Kuin kotiin tulisi...

Suurista suunnitelmistani huolimatta onnistuin harjoituskaudella näkemään vain yhden ottelun, jossa Droylsden onnistui vääntämään heikon esityksen jälkeen 3-3 tasapelin Bradford Park Avenuen vieraana oltuaan jo 3-0 tappiolla. Ottelu Traffordia vastaan jäi väliin kun missasin idioottimaisesti bussin ja Skelmersdale matsin kanssa oli hieman saman suuntainen ongelma. Pääsin tällä kertaa jopa Wiganiin asti, mutta keskustan tietöiden vuoksi bussipysäkki oli suljettu enkä yrityksestä huolimatta löytänyt Skelmersdaleen menevää onnikkaa, joten luovutin ja palasin kotiin kiroten koko Wiganin alueen alimpaan helvettiin.

Bloods aloitti liigakauden lauantaina tasapelillä Eastwood Townin vieraana. Muutaman viime vuoden aikana joukkue on aloittanut kauden aina kotiottelulla – viimeksi vieraspelillä aloitettiin kaudella 2006-07 jolloin joukkue voitti liigan ja nousi Conferenceen. En kuitenkaan uskalla laskea tätä hyväksi enteeksi tätä kautta silmällä pitäen, kun astun sisään Butchers Armsin portista. On kuin olisin tullut kotiin! Klubitalolla notkuvat samat vanhat naamat, kuin viime keväänä ja ilmassa on varovaisen positiivinen tunnelma, kuten aina uuden kauden alla. Kentän nurmi on samettinen ja tasainen kuin biljardipöytä, mutta ei hätää, eiköhän se jo viimeistään lokakuussa taas muistuta perunapeltoa. Kokoonpanossa on muutama uusi pelaaja ja odotankin suurella mielenkiinnolla, kuinka he onnistuvat. Sarjasta on tulossa tavattoman tiukka, ja noususta/nousukarsintapaikoista taistelee oman veikaukseni mukaan lähes kymmenen joukkuetta. Guiseley aloittaa pelin hieman vahvemmin ja luo parempia tilanteita kun taas Droylsdenin pelinrakentaminen on hieman hätäistä ensimmäisen puolen tunnin ajan. Uudet pelaajat vaikuttavat kuitenkin varsin laadukkailta, erityisesti keskuspuolustaja Chris Brown ja laitapakki Carlos Logan vakuuttavat varmoilla otteillaan. Paikalle on tullut reilu nelisenkymmentä vieraskannattajaa, mutta harvalukuisia kohteliaita taputuksia lukuunottamatta tunnelma on todella heikko, ja kovin huuto koko stadionilta kuuluu kentän puolelta, kun kotijoukkueen maalivahti kiroilee puolustajille.

Toisella puoliajalla Bloods aloittaa selkeästi pirteämmin kuin ensimmäisellä ja pian peli on pelkästään kotijoukkueen hallintaa. Fanijoukkokin yrittää hieman jotain kannustushuudon tapaista, mutta yritys kuivuu kokoon yhden lauseen mittaisen huudon jälkeen. Guiseleyn kannattajien suunnasta ei kuulu enää taputuksiakaan, ja katselenkin ympärilleni miettien, ovatko he jo lähteneet kotiin. Vaikka kotijoukkue on parantanut peliään, huomaan miettiväni, ettei tämä nyt mikään klassikko ole.Eikö viime kaudella pelit olleet huomattavasti viihdyttävämpiä vai muistanko ihan väärin? Ilta on pimentynyt ja ilma on muuttunut vilakaksi. Harmittelen, etten ottanut hupparia mukaan mutta pieni vilu vaihtuu kevyeen vitutukseen kun joku ärsyttävä kakara lähelläni saa känkkäränkkä kohtauksen ja alkaa polkemaan jalkaa ja rääkymään korviaraastavasti. Suunittelen siirtyväni päätykatsomoon tämän palosireeniä muistuttavan ulinan tieltä, mutta unohdan ipanan, kun 70. minuutilla Vauxhall Motorisista tullut Paul Brown laukoo ohi 16-alueelle vastaan tulleen maalivahdin ja pallo liruu hiljaa maaliin. Pelaajat eivät ehdi edes lopettaa maalin juhlimista, kun manageri jo kutsuu juuri maalin tehneen Brownin vaihtoon. Vain viisi minuuttia avausmaalista, Conferencen nousijasuosikista Fleetwoodista lainalla oleva Danny Rowe pistää pallon nätisti maalin vasempaan alanurkkaan ja peli taitaa olla jo taputeltu. Kun kenttäkuuluttaja ilmoittaa illan yleisömääräksi 322, katselen ympärilleni hämmentyneenä, olisin nimittäin itse veikannut yleisöä olevan noin 260. Tuomarin antaman neljän minuutin lopulla Droylsden on tehdä kolmannen maalin. Kyllähän tästä vielä kausi tulee! Nousukarsinnat, here we come!

Droylsden-Guiseley AFC 2-0
(P Brown, Rowe)
Butchers Arms, 16.08.2011
Yleisöä 322