Marraskuun kotiottelun hulinoiden seurauksena vieraskannattajat on eristetty omaan katsomoonsa Bower Foldilla. Katselen paikalle saapuvia Bloods-faneja ja olen ilahtunut suuresta heidän määrästään. Panen merkille, että joukossa on monia aivan tuntemattomia tyyppejä, enemmäkseen finninaamaisia teinipoikia, ja pelkään, että he ovat tulleet paikalle vain etsimään tappelua ja hulinaa. Lasken, että Bower Foldille on saapunut ainakin 70 vieraskannattajaa, ja meteli vieraskatsomossa on valtava. En ole koskaan Droylsdenin pelissä kokenut vastaavaa, ja alan uskoa, että tästä pelistä on tulossa jotain erityistä.
Ottelu alkaakin todella vauhdikkaasti. Parin minuutin pelin jälkeen Celtic saa rankkarin, mutta Phil Marshin veto osuu tolppaan. Ja vain seitsemän minuutin pelin jälkeen Droylsdenin lähes ensimmäisestä hyökkäyksestä Dale Johnson vapauttaa Kilheeneyn maalintekoon ja vieraskatsomo räjähtää. Killer juoksee päätykatsomon eteen halaamaan kannattajia ja muutkin pelaajat viittoilevat kannattajia jatkamaan hyvää kannustusta. Kahden minuutin kuluttua vierasjoukkue tuplaa maalisaldonsa Dalen jatkaessaan Kilheeneyn ylärimaan pamahtaneen vedon tyhjään maaliin ja kotijoukkueen kannattajien suunnasta ei kuulu enää pihahdustakaan. Bloods pelaa paremmin kuin kertaakaan tällä kaudella, ja liigassa kakkosena olevaa Celticiä viedään kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Noususta haaveilevat kotijoukkueen kannattajat saavat kuulla Bloods-fanien pilkkaavia ’Let’s all laugh at Celtic’ ja ’You’re staying down with the Droylsden’ chantteja ja tunnelma on katossa. Miksi kannattajat eivät laula ja kannusta tällä tavalla kotipeleissä? Celtic ei näytä saavan aikaan ensimmäistäkään hyökkäystä. Joukkue menetti muutamaa päivää aiemmin Connor Jenningsin, yhden lupaavimmista pelaajistaan, kun hän siirtyi League 1:n Scunthorpe Unitediin, mutta en jaksa uskoa, että yhden pelaajan siirto olisi vaikuttanut noin lamaannuttavasti joukkueen peliin. Vieraskatsomo muistuttaa kotijoukkueen kannattajia ’Part-timers 2, full-timers 0’ huudoilla, että kumman tässä pitäisikään olla niskan päällä.
Hieman puolen tunnin pelin jälkeen laitapakki Chris Brown näyttää loukkaantuvan, mutta Kilheeney puskee kulmasta kolmannen maalin, ennen kuin Brown pääsee linkuttamaan vaihtoon. Vierasjoukkueen hyökkäykset vyöryvät yhä kohti Celticin tanskalaisvahdin Jan Budtzin maalia ja avustava erotuomari liputtaa Killerin kolmannen maalin paitsioksi. Aivan puoliajan viimeisellä minuutilla tuomari lahjoittaa Celticille jo ottelun toisen rankkarin, ja tällä kertaa joukkueen johtava maalintekijä Phil Marsh ei erehdy vaan kaventaa. Tauolla huomaan ilokseni, että Celticin DJ on valinnut harvinaisen hyvät taukomusiikit ja soittaa Imaginen ja Jealous Guyn. Vaikka en olekaan varsinaisesti mikään John Lennonin fani, on tämä kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto normaalin listapopin sijaan ja leikittelen ajatuksella, että Bloods-kannattajien Hey Juden sävelellä vedetty ’Naa na naa, Droylsden!’ olisi inspiroinut musiikkivalintaa, mutta taitaa olla hieman kaukaa haettu ajatus. Ja kuten yleensä aina, iloitsen liian aikaisin, koska seuraavana kovaäänisistä kajahtaa eräs kaikkien aikojen suurimmista inhokkilauluistani, DJ Ötzin Hey Baby, eikä tilanne parane kuin marginaalisesti, kun seuraavana soittolistalla on Geri Halliwellin It’s Raining Men. Pelaajat lönkyttelevät kentälle, ja hoputan mielessäni heitä kiirehtimään ja pelastamaan minut tältä musiikilta.
Stalybridge aloittaa toisen puoliajan vahvemmin ja saa aikaan muutaman vaarallisen hyökkäyksen, mutta joukkueen peli ei näytä missään vaiheessa siltä, että he nousisivat tästä tasoihin. Droylsdenin vauhti on hieman hidastunut, mutta puolustus pysäyttää helposti kotijoukkueen aneemiset yritykset. Vasemmalla puolellani Droylsdenin teinimölisijät ovat laulaneet koko toisen puoliajan Hey Babyn sävelellä ’Hey, hey Celtic. I wanna know, why you’re f*****g sh*t?’ ja mietin, että katuukohan Bower Foldin DJ nyt valitsemaansa taukomusiikkia. Tuomari yrittää parhaansa jotta kotijoukkue saisi kavennettua ja antaa kolme heppoista vaparia peräjälkeen, mutta Phillo torjuu kaikki yritykset.
Ottelun jälkeen pelaajat tulevat vieraskatsomon eteen kiittämään kannustuksesta. Koko joukkue taisteli aivan uskomattoman upeasti, jokainen heistä ansaitsee aplodit. Vielä kävellessäni ulos stadionilta katsomon suunnasta kaikuu pilkkaava ’Title chance? You’re having a laugh’. Pelattaisiinpa me Stalybridgeä vastaan joka viikko!
Stalybridge Celtic-Droylsden 1-3
(Kilheeny 2, Johnson; Marsh rp.)
Bower Fold, Stalybridge 07.01.2012
Yleisöä 802
Stalybridgen kannattajayhdistyksen kooste ottelusta 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti