Jälleen MPC:n aika

Bongasin Tameside Stadiumin ensimmäistä kertaa vasta lauantaina junan ikkunasta matkalla Stalybridgeen. Nyt seisoskelen sen edessä ja en voi kuin ihailla, miten hieno stadion vuonna 1963 Curzon Road FC:n ja Ashton Amateurs FC:n yhdistymisen seurauksena perustetulla Curzon Ashtonilla on. OK, Tamesiden kunta omistaa neljä miljoonaa puntaa maksaneen, 2000-luvun puolivälissä avatun stadionin, kun taas Droylsdenin Butchers Arms on seuran oma, mutta kuitenkin. Stadionin edustalla on patsas kunnioittamassa kolmea Ashton-under-Lynessa syntynyttä World Cup voittajaa: Englannin Geoff Hurst ja Jimmy Armfield sekä Italian Simone Perotta ovat kaikki syntyneet lähistöllä ja ovat nyt ikuistettuna Tameside Stadiumin edustalla.

Koska on tammikuun alku, on jälleen Manchester Premier Cupin aika ja jälleen kerran olen paikalla, vaikka tiedän jo etukäteen, että pelistä ei ole todellakaan tulossa mitään klassikkoa. Manageri Pace on laittanut avaukseen kolme uutta pelaajaa, mikä onkin ihan hyvä ottaen huomioon, että kyseessä on vain Mikki Hiiri-Cup ja lauantaina on tulossa todella kova vierasottelu FA Trophyssa Kidderminster Harriersia vastaan. Vain kymmenkunta Bloods-kannattajaa on vaivautunut matkustamaan neljän kilometrin matkan Ashtoniin, eikä laskujeni mukaan paikalla ole kuin satakunta katsojaa. Ensimmäisellä puoliajalla Droylsden pelaa todella heikosti, eikä uskoisi, että kahdeksan kertainen MPC:in mestari Curzon Ashton pelaa kaksi liigaa Droylsdenin alapuolella. Joka toinen Droylsdenin syöttöyritys menee suoraan Blues-pelaajan tielle ja pelaaminen on oudon hätäilevää. Ensimmäisen puoliajan laiska pelailu saa minut jälleen kerran kiinnittämään huomiota kaikkiin tyhjänpäiväisiin asioihin ja keskittymiseni alkaa herpaantumaan. Katselen Curzonin maalivahtia, joka huutaa koko ajan neuvoja joukkuetovereilleen, mutta kestää reilun vartin ennen kuin maalivahdin suusta kuuluu mitään mistä saan selvää. Carlos Loganin huolimaton purku puolustuspäässä putoaa suoraan Curzonin pelaajan eteen ja hän pääsee puolittain läpi, mutta laukaus suuntautuu hieman maalin yli. Maalivahdin hyökkääjälle kohdistama ’well done, unlucky’ saa minut vihdoin uskomaan, että hän todellakin huutaa englanniksi eikä vaikka hepreaksi.

Stadionin ohi kolistelevien junien ääni tuo minulle mieleen MyPan Saviniemen stadionin ja alan kaivata takaisin Suomeen. Kentän vierellä kulkee taas joku umpivintti pelkässä t-paidassa, farkuissa ja kangastossuissa vaikka lämpötila on vain muutamia asteita nollan yläpuolella ja minä kierrän kaulaliinaa tiukemmin ympärilleni. Pelin taso ei ole juurikaan noussut, mutta vielä sitäkin huolestuttavampaa on, että takaisin Droylsdeniin palannut Domaine Rouse jatkaa siitä, mihin hän viime kauden lopussa jäi ja riitelee yhä jatkuvasti pelikavereidensa kanssa. Toisaalta on positiivista, että joukkueessa on Kilheeneyn ja Johnsonin lisäksi kolmaskin hyökkääjä, koska Danny Rowen laina-aika meni umpeen ja mies jatkoi lainasopimuksella Stockportiin Droylsdenin sijaan, mutta toisaalta toivoisin että hyökkääjällä olisi hieman parempi asenne... Toisella puoliajalla vierasjoukkueen peli paranee hieman ja tunnin pelin jälkeen Bloods saa johtomaalin hieman helposti annetusta rankkarista. Heti perään Curzonin maali liputetaan paitsioksi (olikohan?) ja hallinta siirtyy lopullisesti vierasjoukkueelle. Aivan viimeisillä minuuteilla vaihdosta tullut Steve Hall vetää todella komean maalin volleysta.Vaikka MPC ei juuri huippupelejä tarjoa, niin tulipahan ainakin bongattua uusi stadion ja olihan tuo Hallin maali melkein tuon £7 lipun hinnan arvoinen. Melkein.

Curzon Ashton FC-Droylsden 0-2

(Kilheeney, Hall)

Manchester Premier Cup

Tameside Stadium, Ashton-under-Lyne 09.01.2012

Yleisöä 131