni mukaan kolmisenkymmentä (virallisesti 51) katsojaa, joista neljä näytti hurraavan Squires Gatelle. Mutta ilmeisesti Maine Road on tehnyt vaikutuksen ainakin joihinkin suomalaisiin, koska käsiohjelmassa oli oululaisen pubin mainos ’Maine Road FC Finnish Supporters Club’ -otsikon alla. Pitäisiköhän minun perustaa Droylsdenille vastaava fanikerho? Saisinkohan siihen yhtään enempää jäseniä kuin tuossa Roadin käsiohjelman mainoksessa ja ’Friends of Maine Road’ -palstalla listatut kolme suomalaisnimeä? Tuskin, ellen sitten itseni lisäksi liitä vanhempiani ja kissaani jäseniksi.

Maine Road FC-Squires Gate FC 3-3

NWCFL Premier Division

Brantingham Road, 26.03.2012

Yleisöä 51