Muutaman viikon tauon jälkeen tallustan taas Butchers Armsille. Pimeässä illassa hohtavat valomastot ovat lohduttava näky ja kuuma paikalliskamppailu Hydeä vastaan ovat täsmälleen sitä, mitä tarvitsen viime viikon helvetillisten työpäivien jälkeen. Tämän illan vastustaja Hyde johtaa sarjaa kahdeksan ottelun jälkeen puhtaalla pelillä, maalisuhteen ollessa 21-4. Asiantuntijoista en tiedä, mutta minut Tigersin menestys on kyllä yllättänyt täysin; viime kaudella Hyde oli 19. ja säilytti sarjapaikkansa vain neljän pisteen erolla Staffordiin ja nyt he viilettävät piikkipaikalla 10p edellä Droylsdenia, joka elokuun lopussa kärsityn tuplatappion jälkeen on palannut takaisin voittojen tielle ja hilannut itsensä nousukarsintasijoille.
Stadionilla on valtavasti porukkaa, kauden ennätysyleisö, kun saavun paikalle. Hydestä näyttää olevan tullut ainakin 70 kannattajaa (luultavasti paljon enemmänkin). Suurin osa heistä laulaa kovaa päädyssä ja Butchers Arms kaikuu ’You’re just the third team in Tameside’ -hoilotuksesta, kun Hyde-fanit pilkkaavat kotijoukkuetta, joka on sarjataulukossa myös pahimman paikallisvastustajan Stalybridgen takana. Ihastelen normaalia parempaa tunnelmaa ja mietin, että Tigers-fanit eivät yleensä ole olleet näin äänekkäitä, mutta sitä se menestys teettää. Eihän heitä ole myöskään näin montaa ollut edellisissä peleissä paikalla, joten he taitavat olla vaan tuikitavallisia gloryhuntereita. Kentänkin puolella ottelu alkaa vauhdikkaasti Hyden hienoisessa hallinnassa. Tigers liikuttaa palloa nätillä lyhytsyöttöpelillä, mutta kannattajien ’It’s like watching Brazil’ taitaa sentään olla hieman liioittelua. Droylsden saa muutaman terävän vastahyökkäyksen ja 23. minuutilla Carlos Logan pistää pelivälineen verkon perukoille maalinedustan kuhinasta. Muutamaan sekuntiin kukaan stadionilla ei näytä tajuavan, että pallo todellakin meni maaliin, mutta pienen epätietoisuuden jälkeen kannattajat huomaavat, että kotijoukkue on tosiaan mennyt johtoon ja Hydelle osoitettu ’Top of the league? You’re having a laugh!’ kaikuu komeasti Tamesiden pimenevässä illassa.
Ehdin jo alkaa miettimään, että uskaltaisikohan tässä jopa sanoa, että Hyden hienoisesta hallinnasta huolimatta Droylsdenilla on ollut pelissä paremmat maalipaikat kun omissa soi. Hyden pelaajan veto pamahtaa tarkasti yläriman alle ja kimpoaa siitä juuri ja juuri maaliviivan väärälle puolelle ja siitä takaisin kentälle. Koko tilanne menee kuin hidastetussa filmissä ja paikaltani päätykatsomosta näkyy selvästi, että kenelläkään ei ole nokan koputtamista: selvä maali, valitettavasti. Maalin jälkeen peli on melko selkeää Hyden hallintaa ja Bloodsin kannattajaporukka on todella hiljainen. Tigers-fanit sen sijaan laulavat riemuissaan Droylsdenin kannattajien ’Who needs Mourinho? We’ve got Dave Pace-io’ laulua pilkaten ’Who needs Dave Pace-io? We’ve got Gary-o’ ja pitävät tunnelmaa yllä.
Ensimmäinen puoliaika on joka tapauksessa ollut parhaimmillaan huikeaa alasarjapalloilua ja todella viihdyttävää katsoa. Vilkuilen tauolla ottelun käsiohjelmaa, mutta tällä kertaa siinä ei ole juuri mitään luettavaa. Panen kuitenkin merkille, että manageri Pace myöntää kolumnissaan Hyden alkukauden menestyksen olleen yllätys hänelle, joten selvästikään en ole ainoa, jolle se on tullut aivan puun takaa. Vierailijat aloittavat vahvasti myös toisella jaksolla, mutta kannattajajoukon puhti on jäänyt klubitalon pinttien ääreen ja he ovat yhtä hiljaa kun kotijoukkueen fanit. Toivon, että jommat kummat fanit saavat taas vauhdin päälle, koska tunnelma ensimmäisellä jaksolla oli loistava. Heti toisen jakson alussa Hyde tekee lähes kopion tasoitusmaalistaan, mutta tällä kertaa pallo ei ylitä maaliviivaa. Peli vyöryy päästä päähän ja molemmilla joukkueilla on muutama todella hyvä maalipaikka. Pian kentälle viittilöidään paareja. En nähnyt, mitä tilanteessa tapahtui, mutta seuraan hieman huolestuneena, kun Dan Gardner kannetaan kentältä. Eikö näitä loukkaantumisia muka ole jo ihan tarpeeksi?
Kun peli pääsee taas alkamaan, Kilheeney pääsee puolittaiseen läpiajoon, mutta puolustajan häirinnän vuoksi miehen veto menee suoraan maalivahdin syliin. Hieman alle tunnin pelin jälkeen Spencer nostaa pallon hienosti yli syyskuun alussa 500:n Bloods-matsinsa pelanneen Paul Phillipsin ja vieraat menevät 2-1 johtoon. Maali ei kuitenkaan nostata Hyde-fanien joukossa muutamaa yksittäistä ’7 Nation Army’:n oooh-ohh-ooooh-lallatusta suurempaa kiimaa. Maalin jälkeen Droylsden pääsee heti vastahyökkäykseen, mutta Killerin laukaus menee jälleen suoraan maalivahdille, jonka avauksesta Hyde saa rakennettua hyökkäyksen, mutta pallo leijuu metrikaupalla maalin yli. Missäs nyt on se Hyde-fanien ’Swing low, sweet chariot’ -laulu, joka kuului ekalla puoliajalla jokaisen Droylsdenin vastaavan leijan jälkeen? Peli pyörii päästä päähän, Phillo tekee muutaman hienon torjunnan ja pian Dale Johnson vapauttaa Kilheeneyn, joka vetää kovalla kanuunalla ylärimaan. Killer pitelee päätään ja sadattelee missausta niin kovaa että se kuuluu katsomoon asti. Kannattajatkaan eivät ole ehtineet lopettaa epätoivoista huokailuaan, kun mies saa uuden tilanteen ja ohittaa nätillä jalkakikalla jonkun Hyden puolustajan mutta jälleen kerran maalivahti koppaa laukauksen helposti. Killer on silminnähden turhautunut saamattomuuteensa ja hän potkaisee vihaisesti mainosaitaa. Seuraava veto ei ole yhtään parempi ja mies hyppii jo kentällä tasajalkaa.
Hyden kolmannen maalin jälkeen muutama vieraskannattaja yrittää laulaa ’Shall we sing a song for you?’ mutta luulen, että heidän kannattaisi ensin laulaa omalle joukkueelleen, ennen kuin tarjoutuvat laulamaan Bloods-fanien puolesta. Ensimmäisen jakson metelin ja laulujen jälkeen toinen puoliaika on ollut tunnelman osalta pettymys, mutta peli on sentään säilynyt viihdyttävänä. Aivan varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla Hyden pelaaja vetää niin kovaa maalin ohi, että pallo osuu reilun kolmisenkymmentä metriä maalin takana olevan talon seinään. Pelikello näyttää jo 90. minuuttia, kun Poole kaventaa 2-3 ja lisäajalla koko joukkue hyökkää, kun Droylsden yrittää epätoivoisesti tasoitusta, mutta turhaan. Loppuvihellyksen jälkeen kannattajat antavat ansaitut aplodit joukkueelle, mutta ainoa pelaaja, kuka tulee kiittämään kannattajia, on maalipaikkoja tuhlaillut Killer. Poistuessani stadionilta mietin, pitäisikö minun olla pettynyt vai ei. Olisihan tässä ollut mahdollisuudet voittoonkin...
Droylsden-Hyde FC 2-3
(Logan, Poole; Byrne, Spencer, Hall)
Butchers Arms, 13.09.2011
Yleisöä 625
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti